Kuumeilijan kysymyksiä...

Minua ainakin ärsytti suunnattomasti kun kaikki sanoivat, että unohda se asia. Varsinkin niiden suusta se oli ärsyttävää kellä oli tärpännyt ekasta. Mistä ne tietää miltä se odottaminen tuntuu.



En siis voinut unohtaa yrittämistä. En käyttänyt mitään vitamiineja tai muita " apuvälineitä" . Kahdeksannesta kierrosta tärppäsi.



Stressi varmasti vaikuttaa raskautumiseen. Meillä oli häät, aloitin tekemään opinnäytetyötä ym. Ja vauvaa ei kuulunut. Mutta meidän napero olikin fiksu jo ennen hedelmöittymistä. Hän valitsi lasketuksi ajaksi itselleen kesäkuun. Kerkiin saada opinnäytetyön valmiiksi ja käymään lukukauden koulussa loppuun. Kaikin puolin ihan täydellinen ajoitus.



En usko, että raskautuminen on mitenkään itsestä kiinni. Kyllä se vaan jostakin kierrosta sitten napsahtaa.



Tytteli-83 rv 20+0

Eli vaikea sitä on olla miettimättä jos lasta kovasti haluaa :).



Meillä on kolmas tulossa ja esikoista ja tätä kolmatta tosissaan tehtiin ja kummankin kohdalla se kesti 5 kiertoa. Kakkonen tuli täysin vahingossa, joten kaiketi se tuli yrittämättä siis, heh!



En usko että mitkään vitamiinit auttaa, esikoisen ja kakkosen kanssa en syönyt mitään lisävitskuja, tämä komosen kanssa aloin syödä niitä multi2+ eikä silti sen nopeammin tärpännyt. Kolmannen kanssa tärppäsi siitä kierrosta missä olimme joka toinen päivä tasaiseen tahtiin lakanoissa, lisäksi tuosta kierrosta bongasin aika hurjat ovislimat.



Plussaonnea sulle!

Meidän esikoinen syntyi 02/05 täysaikaisena mutta parin viikon ikäisenä hänet sitten menetimme. Jo kuukauden jälkeen aloin miettiä että kuinka nopeasti voi tulla uudelleen raskaaksi. Lapsen kaipuu ja sylin tyhjyys aiheutti minulle ihan fyysistä kipua. Asia pyöri koko ajan mielessä ja kyselin lääkäreiltä millä todennäköisyydellä raskaus alkaisi vielä saman vuoden aikana. Asia todella pyöri päässä päivin öin,siitä tuntui tulleen pakkomielle. Lapsi oli illan viimeinen ja aamun ensimmäinen ajatus. Lääkäri sanoi ettei kannata toivoa raskautta ainakaan puoleen vuoteen,koska stressi ja suru on niin kova rasite koko keholle. Kroppa kuulemma pitää huolen ettei liian nopeasti raskaaksi tule näin suuren menetyksen jälkeen. Itsellä kuitenkin kävi niin että kerkesin yhdet kuukautiset saada synnytyksen jälkeen kun huomasin taas odottavani. Nyt viikkoja 36+3 (la taas siis helmikuussa). Läääkärini asiaa ihmetteli kovasti ja itsekkin olin asian suhteen hyvin epäilevä. Uskoin raskauden olevan totta oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun tunsin vauvan liikkeet vaikka ultrissa olin käynyt ja sydänäänet kuullut.



Stressi ja asian miettiminen varmasti vaikuttaa paljonkin asiaan ja varmasti vaikeuttaa tilannetta monen kohdalla. Ja kommentti " älä mieti asiaa niin varmasti tärppää" saa minut ainakin hyppimään pitkin seiniä!!! Kun raskaaksi tulo pyöri koko ajan mielessä niin seksistäkin tuli itselleni pakkomielle josta en nauttinut. " Pakotin" miehen touhuun vaikka halut ei ehkä olleet kummallakaan kovin suuret. En ajatellut mitään muuta kuin raskaaksi tuloa!!

Toivon todella että raskaus alkaisi teillä pian ja kaikki menisi hyvin. Tuskin kirjoituksestani oli apua sinulle mutta halusin vain kertoa että suurenkin stressin ja surun keskellä ihmeitä tapahtuu!!! : )

ja mietin silloin vaikuttaako stressi siihen etten raskaudu. eka tuli ensimmaisesta kierrosta, toiseen meni n. vuosi. raskauduin heti kun olin alkanut ajatella etta " kesaloman jalkeen varaan ajan gynelle tutkituttamaan sekundaarilapsettomuutta" j. toisaalta oli siina monta muutakin juttua mm. lopetin kokonaan imetyksen vasta kuukausi ennen raskautumista (yleensa vahaisen imetyksen ei pitaisi vaikuttaa

eli siis imetys loppui, ja lisaksi sain uuden, mielestani kivemman tyopaikan joka oli vahemman stressaava kuin edellinen. toisaalta ihan tilastojen valossakin vuosi voi hyvinkin vierahtaa ennen raskautumista ilman mitaan sen kummempaa ongelmaa. itsekin tiedan hyvin etta ihan mahdotontahan se on olla stressaamatta jos asia kuitenkin mielessa pyorii... onnea sinulle matkaan!

En tiedä auttavatko vitamiinit jne. raskaaksi tuloon, mutta kannattaa aloittaa monivitamiinin syöminen jo ennen raskautta. Varsinkin jos et aina syö niin monipuolisesti! Minulla takana kaksi keskenmenoa, joihin osasyynä varmasti elimistön vitamiininpuutos, vaikka syönkin monipuolisesti. Edellinen lapseni on vielä niin pieni (pian 1,5v.), etten ollut kunnolla toipunut tästä raskaudesta ja elimistöni oli epätasapainossa. Myös foolihapon saanti on tärkeää heti alkuraskaudesta sikiön aivojen kehityksen kannalta. Nyt on koossa rv14+ ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Joten ei muuta kun vitamiiniä ostamaan, ei niistä ainakaan haittaa ole!