Lue keskustelun säännöt.
Poikien kanssa lapsena leikkivä tyttö pärjää myöhemmässä elämässä paremmin (poik/miessuhteissa)
13.01.2006 |
Jos lapsesta saakka pitää poikia jotenkin ihmeellisinä ja jalustalla joutuu myöhemmin paljon useammin petetytksihyväksikäytetyksi kun ne tytöt jotka pienestä saakka leikkivät poikein kanssa ja osaavat suhtautua poikiin luonnollisesti. Muistelkaa vaikka omia luokkakavereitanne : ne kikattavat ja poikia ihailevat tytöt jotka eivät kuitenkaan lapsena uskaltaneet puhua poikien kanssa olivat juuri niitä jotka sitten murroiässä joutuivat poikien pyöritettäväksi.
Kommentit (12)
Mulla on monta veljeä ja aina ollut poikapuolisia kavereita, ja silti tyhmää pyöritettiin murrosiässä ihan riittävästi. Kun intohimoinen ihminen ihastuu, niin järki katoaa päästä... :/ Mutta on poika- ja mieskavereista ollut hyötyä kyllä myöhemmin elämässä juuri siinä mielessä, että tulee toimeen kaikkien kanssa, eikä ole kummallisia harhaluuloja miessukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pärjään jopa niin hyvin, että ITSE pyörittelen miehiä.
olen pienestä pitäen leikkinyt sekä poikien että tyttöjen kanssa ja olen aina tullut hyvin miesten kanssa toimeen, minun on helppo tutustua miehiin ja saada miespuolisia kavereita. Ikinä miehet eivät minua ole pyöritelleet vaan asia taitaa olla toisin päin. Työssä on hyötyä siitä että tulen toimeen miespuolisten työkavereiden kanssa.
Taas lapsuuden kaverit jotka suhtautuivat lapsesta saakka jotenkin oudosti poikiin ovat myöhemmässä elämässään joutuneet kaiken maailman idiootteien hyväksikäyttämäksi
Nyt vanhampana olen huomannut, että tulen paljon paremmin juttuun miesten kanssa kuin naisten. Jään usein sanattomaksi ja tunnen oloni vaivautuneeksi puolituttujen naisten kanssa, mutta miesten kanssa on helppoa ja juttu lentää! :)
Jotkut ystävistäni ovat kasvaneet oikein läpeensä tyttömäisessä ympäristössä, mutta nyt iso osa heidän kavereistaan on miehiä. Toiset ovat taas sellaisia perinteisiä poikatyttöjä (siis joilla ollut aina kavereina poikia). Yhdellä ei ole ollut miespuolisia kavereita lapsena, mutta tulee toimeen miesten kanssa ihan ok. Yksi pitää miehiä vain kavereina, eikä pysty rakentamaan parisuhdetta miehen kanssa, vaikka on hetero.
Eli mulla on sellainen kaveripiiri kehittynyt, että miehet ja naiset tulevat toimeen keskenään tosi hyvin, mutta yksilöllisiä eroja muilla osa-alueilla löytyy, eikä taustat ole ollenkaan samanlaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne lapsuuden kaverit jotka eivät koskaan alle 10 v uskaltaneet puhua pojille ja jotka pitivät poikia jotenkin ihmeellisinä, olivat 15 vuotiaana niitä jotka halusivat kaikin mahdollisin tavoin mielyttää poikia ja tekivät mitä tahansa saadaksen huomiota (yleensä mahdollisimman vähillä vaatteilla ja meikeillä). Itse taas olin pienestä pitäen leikkinyt poikien kanssa ja osasin suhtautua heihin jotenkin luonnollisemmin ja olin erittäin suosittu poikein keskuudessa ja jotenkin pojat kunnioittivat minua enemmän kuin niitä vähissä vaatteissa keikaroivia tyttöjä. Minäkin siis meikkasin ja pukeuduin muodikkaasti ( ettei joku kuvittele minua hyväksi jätkäksi...)
MUTTA itse en sitten koskaan oppinut tulemaan toimeen tyttöjen, naisten kanssa.
Minulla ei ole yhtään naispuolisia ystäviä.
Tämä ei muuten haittaisi, mutta jouduin laittamaan kaikkiin miespuolisiin ystäviin välit poikki sillä mieheni on niin mustis. Nyt olen sitten yksin.
Tätäkö haluatte lapsillenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paremmin toimeen kuin naispuolisten kanssa. Kyllähän mulla nykyään on jo naispuolisia kavereita mut enemmistö on edelleen miehiä.
muuten mies on täydellinen, tämä on ainoa " pikkuvika" . harmittaa, mutta ei voi mitään.
-10-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole koskaan juolahtanut mieleenkään " pitää poikia/miehiä jalustalla" :)
Vierailija:
Jos lapsesta saakka pitää poikia jotenkin ihmeellisinä ja jalustalla
Olen aina leikkinyt/pyörinyt poikien kanssa, lähiympäristössäni asui poikia, joiden kanssa meni lapsuus ja nuoruus. Oli mulla tyttöjäkin kavereina ja bestiksiä yläasteikäisestä. Myöhemminkin tuli vielä pyörittyä porukassa, jossa paljon poikia ja miehiä. Olen tullut aina hyvin toimeen poikien kanssa, mutta naisena olemisen hyvät puolet löysin vasta vanhemmiten, kiitos hyvien ystävieni ja tyttäreni. Nyt vasta hiffasin tuon naiseuden löytymisen parikymppisenä. Mähän kasvoin niiden kundien kanssa, ei se sieltä löytynyt!
Inhoon muuten sanontaa " hyvä jätkä" naisesta. En missään tapauksessa halua olla hyvä jätkä! Kuulostaa siltä, kun se ois jotain parempaa kuin naisena oleminen, joku hyvä mauste siihen päälle. Olen mielummin mukava muija tms. Pidän edelleen miehistä kovasti, minusta on vaan ihanaa olla nainen.
Ja elämässä olen pärjännyt kivasti. Olen tähän asti osannut nousta ylös mahdollisista kuopista, enkä nipota kauheesti.
minulla oli lapsena parhaina kavereina kaksi poikaa. Niinpä vain jouduin persoonallisuushäiriöisen miehen hyväksi käyttämäksi kahdentoista vuoden perhehelvettiin.