Vaipattomuutta ja VVV:ää käyttäneettai käyttävät vanhemmat
Heippa!
Onko kenestäkään teistä koskaan tuntunut siltä, että tämä on _aivan turhaa_ hommaa? Että oma pää vain hajoaa, kun kyttää pissoja ja odottaa, että homma toimisi täydellisesti? Hienon kehityksen jälkeen tuleekin stoppi ja harpataan aimo harppi taaksepäin? Kunnes sitten taas mennään eteenpäin.
Itse elän nyt homman vaikeinta aikaa. Luulin, että lapsemme olisi jo lopullisesti kuiva ja sitten tulikin taantuma, joka vie järjen ja saa epäilemään koko hommaa. Näin pahalta ei kai ole tuntunut koskaan. Ja sitten kuitenkin tietää, että luultavasti jo tänään saattoi märkä kausi jo olla ohi. Mutta olisiko se nyt jo ohi lopullisesti? Alkaa tuntua siltä, että ei välttämättä. Kuinka helpottavaa olisikaan, jos lirahduksia ei tulisi " enää ikinä" . Tai jos tietäisi, miten homma tästä muuten kehittyy.
Tällaisina hetkinä mietin, onko syy koko vaistovanhemmuuteen minussa. Minäkö se olen halunnut olla " vaipaton" ?
Mietiskelenkö yksin näitä syntyjä syviä?
Tituliini
Kommentit (2)
Kysymyksessäsi lienee aika pitkälle ajatusteni kuvaus. Itsekin kävin heti miettimään, josko tytöllä nyt olisikin vaikka diabetes, kun juo aika paljon ja sitten noita pisutteluja on (tietysti) jatkuvasti. Haen siis sitä, että kun normaalisti ihmiset ajattelevat, että on ihan tavallista, että kaksivuotiaat pissailevat pikkupisuja paljon (vaippaansa), niin minä olen heti huolissani, että mikä hitto tässä nyt oikein on, kun lapsi pissaa tavallista useammin ja vieläpä suorastaan hallitsemattomasti. :D
Kuten viestissäni ennakoinkin, kyseessä taisi taas olla jonkin sortin lyhyt jakso. Nyt on pari päivää mennyt ihan vanhaan, tuttuun tapaan kuivasti. Huh helpotus.
Mutta ole sinä onnellinen, kun olet onnistunut ottamaan asian huoleti.
Pian minuakin alkaa taas koko homma hymyilyttämään ja VVV alkaa kuulostaa uudestaan siltä, että näin pitäisi _kaikkien_ toimia. :)
Mukavia hetkiä vaipattomina teille!
Tituli
Heräsin vain ajattelemaan itse, että olen hurahtanut liikaa koko hommaan. Silloin ja välillä lopetin kyttäämisen. Kuivaksioppiminen ei ole se pointti, vaan se että kakkavaipat jäivät historiaan viisikuisina ja että jos vaippa kastuikin, ei lapsen tarvinnut olla märissä yhtään.
Kuopus täyttää pian kaksi vuotta ja nyt näyttäisi siltä, että yövaippakin jää pian historiaan. En silti vieläkään tuuleta, että olisi oppinut kuivaksi.
Vaan jos lapsella on jotain pissavaivaa? Tyra tai semmosta?