Miehen mielestä 3 -v. hoitoon - olen hoitovapaalla
Mieheni mielestä maaliskuussa 3 täyttävä poikamme pitäsi pistää tarhaan. Hänen mielestä poika ei saa tarpeeksi virikkeitä kotona.
Meillä on 2 lasta nuorempi on reilun vuoden ja olen kotona hänen kanssaan. Mies on sitä mieltä että olisin kotona vain tämän yhden lapsen kanssa.
Asumme PK -seudulla ja käymme päivittäin josssain joko leikkipuistossa, srk:n kerhossa, MLL:n kerhossa, muskarissa eli päivittäin on aamupäivällä jotain. Pyrin itse siihen, että joka päivä ollaan jossain (poika on aktiivinen / villi, mutta ei mielestäni normaalia aktiivisempi / villimpi). Jos olemme koko päivän kotona on totta, että poika kaipaa jotain tekemistä.
Sanoinkin miehelleni, että koen tuon loukkauksena tekemääni " työtä" kohtaan. Mutta sitten aloin miettiä, että olenko itsekäs ja olisiko pojalla parempi päiväkodissa (syksyllä hän olisi 3,5 vuotias)?
Miten teillä muilla menee ja miten te toimisitte tilanteessani?
Kommentit (6)
ite olen ollut kotona reilut viisi vuotta.Meillä kaksi lasta esikoinen kohta siis viisi ja nuorimmainen kaksi.Esikoinen käy omassa srk kerhossa kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kestää,jossa myös ruokailu.Nuorimmainen ollut ihan vaavista alkaen mukana kerhotoinnoissa.Käydään myös molempien lasten kanssa perhekerhoissa ja tytöllä vielä satu-tanssi harrrastus kerta viikossa.Esikoinen erittäin tempperamenttinen ja tekemistä haluaisi koko ajan..vielä olen ajatellut olla sen vuoden kotona eli siihen asti kun poika on sen kolme vuotta.
Meillä on kotona 2- ja 4-vuotiaat, syksyllä menevät hoitoon, kun kuopus täyttää 3v ja hoitovapaa loppuu. Isompi täyttää syksyllä 5 vuotta ja luulisin, että hänelle olisi hyvä päästä tarhaan tms. silloin joka tapauksessa, siis kuitenkin enemmän kuin srk:n kerho 2x3h viikossa. Nyt hänellä on joku kerho tai muskari (1-3 h) neljänä päivänä viikossa ja se tuntuu riittävältä ohjelmalta. Kolmevuotiaana hän kyllä alkoi tarvita jotain aktiivisempaa toimintaa kuin vain kotona oleminen, ja leikkikaverien merkitys kasvoi. Minun mielestäni tuo teidän viikko-ohjelma riittää vielä 3-4vuotiaalle. Isähän voi sitten tarjota illalla ja viikonloppuna tarjota lisävirikkeitä ja viedä lasta uimaan, luistelemaan, hiihtämään, metsäretkelle ja ihan mitä tahansa.
meillä lapset 3v6kk ja 1v2kk ja olen kotona. Vanhemmalla pojalla ei muita " virikkeitä" kuin seurakunnan kerho 2 kertaa viikossa ja molempien poikien kanssa käyn jumpassa kerran viikossa. Teillähän noita aktiviteetteja on vaikka kuinka ja varmasti riittää tuon ikäiselle.
vain lyhyen ajan pieniä ja jos ja kun sinä viihdyt ja voi olla kotona heidän kanssa ei minun mielestä mikään päiväkoti osaa sitä arvokasta kasvatusta ja huomiota lapsilesi antaa kuin sinä/te itse. Olen sitä mieltä, että perheside, mikä nyt luodaan kantaa läpi koko elämän. Sinun tarjoamat ohjelmat antavat ihan riittävästi virikkeitä.
ja virikkeitäkin tuntuu olevan vähintään tarpeeksi. Sisarusssuhdekin pääsee paremmin kehittymään kun olette yhdessä.
Jos kerran itse koet jaksavasi hoitaa molemmat lapsesi kotona, niin tee ihmeessä niin! Aivan taatusti vielä 4-5 -vuotiaallekin riittää päivisin äidin ja sisaruksen seura, varsinkin kun olette noin aktiivisia puistossa ja muualla kävijöitä! Oletko puhunut miehesi kanssa siitä, että todella monet lapset ovat paljon vähemmillä lapsikontakteilla, koska asuvat esim. omakotitalossa maalla ns. syrjässä eikä perheessä ole kahta autoa. Hyvin viihtyvät ja pärjäävät nämäkin lapset, vaikkeivät pääse edes puistoon vaan ulkoilevat vain omalla pihalla. Itse asiassa liika virikkeiden määrä alkaa monille lapsille olla ongelma, ei niiden vähyys. Äidin ja isän läsnäolo ja toistuvat rutiinit ovat päivissä tärkeintä.
Miten on, vakuuttuisiko miehesi, jos antaisit hänelle luettavaksi jonkun artikkelin varhaisten kiintymyssuhteiden positiivisesta merkityksestä lapsen itsetuntoon tms.? Ja hoitohan maksaa, tehän voitte säästyneillä rahoilla tehdä koko perhe vaikka yhteisen risteily- tai kylpylämatkan.
Oma 2,5v. lapseni on ollut nyt puoli vuotta hoidossa ja varmaankin otan hänet kotihoitoon, jos saamme joskus toisen lapsen. Näinä muutamina kuukausina olen aivan riittävästi seurannut näitä liikuttavia päiväkotilaisia, jotka hyvästä hoidosta (olemme siis mieheni kanssa supertyytyväisiä hoitopaikkaan ja lapsikin alkoi viihtyä siellä melko pian) huolimatta nenä kiinni aidassa odottavat vanhempiaan hakemaan. Jotkut puhuvat ja toistelevat jo aamusta, että " isi/äiti hakee minut iltapäivällä" , kuin vakuuttaakseen itselleen, ettei heitä jätetä, että omat tärkeimmät ihmiset tulevat heitä hakemaan.
Elämässä ehtii kyllä saada kavereita ja virikkeitä ja odottaakin kaikenlaista riittävästi. Annetaan lapsillemme mahdollisuus olla kotona sen pienen ajan kuin se on mahdollista.
Niin, ja selvennykseksi, että en suinkaan paheksu niitä, jotka eivät jaksa hoitaa kaikkia lapsia kotona, vaan haluan kannustaa niitä, jotka niin haluavat tehdä. On todennäköistä, että omakin lapseni jatkaisi osa-aikaisena hoitopaikassaan, vaikka saisimmekin toisen. Tämä siksi, että esikoisen vauva-aika oli rankka ja sekä mieheni että minä pidämme tärkeänä äidin jaksamista. Pari kolme hoitopäivää viikossa olisi varmasti meille hyvä ratkaisu vastasyntyneen kanssa, myöhemmin varmaan hoitopäivä/viikko.