***Tervetuloa uudet tammikuiset!***

vihdoin minäkin pääsin tälle vauvapuolelle =)

meille syntyi 19.1 pieni poika, 52cm ja 4195g =D

poika on nyt 8päivän ikäinen.

päivät meillä nukutaan ja yöt valvotaan..taitaa olla aika yleistä täällä.

poika on niin kova syömää että lisämaitoakin menee aikalailla.. oli pojalle tullut viikossa painoa noin 400g =)



tänään ollaan kuunneltu että pojalla on ääni hiukkasen maassa =(

mistähän voisi johtua?? ei ole huutanut kovasti,että siitä johtuisi..



no nyt poika heräsi..



nekkuli ja " elmeri" 8pv

hyvin ja toisinaan päivät takkuaa lähinnä 1v7kk esikoisen kanssa joka potee pientä mustasukkaisuutta...Välillä olen niin uupunut että miltei istualleen nukahtaa,vauva kun syö usein(2-3h välein)ja joskus öisin useamminkin eli siinä ei ehdi juurikaan nukkumaan.Olen yrittänyt saada esikoisenkin edes kerran päivällä vauvan kanssa yhtäaikaa päikkäreille että voin itsekin huilta edes hetken,tämä onnistuu välillä ja välillä ei...

Mutta muutoin kaikki sujuu ilman suurempia ongelmia.Maanantaina iskä palaa töihinsä eli silloin alkaa vasta se todellinen arki kun olen päivisin lasten kanssa yksin.

Ja pakko myöntää että eipä tässä aikaa ole juurikaan mihinkään ylimääräiseen puuhasteluun.



Seera77 ja tytöt 1v7kk ja 11vrk

Meillä on lähtenyt arki sujumaan ihan hyvin.Tänään oli jo 1kk neuvola.Vaavi oli kasvanut kilon verran ja pituuttakin oli tullut 5cm lisää syntymästä.Meillä on ollut tuttipullo rinnalla kokoajan,ekalta lapselta oli sama homma..ei yksinkertaisesti maito riitä.Doo,minkäs teet.Mites olette jakselleet?itte ihmettelen kun on mennyt niin hyvin,varmaan jossain vaiheessa kostautuu.Joko olette käyneet urheilemassa?itte oon himo liikkuja joten olen jo käynyt jumpalla ja pumpissa jne...toivottavasti ei tuu mitään ongelmia...vaan olen kuulostellut omaa roppaa niin hyvältä tuntuu..jälkitarkastus on 9.2 joten varmaan olis ollut hyvä sinne ootella mut ei malta.Ristiäiset on 12.2. Joko olette ulkoilleet vaavin kans?



Nyt neiti siellä " huutelee" äitiä joten pitää mennä...

oollaan kuulolla.



lettis ja neiti reilun kuukauden.

Heippa munkin puolelta! Täällä kans harjoitellaan vauva-arkea pojun 2 vkoa kanssa. Isosiskokin malttoi lähteä eskariin. Iskällä meni isyysloma tosi nopeeta. Jätti viel yhden vkon keväämmälle.

Onhan tää sellasta pyöritystä ollut! Ensimmäinen vko oli aika rumbaa. Vaavi ei tahtonut öisin nukkua oikein missään ja milloinkaan. Siinä kerkes äitylille kehkeytyä jo oivallinen panda-karhu look! (viittaus silmänalusiin).Päivällä kyllä uni maittoi aika hyvin, mut mä en ite saanu sit nukuttua. Mullahan oli niitä kaameita univeikeuksia jo raskauden lopussa ja siitä suora " putki" synnytyksen ja vaavin kanssa jatkui. Siinä rupes oleen kaiken hormonimyrskyn keskellä jo aika vuoristorataa tunne-elämänkin puolella -itkusta nauruun ja takaisin! Miehen kans tuli sit muutamaan kertaan kunnolla oteltua. Pitkälti molempien järjettömän väsymyksen aikaansaamaa.

Toinen vko rupes sujuilemaan jo paremmin ja nyt olen itsekin saanut nukuttua kohtuudella, miten nyt tällä hetkellä ylipäätään on mahdollista! Siis vajetta kyllä on , mut jotenkin sentäs jaksaa.Pojukin on asettunut yöaikaan paremmin. Imetän noin 3 tunnin välein. Otan pojun viereen ja sit omaan koppaan. Sinne jääminen on vaihdellut. Eniten tuskastuttaa tutin kanssa " pelaaminen" . Menee aikaa ennen kuin rauhoittuu kun sylkee aina tutin pois, vaikka siis tuntuu kovasti tykkäävän, sit ähisee, puhisee ja lopulta alkaa harmitusitku. Joten jos jollakin hyviä vinkkejä tohon tutin suussapysymiseen ym. asiaan liittyvää niin kertokaa! :)

Napatynkä irtos nopeesti ja kyl tarvittiin vähän puhdistusainetta kun epämääräistä mönjää näkyi.

Paino oli kaverilla jo terveydenhoitajan kotikäynnillä viikon ja päivän iässä noussu jo ohi syntymäpainon 130g, joten maitotilanne kaiketi ok.

Isi meillä perinteisesti kylvetti kotona ekaa kertaa ja poju ihan tykkäs. Kylvyn jälkeen tuntuukin helpommin nukahtavan pidemmille unille.



Ulospääsyä odottellaan kyllä kovasti! Kerran vain oltu vaunuilla pieni hetki joskus ekalla viikolla kun autinko paito, ei tuulta, tais olla plussan puolellakin.- Nyt ei ole sit tarvinnut miettiäkään.Ei muutenkan olla viel käyty missään kotoa pois, vain labrassa ja kaupoilla kerran (silloinkin siis poju autossa muitten kans, kipasin itekseni kaupas).



tuolla nimipuolella olenkin nimiehdotuksia kysellyt. Ristiäiset ovat 4.3.



Kaikille tammikuisille, nyyttinsä anastaneille HURJASTI PALJON ONNEA! Ja antoisaa vauva-arkea. Koitetaan nauttia vaaveistamme kaiken väsymyksen keskellä, pian huomaamme et meillä ei enää ole niin pieniä nyyttejä! Aika kuluu niin nopeeta tässä vaiheeessa.

tasan kahden viikon rutiinilla! yöt valvotaan ja päivät nukutaan! muuten menee ihan hyvin. onneksi isä on lomalla vielä pari viikoa jos vaikka rytmi kääntyisi sillä välin...



esikoinen on ottanut vauvan hyvin vastaan mutta koettelee meidän vanhempien hermoja ihanalla uhmakkaalla käytöksellä aina noin sata kertaa päivässä! pakko vaan ajatella että kuuluu ikään (reilut 2v)

kuika muilla on mennyt kun esikko vaatii välillä vähän turhankin hurjilla keinoilla huomiota? mitä olette tehneet? meillä isä yrittää tehdä esikon kanssa kaikkea mukavaa kun itse imetän ja sitten kun itse ehdin niin touhuan esikon kanssa ja otan hänet mukaan kaikkiin kodin töihin ja vauvan hoitoon ja tietty leikin ja halin mutta mikään ei tunnu riittävän...



panikoin jo valmiiksi että miten meillä sujuu kun mies lähtee töihin.



voimia kaikille vauva arkeen!



tiut +vaavi 2vko+esikko reilut 2v

Täällä on arki lähtenyt sujumaan ihmeellisen rauhallisesti. Vauva on ollut oikea unelma jo ihan ensimmäisistä päivistä lähtien, lähinnä syö ja nukkuu. Ollaankin miehen kanssa naureskeltu että eihän tällaisia lapsia olekaan.. :) No eiköhän se vielä ehdi valvottaakin..



Meillä on just sama tilanne kuin teillä, Tiut, vauva on tänään tasan 2 viikkoa ja esikoinen reilut 2 vuotta (heinäkuussa 03 syntynyt). Meillä on tämäkin puoli sujunut merkillisen hyvin, eli esikoinen on ottanut vauvan vastaan tosi hyvin eikä mitään suurempia kateuden puuskia ole vielä tullut. Meillä tosin mies on ollut paljon kotona kun on yrittäjä ja tekee töitä kotona, eli apua on löytynyt kun sitä on kaivattu. Meidän 2-vuotias on muutenkin sellainen tyyppi että keksii omaa puuhaa sitten jos mä hoidan vauvaa. Kyllähän niitäkin tilanteita tulee että esikoista harmittaa kovasti kun mä en ehdi esim. lukemaan, mutta yritän sitten selittää nätisti että vauvaa tarvii hoitaa nyt aluksi tosi paljon. Kyllä neiti sen sitten on näyttänyt ymmärtävän. Muutenkin just tuo että ottaa esikoisen mukaan vauvan kanssa puuhailuun on tosi hyvä keino.



Meillä huomaa kyllä että mies on aivan innoissaan pojasta (ehkä jopa enemmän kun aikanaan oli esikoisesta). Se kyllä tykkää hoitaa vauvaa ja varsinkin nukuttaa sitä. On se nyt paljon enemmän myös esikoisen kanssa, se erityisesti on mukava nähdä.



Vauva on myös kasvanut ihan kivasti, ainakin luulisin niin. Viime viikolla neuvolassa oli tullut viidessä päivässä (kotikäynnin jälkeen) 230 g lisää painoa, ja paino oli silloin ylittynyt syntymäpainon 130:lla grammalla. Maitoa ainakin riittää, rinnat on vähän väliä ihan täynnä. Mutta kyllä se näyttää vauvalle maistuvankin! :)



Nyt pitäisi lähteä ensimmäisen kerran ulkoilemaan, oli tuossa välillä niin kylmä että ei pystynyt. Onneksi tänään laski tuohon nollan pintaan niin voi hyvin mielin käydä sen vartin kävelyllä! :)



Mukavaa viikon alkua kaikille!!



-Unusual & poitsu vailla nimeä (ellei sitä esikoisen lanseeraamaa Hipsua oteta lukuun..) 2 vko

Tervehdys tammikuiset, täällä kaikki hyvin kohta 2-viikkoisen neidin kanssa. Rintamaito maistuu , päivisin parin tunnin, öisin n. neljän tunnin välein, eli ihan mukavasti sujuu, kun itsekin saa nukkua tollasia neljän tunnin putkia...



Esikoinen, pikku koululainen, on ollut vähän mustis siitä kaikesta ajasta minkä vauva viettää imetyksen parissa, ja on näkynyt vähän sellasena vääntämisesnä iltojen nukkumaanmenon kanssa. Olen yrittänyt kyllä vauvan nukkuessa viettää visusti aikaa myös isomman kanssa.



Mieli tekisi jo koittaa laittaa vauvaa vaunuihin, kun pakkanenkin jo laantui, mutta taitaa olla parasta vielä odetella tää viikko. En oo kauheesti itsekään vielä päässyt ulos noilla hirveillä pakkasilla ettei " meijerit" jäädy. :) ´Mutta nyt tekis jo mieli lenkille ulos.



Jumppailla en ole uskaltunu vielä muuta kun lantonpohjaa, eskoiselta tein sen virheen etteä rupesin tekemään hyppyjuttuja ja jumppaa ennen kun lantionpohja oli kunnossa, niin eikös siitä sitten seurannu vähän ongelmia, lirahtelua...



Jaaha, nyt taisikin neiti herätä, että täytyy mennä...



Rosa + prinsessa melkein 2 vkoa

On se vaan jännää tää vauvan kanssa puuhailu, kaikki muu tuntuu jäävän taka-alalle - jopa oma ruokailu! Useana päivänä oon nimittäin huomannut,että oon syönyt aamupalan kun neidin aamupesut on tehty ja syötetty hänet, sitten hotkaisen jotain ja haahuilen tukka pystyssä täällä kotona :-).

Meillä kävi sellanen ikävä juttu,että mie ei saanut pitää isyyslomaa heti neitosen syntymän perään :-((. Hän oli 5 vkoa lomalla itsenäisyyspäivästä lähtien ja oltiin ihan varmoja,että vauva syntyy ennen laskettua aikaa. Noh - eipä syntynytkään!! Miehen piti siis viime maanantaiaamuna kammeta duuniin, ja vielä toiselle puolelle Suomea!

Kyllä korpesi, yritti pomolleen puhua vaikka mitä - mutta kun he ovat rakennusfirmassa töissä ja tekevät isoille firmoille liikkeitä -> aikataulut lyöty tosi tiukalle eikä tuuraajaa saanut....



Viime vko oli kyllä aika raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Itkeskelin päivin ja öin, vauvan kanssa ei tuntunut sujuvan mikään ja välillä tuntui että hermot menee. Neiti itkeskeli kaikki yöt ja valvottiin 3 4 harvasen yö. Perjantaina kun mies tuli kotiin,niin painuin nukkumaan. Sen lisäksi hermoilin,että riittääkö maito vai ei, kun vauva on niin itkuinen. No tuntuupa tuota riittävän, ja kun sai vkonloppuna rentoutua niin muutenkin elämä jo luistaa eri tavalla - vaikka mies lähtikin taas muualle töihin. Tällä kertaa Hesaan.



Enyo tossa kyselikin jotain, kun muistaisi mitä...Muuten elämä vauvan kanssa on ihanaa - hän kuuntelee kovasti hereillä ollessaan puhetta ja on suuret silmät apposen avoinna. Rytmit on mitä on, mutta eiköhän ne siitä löydy.. Lauantaina isä kylvetti neidin ja oi sitä onnea :-)) napatynkä lähti jo viime tiistaina, eli 6 päivän ikäisenä ja on ihan siisti eikä eritä mitään..Muutenkin minusta neiti on pyöristynyt kivasti. Syntymäpainohan oli ruhtinaalliset 3090g ja lauantaina kun päästiin sairaalasta, niin paino oli laskenut vaan 100 g. Huomenna on ensimmäinen neuvola, viime torstaina olisi jo ollut mutta ei lähdetty kovan pakkasen vuoksi neuvolaan. Saas nähdä paljon neiti painaa.

Punnittiin lauantai-iltana keittiövaa' alla huvikseen neitosta, ja keittiövaaka näytti 3600 g -> no varmasti heittää vähäsen, mutta antaa kuitenkin viitettä että maitoa löytyy.



Tuleepa tästä pitkä romaani, mutta on kyllä ihanaa kirjoitella ja tuulettaa tuntojaan pitkästä aikaa! Ai niin, tissikateus! Meillä sitä oli vkonloppuna kyllä huomattavissa, kun neiti oikein huusi vatsaansa. Mies oli välillä ehkä pikkasen kireenä sen takia, ja jo kerran sanoikin että hän ei oikein voi auttaa mitenkään vauvanhoidossa ;-)). Kysyin,että ei kai isä oo mustis pikkuneidille,että tuu sinäkin kainaloon. Siinä sitten kolmestaan löhöiltiin sängyllä (esikko oli mummolassa) ja kuinka ollakaan, yksi asia johti toiseen....eli kyllä vähältä piti,ettei harrastettu sitä ISOA S! Niin kovasti teki mieli,että tuntui kun järki olisi karannut päästä. Mutta en kuitenkaan uskaltanut, kun laitettiin pari tikkiä tonne alas synnytyksessä. Míes oli ihan otettu ja sanoi,että hän luuli etten enää halua seksiä tai tykkää hänestä, kun vauva on syntynyt...voi hellanlettas sentään...



Ai niin, miten muut tammimammat - onko kiloja paljon karissut sitten synnytyksen? Uskaltauduin eilen ekaa kertaa vaakaan ja hämmästys oli melkoinen, kun enää 3,5 kg oli enemmin kiloja kun mitä lähtöpaino oli viime keväänä. Imetys tuntuu todellakin karistavan kiloja....



Mami1974 + pikkuprinsessa 1vk 5 pv

emarja kyseli tuttikokemuksista:



Minä " syötän" tutin vauvalle. Yleensä tuppaa olemaan sitä mieltä, että ottaisi tuttia mieluummin tissin suuhunsa. Asetan tutin suuhun ja oman kämmeneni tutin päälle siten, että osa kämmenestäni/sormistani koskettaa vauvan poskia, nenää ja otsaa. Sormet harallaan niin, että vauva näkee katseeni. Rauhallisella äänellä toistan: " Ota tutti." En paina tai tyrkytä tuttia kämmenelläni suuhun, kunhan vain pidän kättäni tipahtamisen esteenä. Kyllä tutti näin jää suuhun, ainakin hetkeksi.



Ihan pikkuvauvat sylkevät sen melko heti pois. En tiedä käykö näin kokonaan pullosta ruokituilla, mutta minun lapsilla kaikilla ainakin. Vasta ajan päästä tutti pysyy suussa pidempään (ja sitten siitä saakin alkaa jo vierottaa... paradoksi). Jos on tarkoitus, että tutti pysyisi suussa rauhoittumisen hetkeä pidempään esim. nukuttaessa, tarvitaan jokin este tutin tipahtamiselle. Aiemminkin ole paukuttanut kapalon puolesta, ja se auttaa tähänkin vaivaan. Kapalon voi kääriä sen verran korkeaksi, että sen lieve kulkee vinosti toisen posken yli ja pitää tuttia suussa. Tai kädet voi kapaloinnin yhteydessä asettaa eteen lähelle suuta. Ulos nukuttaessa laitan tutin (näin talvisaikaan) kypärän avulla pysymään suussa.



En tiedä, onko näistä kellekkään apua. Jokainen löytää kyllä omat konstinsa, jotka ovat vallan yhtä hyviä. Meillä tämä pikkuvauvavaihe on aika lailla tutiton, minusta on aika ihanaa imettää ja tuijotella ne hetket lasta ihan rauhassa. Ulos laitan tutin ja muutenkin tutustutan vauvan siihen niin, että kun sen aika on, niin kelpaisi sitten parin kuukauden päästä.

Mulla ei ole ihan kahden vuoden ikäeroa kenenkään lapsen välissä, mutta esimerkkejä välillä rankastakin sisarkateudesta sitäkin enemmän. Esikoisen ja seuraavan välillä eroa oli vähän alle kolme vuotta ja hän kyllä tiesi menettäneensä erikoisasemansa pikkuveljen synnyttyä. Kävi halaamaan söpösti, muttei päästänytkään irti, vaan kiristi otettaan rajusti. Noin esimerkkinä. Ei ollut kivaa. Otin noihin mustiskohtauksiin tiukan kannan: toista ei saa satuttaa!



Onneksi pikkuveli oli helppohoitoinen, joten aikaa isolle siskollekin jäi. Ajan kanssa, kun vauva alkoi ottaa kontaktia ulkomaailmaan isosisko huomasi, että sen kanssa voi huvitella, ongelmat helpottuivat.



Täytyy myöntää, että vieläkin toisinaan esikoinen saa " minä-olen-maailman-napa" -kohtauksia, jollaisia toisilla lapsilla ei ole ollut ikinä. Ei taida olla helppoa olla ensimmäinen lapsi.

Meidän tyttö syntyi rv 36+6, laskettu aika olisi ollut tänään. Tytteli oli kyllä jo ihan mukavan kokoinen syntyessään 3040g ja 51cm. Sairaalassa oltiin 10 vrk, kun meillä molemmilla oli stafylokokkisepsis. Vauva on voinut hyvin ja painoa on tullut hyvin lisää.



On se vaan uskomatonta, miten sitä elää ihan muussa maailmassa, eri ajassa kuin muu maailma. Mutta tätähän tämä on, aikansa kutakin.



Imetys sujuu vaihtelevasti. Välillä mennään täysimetyksellä ja välillä pitää antaa lypsymaitoa pullosta.

Saapa nähdä herääkö neiti taas heti kun istun koneen ääreen... Nyt on jo pari yötä peräkkäin mennyt samalla rytmillä: iltakylpy 8lta, unta puoleenyöhön, tankkaus ja unta aamukuuteen... Katsotaan pysyykö tämä yörytmi, toivottavasti. Päivällä ei vielä oikein mitään rytmiä olekaan.



Ootteko jo ristiäisjärjestelyjä miettineet, me ei vielä olla soitettu kirkkoherranvirastoon, mut aateltiin maaliskuun ekaa lauantaita. Ehkä vois olla kiva tehdä jotkut kutsut, vaikka vauvan kuvan kanssa, jos sais aikaiseksi. Veljen vauvan ristiäisissä oli ruoka, mut me aateltiin tarjota vaan kahvia ja suolaista ja makeeta kahvileipää (voileipä- ja prinsessakakkua). Kauheesti tulee porukkaa, on niin iso ihan lähisukukin: kummankin sisarukset perheineen, isovanhemmat ja kummit = 30 henkeä, saa nähdä miten meille mahtuu. Esikoisen aikaan asuttiin pienessä kämpässä niin pidettiin ristiäiset srk-talolla, mut nyt ois kyllä kiva pitää kotona. Yleensä tykkään tehdä kakkuja ym. nyt aattelin et jos pääsisi helpommalla ja tilais tarjottavat valmiina, turha ottaa itelleen stressiä sellasista... :)



Nimi on ollu selvillä jo jostain marraskuusta asti, mietittiin nimiä valmiiksi mutta päästiin sopuun vaan tytönnimestä, hyvä siis että tyttö tuli! (kyllä poika ois ollu ihan yhtä ihana!)



Tällaista täällä tänään, kohta tulee isompi prinsessa koulusta, menen katselemaan jotain välipalaa valmiiksi.



Tsemmpiä väsyneille, ihania vauvapäiviä,



t: Rosa ja prinsessa(t)

Meidän poikahan syntyi siis 15.1. eli on nyt 9 päivää " vanha" .



Ekat päivät kotona oli jotenkin kaoottisia, tyttö 2v oli mustasukkainen, aina kun otin pojan syliin, alkoi huutaa että hän ottaa vauvan syliin ja yritti repiä sitä mun sylistä pois. Onneks se on nyt laantunut. Mutta pitää tosi tarkasti vahtia, kun yrittää aina kun silmä välttää, nostaa vauvaa syliin ym. Mutta vaikka nyt menee ihan hyvin, olen varma, että tää on joku suvantovaihe ennen kunnon mustista...Alkaa varmaan sitten kun isyysloma loppuu...



Mies on ollut isyyslomalla, huomenna menee kyllä käymään töissä. Saa nähdä miten päivä sitten sujuu. Oon ihan varma, että tytön ruoka-ajat ja uniajat menee siinä että poikakin syö...



Meillä pitää antaa lisämaitoa muutama kymmenen milliä vuorokaudessa, etupäässä öisin. Syömiset meneekin niin, että öisin syö parin tunnin välein, ja pitkään ja hartaasti molemmat rinnat ja ehkä vielä pullosta päälle, ja sitten vielä kakataan, pulautellaan, vaihdetaan vaippoja ja vaatteita niin siinä menee aina tunti ellei enemmänkin. Ehtii aina ite tunnin nukkua kun taas on nälkä...Päivisin sitten nukkuu pisempiä pätkiä, ja välillä tankkailee, välillä syö tosi nopeesti ja nukkuu pitkään. Hyvä esikoisen kannalta, huono äidin. En tajua miten jaksan sitten kun mies ei enää nouse tytön kanssa ennen seittemää kun on takas töissä, jos mä saan nukuttua noita tunnin pätkiä vaan öisin. Toivon mukaan on joku välivaihe, ja rytmit tästä tasaantuu! Eihän tuota ikääkään vielä paljon ole! Pelottaa vaan kun tyttö valvotti ekat 1,5 vuotta, että jos tästä tulee samanlainen. Mutta toisaalta, tää kyllä nukkuu öisin, toisin kun tyttö jo tässä iässä, syö vaan tiheesti. En tiiä, mietittiin että auttasko pisempiin unipätkiin jos sen tuttelin antas jo viimesellä iltasyötöllä? Kun se tarvii sen kuitenkin jossain vaiheessa, niin jos sillä sais pisennettyä yön unia? Kun tuntuu, että kun nyt saa lisämaitoa yöllä, niin jaksaa sitten aamupäivällä nukkua pitkään.



Eilen varattiin kastajaispäivä, on jo 12.2. eli poika on sillon 4 viikkoa. Nimi on ihan selvä, etunimi paljastettiin jo vauvauutista ilmottaessa, juhla pidetään kotona, vieraat on selvät jne. niin ei haluta pitkittää asiaa sitten. Tuo päivä kun tuntuu sopivan lähipiirille parhaiten.



Jaahas, nyt meen nukkumaan kun molemmat lapset nukkuu...Ainakin hetken =)



Kölli, poika 9 päivää, tyttö 2v1kk sekä iskä =)

Liitynpä minäkin tänne vauvakansan sekaan.

Meidän pikkuruisella neidillä on nyt ikää 10 vrk, hän syntyi siis 14.1.



Meidän arki sujuu hyvin. Tyttö on kiltti ja syö hyvin. Ainoa ongelma on, ettei meinaa alkuun ottaa tissistä kiinni kunnolla. Alkuun saattaa mennä 10 min niin, että tyttö vaan suipistelee suutaan ja imeskelee nännin päätä. Enkä minä saa tytön suuta auki, vaikka miten kutittelen yms. Ei auta kun odottaa kunnon karjaisua, jolloin suu on auki ja tissi sisään! Täysimetyksellä ollaan pärjätty ja painoo nousee hienosti. Pienen painon vuoksi meillä on 3 h syöttöväli, joten yöllä pitää olla kello herättämässä, kun ei tyttö välttämättä itse herää syömään.



Me ei saada mennä lainkaan pakkasella ulos ennenkuin tytön paino on noussut 3 kiloon. Syntymäpaino oli 2675 g ja sairaalasta lähtiessä 2590 g. Joten muutama viikko tässä nyt joudutaan kökkimään sisällä, oli keli mikä tahansa.



Isoveli (1v7kk) on ottanut siskon vastaan hyvin, käy usein kurkkimassa vauvan sänkyyn ja paijaamassa siskoa. Äitille ja isille velipoika kiukuttelee normaalia enemmän, mutta se lienee ihan normaalia. Ja jokainen päivä on aina vähän edellistä " normaalimpi" pojan käytöksen osalta, joten eiköhän arki ala sujua ihan mallikkaasti.



Isi on vielä tämän viikon lomalla, joten ensi viikosta alkaa normi arki. Tosin nytkin meidän iskä on raksalla töissä, kun on pojan päikkäriaika. Jotta päästäisiin pian muuttamaan. Meillä ristiäiset pidetään vasta maaliskuun lopulla, muuton jälkeen. Saadaan sitten juhlat uuteen kotiin. Nimeä ei olla vielä päätetty.



Nyt lähden itekin unille, kun molemmat lapset nukkuu.

Voimarutistus kaikille univelkaisille :)



Toukoaarre ja Hipsu 10 vrk

(Armas muuttui Hipsuksi, kun vauva oli neitonen)

Vauvaelo on lähtenyt sujumaan hyvin. Esikoinen oli aikoinaan kunnon yövalvottaja ja olin jo varautunut yövalvomisiin. Mulla on muun muassa kasa leffoja odottamassa, joita aattelin katsella, jos vauva valvoo öisin. Vauvelimme on kuitenkin elänyt varsin ihanassa rytmissä koko 12 päivän ajan. Yöunille hän menee klo 21-24 ja nukkuu noin 10 tuntia heräillen vaihtelevin välein. En muista aamuisin, kuinka usein oon yöllä syöttänyt. Neiti syö yleensä öisin suht lyhyen ajan, noin 10 minsaa, joten sekin helpottaa hurjasti. Mulla tulee nyt hurjasti maitoakin, ja neiti puklailee aivan hirmuisesti. Koko ajan saa olla vaihtamassa vaatteita.



Esikoisen kanssa sain tehdä töitä kuukauden, ennen kuin imetys lähti sujumaan. Sujuihan imetys sen jälkeen, mutta ensimmäinen kuukausi meni koko ajan tissutellessa. Tämän kakkosen kanssa ei ole ollut sitä ongelmaa; maito nousi jo laitoksella. Oon lypsänytkin joka päivä pakkaseen vähäsen, jotta voin sitten jossain vaiheessa irrottautua vauvasta. Oon menossa parin viikon kuluttua esikoisen kanssa konserttiin, joka kestää tunnin, mutta pitäähän isukilla olla hätävaramaitoa... Miksei korvikettakin voisi antaa, mutta kun kerran mulla tulee hyvin maitoa, niin mielummin annan sitä.



Lettis73 kyseli urheilemisesta. Mäkin haluaisin lähteä kovasti lenkille, mutta juoksemista en ainakaan vielä voi kuvitellakaan, koska maidontulo ei oo tasoittunut, ja näillä DollyPartoneilla juokseminen ei onnistuisi. Pakkasilla en itsekään viitsinyt lähteä kävelylle, mutta nyt vois alkaa kävellä reippaasti. Muu liikunta ei mua nyt houkuttele kuin ulkona liikkuminen. Kiloja on vielä aivan hirmuisesti enemmän kuin ennen raskautta... Saas nähdä, lähteekö kilot ilman varsinaista laihduttamista. Viimeksi jouduin laihduttamaan täysimetyksen lopetettuani jäljellejääneet kymmenen kiloa pois. Silloin söinkin suklaata levyn päivässä...



Paljon jaksamisia erityisesti teille, joilla on yökukkujavauva!! Esikoisen kanssa yökukkuminen oli suht ok, mut jos vauva ei oo esikoinen ja ei voi nukkua päivisin... hui, hurjaa! Voimia kaikille ja ihania vauvantuoksuja!!



Myypuh ja prinsessa 12 pvä ja esikko 3 v.

Huh huh että imetyskin voi ottaa voimille. Meidän pieni neiti on tasan kaksi viikkoa vanha ja kyllä vaan on yöt tullut valvotuksi. Tyttö on ihanan rauhallinen, ei pahemmin kunnolla itke vaan enemmänkin kätisee ja voi sitä ähkinää, välillä miehen kanssa ollaan varmoja että ilmavaivoista johtuu mutta ehkä ei kuitenkaan...



Imetys oli mulle alussa täyttä tuskaa. Suoraan sanottuna tuntu välillä että sattui enemmän kuin itse synnytys. Nännit meni haavoille ja vertakin tuli, vesikelloista puhumattakaan. Onneks tajusin korjata vauvan imetysotetta ja pikkuhiljaa nyt alkaa tuntumaan jo ihan hyvältä. Ehkä just ton tuskan vuoksi maito ei ole ihan täysillä vielä noussut ja vauva haluaa tissiä öisin tunnin välein. On ollu tosi raskasta öisin ja nyt kolmena yönä annettu vähän korviketta lisäksi. On se vaan jännä miten pahalta se tuntuu vaikka siinä ei mitään huonoa olekaan korvikkeen antamisessa. Aina olen itkenyt vuolaasti kun pullosta olen joutunut antamaan. No, ehkä tämä tästä lähtee vielä nousuun.



Rytmiä meillä ei ole ollenkaan öisin. Tuntuu että joka yö päästään itse nukkumaan vasta kahen kolmen aikaan ja jo viimeistään viideltä halutaan taas tissiä. Tänään kävi th ja neuvoi että nyt pitäis illalla jo kuuden maissa alkaa tankata vauvaa yöpuulle ja se korvike pitäs tosiaan antaa siinä illalla jos sitä antaa, oliko se Kölli kun mietti just samaa juttua. Meidän neiti kun vaan on niin sosiaalinen jo nyt, että ei halua nukahtaa millään vaan killittelee ja ähisee valveilla syöttöjen jälkeen tosi kauan. Tuttikaan ei tosiaan millään pysy suussa vaikka imu neidillä on mahtava, vaatteiden vaihtokaan ei oikein suju kun vähänkin kun oma käsi lähellä vauvan suuta niin jo imuttelee kädessä kiinni ;)



Painoa oli onneks tullut ihan hyvin, yli syntymäpainon oli jo 55 gr, ei paljon mutta ihan riittävästi!



Tänään pitäis ottaa eka kylpy ja heti kun saadaan vaunuihin renkaat täytettyä niin sitten vaan ulos kävelylle. Mies menee huomenna töihin ja jotenkin odotan jo arkea, jos saisin sitä rytmiä haettua kävelylenkeillä. Mies on ihan rakastunut neitiin. On koko ajan tytön kanssa ja vaihtaa vaipat ja vaatteet siinä missä minäkin. Meillä se mustasukkaisuus on vaan toisinpäin. Musta välillä tuntuu että mut on ihan hylätty kun mies ei mua ollenkaan ehdi enää halia ja pusutella...



Jaksuja kaikille äideille ja isille ja vauveleille paljon maitopisaroita!!!



Maariska +tilpertti 2 vk

Nyt kun saisi nukkua, kun neiti vihdoinkin nukahti niin eipä tule uni silmään. Jospa hetken saisi olla hiljaisuudessa.



Neuvolassa käytiin ja neidin paino oli huikeat 3510g, syntymäpainohan oli 3090g ja sairaalasta lähtiessä 2960g. Eli painoa tullut hyvin lisää.

Ei kuulemma todellakaan tarvi ruveta lisämaitoja antamaan neidille, kun tuttelista neuvolassa juttelin. Ajattelin,että josko tuttelin avulla saisi yösyöttöjä rauhoitettua. Terkka sanoi,että tutteli voi käydä vaan lisää vatsaan ja että hänellä on niin pieni vatsalaukku,ettei se tuttelikaan sen kauempaa nälkää pidä poissa. Pitää vaan jaksaa imettää, kyllä se siitä kohta syöttövälit pitenee. Omat verenpaineet oli niin huimissa lukemissa,että ihan pelottaa. En ole edes tajunnut että ovat niin korkeat. Kun ei mitään oireita ole, välillä on vaan vähän huipannut - mutta pistin sen väsymyksen piikkiin...Noh huomenna aika lääkärille, joka päättää vaihdetaanko lääkkeet toisiin vai seurataanko paineita vielä. Ensi viikon torstaina seuraava neuvola, sitten otetaan vasta pituus ja paino...



Nyt painun iltapalalle, tajusin justiinsa etten ole syönyt mitään kello viiden jälkeen...näin nää päivät menee. Ei ihme,että paino laskee kun lehmän häntä :-(



mami

Meidän poitsu syntyi 14.1, joten vauvaeloa on nyt takana vajaan kahden viikon ajan. Esikoinen (2v7kk) on suhtautunut ihan ok. Vauvaa haluaa hoitaa ja pitää sylissä koko ajan. Osaakin olla hyvin varovainen häntä kohtaan. Meille vanhemmille kylläkin välillä kiukkuaa ja kokeilee rajoja, mitä voi tehdä esim. jos äiti imettää ja iskä on kiinni jossain muussa hommassa. Mutta onneksi ei ainakaan vielä ole mennyt mahdottomuuksiin asti. Ihme kyllä esikoisen yöheräilyt ovat vähentyneet/melkein loppuneet vauvan kotiintulon jälkeen. Taisi häntäkin vauvan tulo jännittää.



Vauva on melko tasainen tapaus, nukkuu öisin 3h pätkissä tankkaa siinä välissä ja jatkaa taas uniaan. Saan siis itsekin nukutuksi ihan ok. Yöunille menee klo 20-22 ja herää aamulla klo 8-9 välillä. Tämä rytmi sopii meille tietty erinomaisesti, joten toivotaan, että sama meno jatkuisi. Päivisin vauva enimmäkseen nukkuu myös. Illat klo 16 eteenpäin tosin on enemmän valveilla. Olemme jo kylpeneet muutaman kerran, vaikka napavarsi ei vielä ole irronnut. Vauva tykkää kylvystä paljon ja luulen, että se myös osaltaan rauhoittaa iltaa ja on merkkinä yöpuulle asettumisesta. Ensimmäinen yöunipätkä on usein ollutkin 4h.



Meillä mies lähtee myös maanantaina töihin. Hän laivalla töissä, eli on poissa 8 päivää ja sitten taas 8 päivää vapaalla. Hiukan jännittää, miten sitten päivät sujuu vauvan ja esikoisen kanssa. Toivottavasti säät ei kylmene taas liikaa, jotta päästäisiin ulkoilemaan. Niin, ja toivotaan, että vauva tykkää nukkua vaunuissa. Esikoinen ei nimittäin voinut sietää vaunuissa nukkumista ekaan kolmeen kuukauteen. Ulkoilua ajattelimme kokeilla ekan kerran huomenna tai perjantaina.



Ihanaa vauva-aikaa kaikille!! Voimia valvomiseen ja rikkinäiseen yöuneen toivottaa tiramisu ja pojat

Meidän vauva on jo melkein 3 viikon ikäinen. Olen nauttinut kovasti kaikesta. Yöt meillä nukutaan ja syöttöjä on vaihtelevin välein, joskus parin tunnin, joskus ruhtinallisesti 4 tunnin välein. Vauva on koko ajan ollut pelkällä rintamaidolla ja kasva tosi hyvin: ekalla neuvolakäynnillä painoa oli tullut 5 päivässä lisää 340g! Tänään kävimme taas neuvolassa ja nyt vauvalle on tullut painoa jo yli 800g. Melkoinen on kasvun vauhti.



Esikoinen (2v 9kk) on ollut aika mustasukkainen, mutta koko ajan menee paremmin.



Joku kertoi, ettei vauva meinaa ottaa tissiä suuhun. Tässä muutama vinkki, mitkä minulla ovat tehonneet hyvin: nosta vauva pystyasentoon rintaasi vasten, pää olkaasi vasten, se on luonnollinen hamuamisasento. Siirrä sitten vauva rinnallesi. Toinen mikä tepsii on sormen työntäminen suuhun kielen päälle, siten saa imun käyntiin. Siirrä sitten tissi suuhun. Imetys on joskus melkoista opettelua, mutta lähtee kyllä ajan kanssa sujumaan.



Ulkoilemaan olemme päässet maanantaista alkaen, tänään jo peräti 45 minuutin verran. Vauva tykkää ulkoilusta, mikä on kiva asia kaikkien kannalta. Esikoinen vihasi aikanaan vaunuissa oloa, joten kokemusta on toisenkintyyppisestä vauvasta...



Onnea kaikille jo vauvan saaneille!



T.Pallotuija

Meidän vauva-arki on kanssa pikkuhiljaa urautunut jollain lailla.. Siis vaihdellen joka päivä :) Ensimmäinen viikko kotona oli tosi rankka. Todella huomasi kuinka helpolla sitä on päässyt ennen vauvaa.. Yösyötöt oli noin 2-1 tunnin välein. ei siinä mitään, mutta kun vaavi ei suostunut lopettamaan imemistä ja sai raivarin kun tissin veti suusta. Meillä ensimmäiset yösyötöt oli siis semmosta 1,5h kerrallaan. Laskeskelkaapa siitä paljonko mamma sai unta. Miehestä ei ollut öisin mitään apua kun sen piti aamulla herätä varhain töihin. Itku tuli vähemmästäkin..



Onneks nyt on hieman helpannut. Vaavi nukkuu noin 3-4h yhtäjaksoisesti yöllä ja oon saanut järkättyä suht säännöllisen päivärytmin nukkumisten suhteen. Kyllähän se vieläkin killittää mua yöllä välillä silmät pyöreinä, että pitääkö nyt muka nukkua..



Mulla tulee maitoa tosi hyvin, ainoa ongelma on nuo klumput joita tulee helposti rintoihin. Jatkuvasti pitää tarkkailla rintoja ja lypsää ja hieroa suihkussa. Nytkin on tuo toinen tissi aika arka, joten saas nähä ettei pukkaa mitään tulehdusta.



Kärryttelemässä ollaan käyty nyt kolmena päivänä kun pakkaset viimein hellitti. Vaavi nukahtaa samantien kun sen saa kärryihin. Hyvä niin.



Kiva jos väki jaksaa ja ehtii kirjoitella vielä tällekin puolella.



T. Kohka ja poitsu 3 vkoa