Olenko mielestänne huono äiti?
Mulla oli tänään taas pitkästä aikaa tosi paha migreeni kohtaus. Kohtaukseni ovat aina pahoja; näen suunnilleen tähtiä ja oksettaa jne. Ainoastaan uni auttaa, ei mikään muu. Aikaisemmin kohtaukset ovat tulleet miehen ollessa kotona, mutta nyt hän oli töissä. Jouduin sitten tekemään niin, että laitoin lapsille (2v kaksoset ja 3v) Disneyn piirretyn pyörimään meidän makkariin ja laitoin valot sammuksiin. Kaksoset olivat nukahtaneet viereeni, kun video oli loppunut ja esikoinen oli laittanut videon pyörimään alusta. Nukuin nimittäin 4 tuntia. Tunnen huonoa omaatuntoa tästä, mutta tilanne oli pakkotilanne ;(
Kommentit (25)
Lapsesi eivät varmaan ole kärsineet. Harvemmin hätääntyneet lapset käy nukkumaan... Olithan itse paikalla ja varmaankin olisit herännyt esim. lapsen itkuun, jos olisi ollut todellinen hätä!
haukkuko normaaleita äitejä täällä!
Vierailija:
Ymmärrän sellaiset puolen tunnin torkut sohvalla lasten vieressä, mutta... kyllä olis taas lastensuojeluviranomaisilla töitä...
enkä usko että olisit muuta pystynyt tekemään..tietysti kannatttaa yrittää saada joku avuksi kotiin,mutta jos ei saa niin ei siinä kai hirveästi váihtoehtoja..ei oo mun mielestä mikään maailman pahin juttu tuollainen.on äitejä,jotka oikeasti jättävät lapsensa heitteille,keskittykää mielummin heidän morkkaamiseen.
Heitä ei oikeasti kiinnosta sinä vaan se, että saavat päteä ja tuntea itsensä paremmaksi rinnallasi. He ovat myös erehtyväisiä äitejä, mutta eivät halua sitä myöntää. Joskus se kulissi heiltäkin murtuu. Älä huoli. Kaikki me teemme virheitä. Joskaan en pitäisi tekemääsi virheenä. tiedän mitä helvettiä migreeni on.
Ensinnäkin arvostan sitä että ihminen tottuu olemaan yksin ja nauttimaankin siitä. Olen ihan tietoisesti halunnut antaa heille mahdollisuuden olla omassa seurassaan. Kun ympäristö on turvallinen ei ole ollenkaan tarpeen hengittää koko ajan lapsen niskaan.
Toinen syy on se että olen halunnut että lapsista tulee minun kaltaisiani. Siksi olen vähän mustasukkaisestikin pitänyt heidät lähinnä vaan omassa seurassani kouluikään asti (ovat siis nyt jo isoja kaikki). Jos joku muu olisi heitä hoitanut, he olisivat omaksuneet heiltäkin kaikenlaista you know!
Kolmas syy oli se että oltiin opiskelijaperhe joka käytännössä eli kotihoidon tuella. Milläs sitten oltaisiin eletty jos siitä oltaisiin luovuttu ja pistetty lapsi/lapset hoitoon? Mies valmistui vasta kun kolmas lapsi oli puolivuotias.
Itse hankin välillä vähän lisätuloja pph:na (aloitin kun toka lapsi oli noin 6 kk, siihen loppu imetyskin, lopetin kun kolmatta odotin ja jatkoin taas kun se oli perivuotias). Ne ajat jäivät tuosta ekasta kuvauksesta pois :) Silloin meni niin että heräsin viideltä laittamaan ruokaa ja siivoamaan, olin kahdeksasta neljään täysillä ja koko ajan lasten kanssa. Kun hoitolapset lähtivät ovesta, painuin sohvalle ja makasin koko loppupäivän (ellei tarvinnut kaupassa käydä) ja omat lapset olivat taas keskenään. Miestä ei ole meidän huushollissa juri koskaan näkynyt. Ensin ympäri vuorokauden opiskelemassa, sitten ympäri vuorokauden töissä ;)
Mielenkiintoista olisi keskustella vielä, mutta nyt nuo jätkät jonottaa tietsikalle, joten täytyy lopettaa vähäksi aikaa ... sitä paitsi meillä on nykyään toinen sarja noita pikku mönkiäisiä, jota nuo isot lapset on hoitaneet jo pari tuntia, ehkä on sitten mun vuoro..