Mun kaverit ei voi uskoo, ettei me oikeasti miehen kanssa juurikaan riidellä!
Mikä on paljolti ihanan pitkäpinnaisen mieheni ansiota. Hän ei vaan hermostu pienistä tai vähän suuremmistakaan. Minä taas olen vähän oppinut olemaan vähemmän räiskähtelevämpi ja saan joskus kitistä ihan vapaasti mieheni provosoitumatta. Onko muilla näin ihanteellista tilannetta?
Kommentit (14)
en riidellyt ex-mieheni kanssa kuin pari hassua kertaa. Erosimme vuoden päästä häistä.
Joten onks toi nyt jotenkin autuasta? Miehes on tossukka!
Mulle nyt on ihan sama uskooko kukaan vai ei. Pääasia että itse tietää mitä todellisuus on!
Aikaisemmissa suhteissa on tapeltu kyllä ihan koko elämän edestä. :)
Nyt siihen ei tarvetta. Tasapainoinen mies ja suhde.
Tämä yhtälö ei kuitenkaan toimi automaattisesti toisinpäin, eli riidaton suhde ei ole välttämättä tasapainonen suhde. Mutta jos suhde on tasapainoinen ja hyvä, niin siinä ei riidellä. Ehkä väitellään ja neuvotellaan, mutta riitely ei hyvään suhteeseen kuulu.
kahden ihmisen kautta. Jokainen suhde on ainutlaatuinen siinä olevien persoonien kautta. Ei riitelemisessä mitään pahaa ole, jos molemmat tietävät missä mennään. Enkä nyt tarkoita mitään fyysistä riitelemistä tai väkivaltaa.
Kaikenlaiset suhteet voivat olla kestäviä. Riippii siitä mitä molemmat haliavat.
Joskus nälkäisinä saatetaan sanailla, muttei mitään kummempaa.
Ei tämä nyt kai niin harvinaista ole...
tunnevammaisista räyhääjistä. Onneksi minulla on hyvä mies! Ei tarvitse lasten huutoa ja mekastusta kuunnella.
Tasapainoisessa suhteessa kyllä " riidellään" , eli kun ollaan eri mieltä, niin asioita puidaan, käydään läpi ja etsitään ratkaisua.
Epätasapainoisessa suhteessa ei riidellä, vaan asiat lakaistaan maton alle. Ja odotetaan, milloin aikapommi räjähtää.
kaikki erimielisyydet ovat riitelyä.
Kyllä meillä riidellään, mutta emme me huuda toisillemme.
Ollaan oltu 5v. yhessä ja 2 lastakin. Me ei olla tapeltu ei kertaakaan. Tottakai ollaan oltu eri mieltä asioista,mut harvemmin niinkään. Meillä meteliä ja puhetta ja vilskettä riittää,ei olla mitään nössöjä. Ajatellaan vaan niin yksiin lähes kaikesta,ei yhtään tylsää,vaik joku vois niinkin luulla. Kiva,kun voi touhuta kaikkee,ei tarvii uhrata aikaa mököttämiseen jne. Elämä on lyhyt !!!
Tarpeeksi kun tuli stressiä (lähinnä vauva-ajan väsymystä, työpaineita yms.), alettiin kyllä riitelemään. Mutta suhde on edelleen kyllä onnellinen ja tasapainoinen, meidän vain piti oppia myös sopimaan riidat järkevästi. Ja huomaamaan, milloin toinen on vaan stressaantunut ja kärttyilee sen takia.
Olen samaa mieltä aiempien kanssa siinä, että turha huutaminen ja loukkaukset eivät ole millään lailla rakentavia, mutta tottakai suhteessa pitää myös osata riidellä (oli se sitten millä volyymilla tahansa), muutenhan se tuppaa olemaan sitä, että jompikumpi vaan aina myötäilee ja luopuu omista haluistaan, eikä oikeaa kompromissia synny.
on pakko kertoa, että mulle on tähän mennessä vain yksi nainen (joitain vuosia sitten) kehunut etteivät hän ja miehensä koskaan riitele. Myöhemmin selvisi, että miehellä ollut 3 vuotta suhde toiseen naiseen ja olisi tähän vaihtanutkin jollei molemmat naimisissa.
Jotenkin tuntuu toi riitelemättömyys vaan siltä, että toinen on jollain lailla alistettu.
Aina ennen luulin ja väitin kivenkovaa, että suhteen edellytys ovat rajut riidat, mutta nyt tiedän paremmin. Hyvässä suhteessa kaikki voidaan neuvotella ja keskustella. Joskus toki ääni vähän kohoaa, mutta koskaan ei olla tapeltu eikä varsinkaan menty asiattomuuksiin. Ihana tilanne! Yhdessä ollaan oltu monta vuotta! :)