###SUURPERHE-odottajat uuteen viikkoon###
En ole uutta pinoa aloittanut, kai se näin onnistuu.
Aloitetaan ajatuksilla syvillä... Onko teillä odotuksen aikana sellaisia päiviä, joina miettii, että mihin sitä on oikein lähtenyt. Kun koko päivä on yhtä h...ttiä, eikä kukaan lapsista ole tyytyväinen, teini jankuttaa vastaan ja pienet kiukuttelevat kaikesta. Tästä seuraa ketjureaktio, joka johtaa siihen että loppujen lopulta kaikki ovat kiukkuisia, sinua ja ukkoasi myöten...
Minulla oli tällainen ilta eilen. Ja kyllä siinä taas raskaushormooneissaan tuli itkettyä itsensä uneen ja mietittyä että olenko muka niin hyvä äiti että selviän kunnialla tämän viidennen kasvatuksesta. Yleensä ei ukon kanssa pahemmin tapella, mutta viime aikoina tuntuu että riita tulee niiiin pienestä. Jäljestä päin toivon aina, että olisinpa osannut jättää tuonkin sanomatta... Ajattele mitä sanot, ennenkuin sanot mitä ajattelet....
Emme ole vielä kertoneet raskaudesta, keskiviikkona kuullaan sydänääniä, sen jälkeen uskallan. Pelottaa ihan pirusti mitä nuo isommat tuumaavat... Eihän meidän isä ja äiti tee sitä ;D
Näinä päivinä murehdit taloutta, lasten tulevaisuutta, omaa itseäsi äitinä ja ihmisenä, avioliittoa, ihan mitä vaan nyt voikaan murehtia....
MUTTA, Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, kyllä minäkin tästä vielä piristyn.
Että tällasta... PIIHE&VILTSU 12+1
Kommentit (19)
Meillä esikois pojalla ad/hd. Meillä asia todettiin näin aloitti normaalisti koulunsa. Oli levoton ei pystynyt keskittymään, Aloite tuli koulun puolelta vaikka tiesin ettei kaikki ole niinkuin pitäisi. Meille neuvolassa sanottiin kanssa että ohi menevää kyllä se siitä rauhoittuu ja niin varmasti suurin osa lapsista rauhoittuukin.
Eli Koulussa kävin juttelemassa ensin open ja sitten erityisopen kanssa jonka jälkeen käytiin 8*45min koulupsykologin juttusilla missä poika teki erilaisia tehtäviä. Koulupsykologin mielestä ad/hd kriteerit täyttyivät. Laitteettiin lähete lastenneurologille ja Tuki toimena oli kaksi vaihtoehtoa takasin eskariin kasvamaan koululaiseksi tai sitten täällä on kokeiluna joustoluokka. päädyimme joustoluokkaan. Joustoluokalla on max 10 oppilasta ja 1-2 avustajaa. Ja tällä luokalla pojan on ollut hyvä opiskella. Siirto juostoluokalle tapahtui viimejoulukuussa. Helmikuussa päästiin helsinkiin lasten neurologille ja hän kirjoitti diagnoosiksi adhd oli kuulemma ihan selvä tapas. Omasta ja pojan halusta poika lukee ekaa luokkaa uudestaa. Meijän mielestä kertaus on ollut hyvä asia oppiipahan perusteet kunnolla. Poika oppi kyllä viime keväänä lukemaan mutta ei miten kään sujuvasti ja kirjoitus takkusi. Nyt asiat sujuvat niinkuin pitää poika tykkää käydä koulussa ja tulee niitä onnistumisen tunteita mikä on tärkeä eikä aina moitteita ja komentelua olla kunnolla.
Näin jälkikäteen mietittynä olisi itse pitänyt neuvolassa puhua asiasta jämerämmin mutta kun esikoinen kyseessä ja neuvolassa vakuutetaan että kaikki kunnossa niin sitä uskoo neuvolan sanoihin. Toinen olisi ollut että poika kun on loppu vuodesta vielä syntynyt niin siirtää vuodella kouluun menoa no perjaatteessa niin kävikin nyt kun kertaa ykköstä.
puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja kirppu 11+2
Eli olen neliapiloita lueskellut ja pysytellyt taustalla ja tältä puolelta löysin teidät. Minulla on viikkoja kasassa vasta joku viitisen verran, en ihan tarkasti ole vielä laskeskellut. Itsesuojeluvaistoa kait ;)
Tuo mitä ketjun avannut kirjoitti (anteeksi en muista nimeä) oli kuin meidän maailmasta juuri nyt. Olen kotona vielä tämän ja huomisen kauhean flunssan takia ja lapset myös, pienin (2v) kaikista kipein minun jälkeen. Ja hermot on niin kireällä että. Mielessä möyrii tämä uusi tulokas, onko kaikki ok ja oliko sittenkään viisas päätös, miten ihmeessä minä jaksan kun en koe huutamisieni kanssa olevani muutenkaan äiti parhaimmasta päästä. lapset on kärttyisiä ja kiusaavat toisiaan ja koettelevat pinnaa, en pue, en tee, en siivoa, en tykkää... hormoonit hyrrää ja kaikki on jotenkin yhtä kaaosta. Keskiviikkona jos vain tolpillani pysyn menen taas töihin, tosin ei sekään aamuherätyksineen ennen kuutta ja hoidosta kolmen kiukuttelevan tenavan hakenemisiin mitään nautintoa ole! Mutta ehkä se päivä kun kukaan ei vingu ja vongu korvan vieressä auttaa taas laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. (tosin asiakkaatkin osaavat kiukuttelun ;)) En tiedä. tämä on nyt taas tätä aikaa ja kaikki on niin plääh ja v...ttaa ja ei pääse liikkumaan flunssan takia ja huh huijaa.
Eli siis tiedän tunteen ja onneksi en ole ainoa!!!! Lisäksi äitini reagoi tähän uutisen tyylillä " minä aion nyt pitää teille valistusta" ehkäisystä siis. ei onnittelua ei tukemista ei mitään. Miehen isälle en edes uskalla kertoa, huomatkoon sitten joskus, hän rähähtää tästä todella, koska me olemme heille täysin vastuuntunnottomia ja hölmöjä. talon rakentaminen, huono homma. kun opiskelin aikuispuolella amk:ssa, huono homma. kun odotin kolmatta, huono homma. kun vaihdettiin auto, huono homma. nyt vain odottavat että me emme pysty pitämään tätä uutta kotia ja jos tähän vielä kerrotaan vauvasta niin voi taivas. SIskolle kun vihjaisin että tekisi vauvaa mieli kommentti oli, et todellakaan ala tekemään. ELi kannustus on huipussaan ja se lisää tätä murehtimista. Onko se aina näin??? Eikö ympäristö hyväksy sitä että joku haluaa enemmän kuin kaksi lasta???? Minäkin sain juuri vakipaikan eli ei ole sitäkään taakkaa enää. Onko teillä joku sanomassa hyvä juttu???? Minulla on onneksi yksi ystävä, ilman häntä tämä olisi varmaan aika musertavaa. Hän oli enemmän riemuissaan kuin minä plussasta jonka tein pari viikkoa hänen jälkeensä!!
Oho mikä purkaus, nämä aisat ovatkinnäköjään painaneet mieltä enemmän kuin uskoinkaan. Ja siksi halusin tänne kirjoittaa kun ajattelin että te nyt ette ainakaan tuomitse neljännen odottajaa hulluksi!! ;DD
niin ja taustoja sen verran että kolme lasta meillä 00, 02 ja 03. ja tämä on viimeinen ja todellakin toivon että asia muuttuu iloksi ja että kaikki menee hyvin.
T.Tuisku
Mulla on kanssa aika ajoin näitä riittämättömyyden tunteita. syyllistää itseään huonona äitina. Varsinkin viime syksynä kun Esikois pojan koulun käynti ei alkanutkaan niin kuin pitää (viittaus edelliseen viestiin) Niin sitä syytteli itseää että on lapsensa kasvattaanut väärin ja viime syksy oli sinänsäkin raskas kun odotin meidän tän hetkistä kuopusta. niin syyllisyys painoi vielä enemmän kun lisää lapsia oli tulossa ja edellisilläkin on ongelmia. mutta nyt ne ajat ovat takana pojalla menee koulussa hyvin.
Tällä viikolla on eskarilais tytöllä koulukypsyystestit halusin hänet sinne mukaan että saadaan tietoa ajoissa ennen koulun alkua. Vaikkakin lapset ovat niin erilaisia. Toisaalta testit ovat ihan turhia mitä nyt olen eskari open kanssa jutellut mutta tuopa sitten itselle mielen rauhan. Muutenkaan en ole huolissani kun tyttö on itse rauhallisuus mitä nyt vähän arka liikkumaan. Tietää liian hyvin omat rajansa eikä halua siten tehdä kaikkia liikunnallisia juttuja mutta kaikki tehtävät mitä eskarissa on tehty niin on tehnyt hienosti ja tarkasti. välillä liiankin tarkasti.
5v poika on kanssa vilkas ja pojat yhdessä riehuvatkin aika paljon mutta neuvolassa vakuutettiin taas että on normaalia tiedä häntä. Päivisin kun esikoispoika on pois niin 5v poikakin on paljon rauhallisempi. Poika käy srk:n kerhoa kahdesti viikossa 3 tuntia ja kerhossa oon puhunut isoveljen adhdstä mutta kerhotäti on ollut kanssa sitä mieltä että ei syytä huoleen. No eskari vuonna sen sitten näkee missä mennään.
Lapsille kerroimme että meille tulee vauva kun viime viikolla neuvolassa kuultiin sydänäänet. Nyt 5v poika kertoi polleana kaikille että meille tulee vauva. la on 12.8 ja 5v poika on syntynyt 25.8 eli krtoi kaikille että ennen HÄNEN synttäreitään syntyy meille vauva. Miehen vanhemmat tiesivätkin ja onnittelivat uudestaa ihan niinkuin eivät olisi tienneet. Äitini onnitteli myös. Isäni kävi suureksi yllätyksekseni viime viikolla kylässä edellis kerran oli käynyt katsomassa kuopusta kun oli iahna vauva eli noin vuosi sitten. Hänkin sai nyt sitten tietää vauvasta ja totesi vaan että eikö se niin pitänyt ollakkin. No perjatteessa piti mutta olihan tää raskaus meille vanhemmillekin ylläri. Olen aina puhunut kuudesta lapsesta. Nyt jännittää sitten miten muut suhtautuvat asiaan kun maha rupee pikku hiljaa näkymään.
Lopettelen tällä kertaa kuopus tuli tohon haisemaan eli pylly pyykille on lähdettävä.
ihanaa kun pakkanen laski pääsee lapsetkin pitkästä aikaa ulos leikkimään.
puuhis P97, T99, P00, T02, T05 ja kirppu 11+2
Kiitos vastauksesta =)
Minäkin oon puhunut pojasta neuvolassa joka vuosi, mutta kun poika osaa halutessaan olla tosi reipas eikä tehtävien suorittamisessa ole ongelmia, niin neuvolan mielestä kaikki on silloin ok. Osaa kyllä, oppi 4-vuotiaana laskemaan ja aika alkusyksystä ekaluokalla lukemaan. Kirjoittaminen on tuskaa. Mutta se keskittyminen...Tai sen puute, on se suurin ongelma. On myöskin 10kk ikäisestä saanut raivareita, hakkasi pienempänä päätä lattiaan ym. Aina joutuu miettimään mihin pojan voi ottaa mukaan ja osaako olla kunnolla. pelottaa jo valmiiksi jos saa ihmisten ilmoilla hepulit enkä voi sille mitään. Kun ei sille voi kun siinä tilanteessa kontaktia ei vaan saa.
Oon miettiny mistä pojan " luonne" johtuu, ja itteänikin syyttänyt paljon.
Toisen lapsen syntyessä poika oli 1v8kk ja joutui silloin olemaan paljon ilman minua (mummun hoidossa) kun vauvan kans jouduttiin olemaan paljon sairaalassa. Oon ajatellut että juontaa juurensa sinne asti kun jäi silloin niin vähälle huomiolle. Mutta tosiaan raivokohtaukset alkoi jo paljon aiemmin ja niitä esiintyy vieläkin. Nyt on tosiaan ollut keskittymiskyky ihan hukassa ja luokassa ravaa kuulemma ja tekee kaikkea muuta kuin tehtäviä.
Nyt pitänee alkaa pottuja kuorimaan ja ottaa ite jotain välipalaa...
Tervetuloa uusille taas.
Hassua ajatellakaan... odotan neljättä. Tosin viikkoja on vasta noin kahdeksan. Emme " periaatteessa" ole vielä kertoneet kenellekään, paitsi minä olen kyllä kertonut:) Kolmelle hyvälle ystävälleni. Mutta, sukulaiset jätämme siihen asti, kunnes olemme käyneet ultrassa. Tosin en ole vielä neuvolaankaan soittanut. JOtenkin en nyt halua kiirehtiä ollenkaan. Ja tuon kaksi ja puolivuotiaan kanssa on paljon helpompaa, mitä harvemmin itse joudun käymään neuvolassa.
Emme ole kertoneet edes vanhemille lapsille (7 ja 9.v.) Osaan kuvitella etteivät ole kovinkaan innoissaan uudesta tulokkaasta, sillä kuopuksemme osaa oikein hyvin nyt heitä jyrätä.
Olen ollut oikein aurinkoinen ja hyvällä tuulella... (en siis hermostu mistään) Johtuu siis ihan tästä raskaudesta. edes esikoisen esipuperteetti kiukuttelut eivät saa minua suuttumaan.
T: Kiisseli ja masuasukki Hilda
Kävin jo viikko sitten ilmoittautumassa teidän ryhmään, mutta en ole vielä kerennyt tekstejä kirjoittelemaan.
Olin ahkerana tuolla kuumeilupalstalla, mutta alkoi koko vauvahomma kyllästyttämään ja masentamaan niin hävisin palstoilta vähäksi aikaa!
Nyt ollaa entistä ahkeranpana vauhdissa, sillä viikkoja kasassa (jo?) 5+4 =)
Nyt olisi sitten isomman asunnon etsiminen edessä =( Emme millään haluaisi muuttaa tältä alueelta pois, kun kaikki liikenne yhteydet niin mukavasti lähellä. Toisaalta tekisi mieli saada se rivari ja oma pieni piha, mutta...
Haluttaisiin tuosta vierestä asunto, mutta niitä on siinä vain 4kpl, eikä kukaan varmaan halua pois muuttaa. Laitoin juuri viestiä ilmoitustaululle, että jos joku vaikka haluaisi vaihtaa, tai ilmoittaa meille jos aikoo muuttaa pois. Meillä on nyt siis 3h+k (70m*) ja neljäs lapsi tulossa. Kyllähän se vauva aika tässä menisi, kun kaikki lapset jo nyt samassa huoneessa, mutta muuttaminen olis helpompaa kolmen kanssa...
Minulla myös pyörii tulevaisuus mielessä. Lupasin jo kaikille että kolme on maksimi lapsiluku, mutta näin siinä vaan kävi. Nyt tuntuu että voisin hommata tähän perheeseen vaikka vielä neljä lisää, tuntuu että tää on mun juttu =)
Silti hieman pelottaa että miten se arki sujuu. Meillä kaikki lapset on vielä niin pieniä, että olen kotiäitinä! Eli esikoispoika täytti juuri 5v. keskimmäinen tyttö 3,5v. ja kuopus tyttö 1,5v. Ja taas tulee ikäeroa 2v. Olisin kyllä halunnut vielä pienemmän ikäeron, koska koin pojan ja tytön ikäeron (1,5v.) helpommaksi kuin tyttöjen (2v. + 10h) Tuntui jotenkin että tyttö poti mustasukkaisuutta ja poika taas ei silloin pienenä. En sitten tiedä onko sukupuolellakin jotain merkitystä. Nyt mietin hulluna vielä, että jos koitettaisiin laittaa viides alulleen heti synnytyksen jälkeen, mutta mites sitten??
Asiaa vaikeuttaa vielä se että meillä ei ole autoa, eikä lähiaikoina tulekaan. Seuraava pitäisi sitten olla tila-auto, eikä meillä ole todellakaan sellaiseen varaa =(
Lähin kauppa 3km:n päässä, eikä nykyisiin rattaisiin paljon tavaraa mahdu =(
No jos sitten kaksostenrattaisiin =)
Neuvola myös todella kaukana. Sinne kyllä mennään bussilla, mutta takaisin ei aina heti päästä, sillä Somalit täyttävät tilan ruokakassein ahdetuilla rattaillaan =( Anteeksi rasistinen lause, mutta tämä on tosi elämää...
On sitten niin mukavaa odotella vapaata bussia pienten lasten kanssa jopa 2h =(
Toki voitaisiin kävellä se 10km, mutta tyttö ei aina ihan jaksa ja matkaan menee n.2,5h
Tietääkö kukaan muuten että saanko vaihtaa neuvolaa?? Meillä olisi neuvola saman matkan päässä toiseen suuntaan, jossa kävinkin juuri kun olimme tänne muuttaneet, mutta Espoon kunta vaihtoi meidät toiseen neuvolaan. Sinne mennään myös bussilla, mutta bussi aina vapaana! Minulla olisi ollut silloin mahdollisuus jatkaa siinä neuvolassa, mutta päädyin tuohon toiseen! Edellisessä olisi ollut mukavampi neuvolan tätikin =)
Huh, tulipahan taas tekstiä...
Baby & Keiju 5+4
Neuvolan vaihdosta. Me muutettiin tossa syksyllä ja neuvola muuttui. Kuuluttaisiin toiseen neuvolaan mutta kun rupesin odottamaan tätä meijän kuutosta niin soitin vanhaan neuvolaan ja kysyin voinko siellä käydä kun oon siellä käynyt muutkin raskaudet ja se sopi ihan hyvin. kiva kun neuvolan täti pysyy samana. Lapset käyvät täällä uudessa neuvolassa ja siiryn sinne sitten uudenkin vauvan kanssa.
Anoppi näki viime yönä unta että odotan kaksosia. Anopilla on itsellään kaksoset eli mieheni pikkuveljet ovat kaksosia. Sinänsä ei mahdottomuus kun tää maha on jo todella iso. Lääkäri ei kyllä neuvolassa sanonut että olis kohtu isompi viikkoihin nähden. Eikä myöskään kuulunut kaksia sydän ääniä. Ei kyllä etsittykkään kun sydänäänet kuuluivat heti kun lääkäri laittoi dopplerin mahan päälle.
Nyt sitten odottelen puoli toista viikkoa pelon sekaisin tuntein np-ultraa.
En teidä oliko alitajuntaista mieheltäkin kun ollaan katseltu plussasta lähtien uutta autoa. Kaikki olivat sellaisia jotka 1+8. Vanha oli Grysler voyager. rek 7 eli olisi ollut liian pieni elokuussa. Vaihdettiin mersun vitoon 1+8 eli kaksosetkin mahtuisivat mukaan. tai sitten jää vaikka paikka anopille joka useesti käy meijän kyydillä kaupassa.
Puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja kirppu 10+3
Kyllä me neljännen odottajat taidetaan olla suurperheporukkaa, vaikka kummalta se tuntuukin. Mutta näyttää maailma (tai siis Suomi...) olevan mitoitettu kahden lapsen perheille. Yritäpä hoitaa jotain kolmen tai useamman lapsen kanssa niin johan menee hankalaksi ja ympäristö kummastelee.
Meidän esikoinen syntyi keskosena (+allergiat+korvakierre), ja sitten kun kerrottiin kakkosen odotuksesta, niin ihmiset oli tosi äimissään, että vielä uskalletaan ryhtyä leikkiin. Kolmosen kohdalla saatiin ihme kommentteja (mm. äidiltäni, siitä oon jo aikaisemmin kertonut). Nyt kun nelosesta kerrottiin, niin tuloksena oli silmien pyöritystä yms. mutta kukaan ei oo sentään uskaltanut töräyttää mitään hirveän typerää. Kyllä mäkin oon vaan itse miettinyt sitä, että voiko enää tämän jälkeen sanoa kellekään, että väsyttää tai potuttaa... Kun on itse lähdetty leikkiin...
Piihelle ja muille oman käytöksen murehtijoille: tuttua on mullekin iltaiset itkut siitä että oon ollut kaikille taas hirveä, ja millainen lapsuus mun lapsilla on, kun äiti karjuu päivät pitkät ja syyllistää ja pottuilee ja... ja... ja... Joka ilta teen parannuksen, mutta välillä ei vaan pinna kestä kun kaikki kenkkuilee, itse on kipeänä ja väsynyt, maha painaa, koti on kaatopaikkana yms. Välillä kun on saanut itse paremmin nukutuksi niin kummasti jaksaa uhmakohtauksia ja muuta vastaanväittämistä. - - - En jaksais millään enää riidellä hampaidenpesusta, pukemisesta, nukkumaanmenosta, syömisestä - - - mutta näillä näkymin sitä rataa on vähintään 6 vuotta vielä edessä (ja samalla alkaa tulla muita ikävämpiä riidanaiheita!).
Apua miten meni negatiiviseksi. Olo on tällä hetkellä itse asiassa ihan hyvä; viimeviikon tentti meni läpi :D ja eilen kävin yksityis-gynellä, joka totesi että istukka on siirtynyt pois kohdunsuulta. Huh helpotusta! Maha on kyllä ihan jättiläismäinen.
Neuvolan vaihtamisesta: meitä yritettiin heivata toiseen neuvolaan, kun ne järjestelivät piirejä uudestaan. En suostunut siihen, kun meidän nykyinen neuvola on kiva ja sijaitsee päiväkoti-työpaikka -reitillä. Toinen neuvola olis ollut ihan toisella suunnalla. Mun piti soittaa jollekin neuvolatoimen tarkastajalle tms. mutta kun soitin, hän oli ihan reilu ja sanoi heti että no pysykää sitten siellä vanhassa vaan. Eivätpä silloin osanneet arvata, että meille pukkaa vielä kaksi vauvaa eli kahdet äitiys- ja vauvaneuvolarumbat kuormittamaan kiireitä paikkaa... No, esikoinen kävi maanantaina viimeistä kertaa neuvolassa (6v.) joten toisesta päästä alkaa meidän pojat sitten siirtyä koulun puolelle.
Nyt tuntuu taas siltä, että tämä on takuuvarmasti viimeinen vauva meidän taloon. Ja mies sanoi eilen olevansa samaa mieltä. Saa nähdä miten meidän mieli taas muuttuu, kun saadaan nuuskia uutta tulokasta.... *hempeilyä hempeilyä* :D
Hyvää vointia kaikille, koittakaa jaksaa katraanne kanssa
t. Jymy rv 26+4
Minäkin kävin jo aiemmin ilmottautumassa joukkoonne, mutta enpä ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Kuumeilupuolella kirjoittelin neliapiloihin ja suurperhekuumeilijoihin välillä, mutta nyt on odotus vienyt voimia ja ei aina jaksa istua koneella.
Piihelle: Samoja tuntemuksia on välillä minullakin, juuri silloin kun omat hermot on kireällä ja väsyttää. Teillä on muuten tosi hyvä työnimi vauvalla, meillä oli viimeeksi työnimenä Viltsu ja Viltsuksi hän myös jäi... tosin virallinen nimi on Vilma.
Joku kirjoitti tuen puutteesta kun on jo useampi lapsi ennestään. Ei meilläkään minun puolelta sukua ole tullut kovin paljoa onnitteluja, enemmän silmien pyöritystä päässä. Miehen puolella taas kaikilla on useampia lapsia, joten siellä ollaan oltu ihan vilpittömän iloisia tästä neljännestäkin raskaudestani.
jaja ja pikkarainen rv 15+1(16+1)
Ilokseni löysin täältä tällaisen ketjun!
Aika harvoin kyllä ehdin täällä vauva sivuilla pyöriä, joskus käyn pikaisesti lueskelemassa.
Meille on viides pienokainen tulossa, mutta tuttavat kyllä määrittelivät meidät suurperheeksi jo silloin kun lapsia oli kolme. Ja olivat neljännestä tosi yllättyneitä, jotkut taisivat epäillä, että meillä on jotain uskonnollisia vakaumuksia...
Nyt en ole kauheasti ilmoitellut kenellekään, ja lapsillekin kerrotaan vasta siten, kun maha selkeästi näkyy. Äidille en haluaisi kertoa ollenkaan, kun hän sitten ei saa nukutuksi öitään...
Minua lähinnä huolestuttaa se, että onko lapsi terve. Voikohan sitä saada viidennen terveen lapsen? En kuitenkaan halunnut riskiseulontoihin, vaikka iän puolesta sitä kunnasta olisi tarjottukin. Ehkä asiat menevät niinkuin pitää...
Toinen huolenaihe on sitten raha... tarvitsisimme isomman auton.
Minkälaisia autoja teillä on?
Mutta muuten odottelen innolla kesää, ihanaa saada vielä yksi vauva!
Itsekkin ensimäisiä kertoja tänne kirjoittelen mutta lueskelen kyllä sitäkin aktiivisemmin. Teidän jutut kuulostaa kyllä niin omilta, meille kanssa tulossa 5 lapsi, toinen yhteinen mieheni kanssa. Kerrottu ollaan vain parhaimmalle ystävälleni joka kyllä ymmärsi itse 4 lapsen äitinä. Lapsille ei olla kerrottu saatikka tosiaan minun äidille..peloittaa oikein mitä siitä tulee kun kuulee asiasta. Väliin ajattelen, että en kerro olleskaan :)) mutta huomaahan hän sen jossain vaiheessa. Töihinkin pitäisi ilmoittaa (huoks). Hoitovapaalla olen huhtikuun loppuun ja uusi äippäloma pitäisi alkaa toukokuun puolella, sielläkin varmaan kauhistuvat..
Miksi se on niin vaikeata, miksi ihmisten pitää puuttua toisten asioihin, miksi jokainen ei saa elää niin kuin haluaa, miksi itsen pitää ajatella mitä toiset ajattelee...grrrr..miksi miksi miksi. Niin kauan kun en muilta mene pyytämään apua ja rahallisesti ei lapsia tehdä. (anteeksi vuodatus) :))
Pääasiahan tässä on, että me itse ollaan onnellisia ja nautitaan näistä rakkauden hedelmistä.
Autona meillä on Chrysler Voyager 6 paikkanen, mutta kesään mennessä pitää vaihtaa se 7 paikkaseen grand stow' n go -versioon jossa tila tulee penkkien alta jotta saamme kaikki tavarat mukaan. Harvoin enää liikumme kaikki mutta silloin kun niin on, niin pitää kaikilla olla mahdollisuus lähteä mukaan.
Nyt neiti vaatii huomioita, hyvää keskiviikkoa kaikille!
Riina, masu 15+6, -90, 93, 97, 04
Meillä oli vielä viime perjantaina grysler voyager 7 hengelle. Olis jäänyt elokuussa pieneksi kun vauva syntyy. Lapset kaikki vielä niin pieniä että kulkevat kaikki mukana 8v-1v tällä hetkellä. Eskoinen ja kakkonen on päivisin pois. mutta käydään paljon viikonloppuisin kylässä niin kaikki lähtee mukaan. Muuten oltiin tyytyväisiä autoon mutta tavaratila oli tosi pieni jos olis ostettu grand mallia olis ollut tavara tila hieman suurempi. kokonaisuudessaan ihan hyvä auto mutta elokuussa meille liian pieni. Auton vaihdolla ei pitänyt olla kiire mutta löydettiin niin hyvä yksilö että piti heti vaihtaa.
Nyt ostettiin mersun vito 1+8 tavara tilaa löytyy. Menee kokonaisena tavalliset vaunut kuten myös meidän tuplarattaat mitkä ovat ehdottomat kun tän hetkinen kuopus on 1v7kk kun vauva syntyy. Takana jalkatilaa on reilusti kun keskipenkit 3kpl on selkämeno suuntaan päin käännetty. Pieni pöytä löytyy välistä. Tilaa on muutenkin hyvin kun meillä on lapsilla vielä kaikilla istuimet. isommilla koroke istuimet selkänojilla niin hyvin mahtuu kahden istuimen keskelle aikuinen istumaan. Ei tee tiukkaakaan ja nyt jää yksi istuma paikka tyhjäksi.
puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja kirppu 11+4
Kiitos kaikille, jotka jakoivat ajatuksiaan pahoista päivistä, nyt täällä päässä onneksi parempi :)
Tänään on todistettu että pieni Villahousu matkaa kyydissä, viuh,viuh,viuh vain kävi kun sydänääniä kuunneltiin :)
Nyt toivoisin KOMMENTTEJA sisaruksille kertomisesta. Jännittää tosi paljon kertoa tuolle kohta 14veelle ja 12 vee pojalle... Heitin tänään vähän muka ajtuksena uuden vauvan ilmaan, eikä vastaanotto ollut kovin riemukas.... hui :/
Pikaiseen kertomassa,että en ole pystynyt oikeen käydä koneella kun tuo pikkumies (8kk) huitaisi silmäni sarveiskalvoon pari viikkoa sitten aimo haavan ja on ollut niin vietävän kipeä,ettei oo tehnyt mieli kyllä muuta ku maata pimees huonees. Nyt alkaa jo hiukan kärsiä tätä tietokonettakin,mutta ei kuitenkaan pitkiä aikoja. silmälääkäri kyllä kehoitti pikkuhiljaa silmää käyttämään,mutta kun seurauksena on armoton päänsärky,niin ei oikein tee mieli :(
Ja kun sitten koristeeksi kakun päälle on tää armoton oksentelu,niin suokaa anteeksi ettei musta nyt kuulu hetkeen mitään. Parannan tapani oitis kun olo sallii!
H+viisikko ja " Jesse" 8+1
Tervetuloa uudet. BabyBluesin muistan hämärästi noista plussaa odottavien pinoista kuumepuolella. Hönttäkin on tuttu nimimerkki.
Täällä kans välillä tulee mietittyä et " mitä sitä onkaan tullut tehtyä" ... mut silti odottaa malttamattomana et masu kasvais ja sais taas pikkuruisen vauvan :) Samalla sitä tulee joskus mietittyä et miten sitä jaksaa vielä pari vuotta kotiympyröissä... Välillä kun kaipaa muunlaisiakin haasteita. Toisaalta meillä on töissä sellainen tilanne tällä hetkellä ettei sinne kovin mieli tee. Nythän tässä on aikaa mietiskellä mitä sitä " isona" alkais tekemään...
Mulla on huomattavasti helpompi tilanne teihin verrattuna joilla lapset on kaikki lähekkäin syntyneet. Meillä kun vanhin (joka vielä on tyttö) täyttää kesällä jo 12v niin hänestä on paljon apua kotona. Keskimmäinenkin täyttää elokuussa jo 6v eli on aika omatoiminen hänkin. Minusta onkin nyt mahtavaa päästä seuraamaan näiden kahden nuorimmaisen suhdetta toisiinsa kun ikäeroa tulee 1v7kk. Odotan tietysti heistä ylimpiä ystäviä ;)
Me kans oltiin ajoissa ja kun hyvä auto sattui kohdalle napattiin kiinni. Ostettiin kans Vito kuten puuhiksellakin ;) Tosin se on 8 paikkanen.
Mä en ole vielä kertonut omille vanhemmilleni, eikä kauheesti tee mieli kertoakaan. Miehen vanhemmat oli yllättyneitä mut kai alkujärkytyksestään selvittyään ihan ok... Mun paras kaveri onnitteli välittömästi kun sai tietää raskaudesta. Meillä esikoinen tietää raskaudesta ja odottaa malttamattomana et saa luvan kertoa kavereille. On luvattu et voi kertoa ens viikon perjantain jälkeen kun on käyty ultrassa.. tai siis toivottavasti silloin löytyy jotain kerrottavaa. Meidän esiteini on ollu ihan iloinen vauvauutisesta vaikka eilen just tunnilla olivat opiskelleetkin ihmisten lisääntymistä ;)
Viikonloppua odotellen
Peeveli ja rv:t noin 10-11
En oo jaksanu kirjotella mitään ja olo on nytki ihan rättipoikkiväsynyt ja selkä tosi kipeä. Vieläkö tässä pitää pari viikkoa jaksaa kärvistellä...Huh...
Viikonloppuja.
matilda 38+4 + katras
Piihe; mulla usein noita murheita jolloin mietin kaikkea (talous,äitiys,parisuhde ym.). Ja yleensä ne alkavat ilta-aikaa juuri kun olen saanut lapset nukkumaan on aika miettiä. Minusta silloin parisuhde tuntuu erityisen vaikealta ukko on mitä pirullisin ja sitten kun sitä oikein sängyssä pohtii niin alkaa miettimään omaa osuuttaan riidassa niin väistämättäkin tulee niitä ajatuksia että " tuonkin olisin voinut jättää sanomatta" ym.... Myös äitiys on niitä pirun hankalia aiheita miettiä,, monen monta kertaa olen leimannut itseni erittäin huonoksi äidiksi ja itkenyt sitä iltaisin. Silti aina parhaani yritän ja aurinkoisiahan nuo mukulat on joten enkait ole ihan suteen ja saveen mennyt kasvatuksessa. Miten ne raha-asiatkin tuntuvat iltaisin niin synkiltä ja aamu kun koittaa ei enää olekkaan semmoista ahdinkoa ;).
Matilda77; meillä mbd/adhd poika. Neuvolaan puhuin pitkään ongelmasta esikon kanssa mutta kun tuo poikakulta osaa olla niin ihana aina uuden paikan tullen ettei kukaan oikein voi uskoa mihin hän kykenee :D! Mietin myös omaa suhtautumista lapseen josko liioittelen tai olen tulossa hulluksi ym. ym. kun kaikki muut totesivat vain että ihan normaali poika. HAH ja kyllä helpotti kun sitkeästi jatkoin asian eteenpäin viemistä. Noh loppujen lopuksi esikko jäin 5v-neuvolassa kiinni motorisista taidoista. Päästiin neurolle vihdoin jolloin alkoi vyyhti purkaantua. Samoin eskariopettajat ovat nyt sanoneen ymmärtävänsä minua 3kk meni hyvin pojan kanssa mutta sitten alkoi ongelmat kun paikka kävi tutuksi.
Meillä poika oireilee mm. keskittymisen puutteena joka vaikuttaa koko perheeseen eli ns. villiinnyttää 4v.pojat ihan täysin ja soppa on valmis. Heti kun esikon ottaa siitä rykelmästä pois tilanne rauhoittuu. Tv:n katselu on pyllyn ympäri pyörimistä tai paidan imemistä tai päällään seisomista siinä hän sitten yrittää samalla katsoa ohjelmaa ;), yksinään kun poika on esim. huoneessaan saattaa uppoutua legojen kanssa niin ettei hän näe eikä kuule. Eskarissa häiriköi kun tulee levottomuutta ryhmään meidän poika alkaa heti riehumisen jota on todella vaikea saada loppumaan. Lisänä pojalla ihan tuntoyliherkkyys joka luo omat ongelmansa ryhmässä olemiseen. Motoriset taidot eivät ihan vastaa ikätasoa. Raivokohtaukset ovat omaaluokkaansa ja alkavat tosi pienestä hurjana. Lähdöt ja tulemiset ovat vaikeita hän mm. roikkuu minun kädessä kun jostain lähdemme eikä suostu laittamaan jalkoja maahan tämä on poikkeuksetta aina.
Oma olo alkaa olla jo paksu. hyvin voisin lähteä jo synnyttämään lääkärintarkastus oli ja kanava oli hävin ja 2cm auki mutta ei vain supistele sillai kunnolla plääh!! Tuskainen olo.
t. Hellu (p99, p01, p01, t04 rv37+3)
Täällä on oltu jo aikaisin hereillä. Yöllä supisteli pari tuntia 10 minuutin välein ja ajattelin jo että nytkö tuli lähtö, mutta sittempä ne loppui. Toisaalta hyvä kun tämä viikko on vähän hankalahko synnytykselle, varsinkin jos tulee kiirelähtö, kun mies on yövuorossa enkä oikein voi lapsia keskenäänkään jättää. Otankohan ne mukaan jos lähtö kumminkin tulee? No, sen näkee sitten.
Kävin äsken pojan koululla juttelemassa pojan asioista. Jos muistatte niin kyselin viimeviikolla teiltä joilla on adhd-lapsia, kokemuksia ym. Edelleen haluaisin niitä kuulla, ihan käytännön juttuja. Kovasti olivat ihmiset ryhmässä sitä mieltä että adhd:n viittais tuo pojan käytös. Tutkitaanko sitä miten? Muuten kuin oireiden/käyttäytymisen perusteella? Miten onnistuu opiskelu normaalissa luokassa pitemmän päälle, vai onko se mahdottomuus? Iltapäivällä on aika psykiatrille. Jännittää mutta toisaalta olo on helpottunut kun oon pojan kans 7 vuotta saikannu ja " tienny" kokoajan että kaikki ei oo niinku pitäs. Mutta kun neuvolan mielestä on kaikki ollu aina ok, niin mitäpä minä äitinä siihen sitten. Oon sitten vaan ajatellu että jotain oon tehny väärin pojan kohdalla kun käyttäytyy niinku käyttäytyy...
Piihe; on nuita ajatuksia minullakin välillä. Just niinä päivinä kun lasten kans on vaikiaa ja ittiä väsyttää ja kaikki menee päin h...tiä.
Ihmeen pireä olo, vaikken oo nukkunu ku pari tuntia. Osaiskohan tuota ottaa pikku tirsat. Jotenki on semmonen levoton olo nuitten pojan asioiden takia, että luulen ettei uni tuu. helpottunut olo, kun tuntuu että vihdoin minut otetaan tosissaan ja poikaa tutkitaan. Ehkei vika olekaan minussa..?
matilda (p98,p99,t03) rv tasan 38