Apua " yöhuudatukseen" !!

Aloitan nyt tästä uuden aiheen, vaikka täällä näyttäisikin olevan melko paljon samankaltaisia aiheita ja kokemuksia, mutta en niistä kuitenkaan töysin apua saanut.



Olen tällä palstalla melko vähän vieraillut, mutta nyt tarvitsen vertaistukea. Meillä on reilut 6kk vauva, joka on ollut osittaisimetyksessä ja tällä hetkellä kokonaan pulloruokinnassa siis kiinteiden (myös liha, viljat) lisäksi. Nykyisin vauva syö kerran yössä, mutta heräilee muuten tiheään, mikä on ilmeisesti melko luonnollista tässä vaiheessa. Vauva heräilee erityisesti alkuyöstä. Nukahtaminen omaan sänkyyn ei ole ongelma vaan yleensä itsekseen sinne nukahtaa.



Ongelma on siis se, että herätessään siis milloin mihinkin vatsallaan kääntyilyn, ääniin jne. ei vauva menaa rauhoittua kuin vai pullolle. Eli pullo suuhun ja mahdollisimman äkkiä muuten alkaa huuto. Sitten lussuttaa laiskasti vähän aikaa ja nukahtaa. Tutti ei kelpaa. Joskus saan silittelemällä nukahtamaan uudestaan, melko harvoin kuitenkin. Nyt päätinkin lopettaa tuon pullonukutuksen ja viime yönä en antanut pulloa vauvalle nukahtamistarkoituksessa. VAuva huusi yhtä soittoa yli puoli tuntia todella hysteerisesti. Mikään ei auttanut, silittely, syli... Olinkin jo valmis hakemaan maitoa, sillä olin varma etä vauvalla on nälkä jo pelkästä itkemisestä/riehumisesta. Lopulta nukahti minun silitellessä vieressä. SItten pääsikin itseltä itku.. Sitten nukkui yhtä soittoa kuuteen aamulla jolloin annoin jo maitoa ja siitä sitten taas pari tuntia nukuttiin. Aamuyön ruokaa en vielä tässä vaiheessa ole tarkoitusta jättää pois, vaikka ei sekään enää olisi välttämätöntä kun siis noita kiinteitä syödään. Omassa sängyssä nukkuu samassa huoneessa meidän vanhmepien kanssa eikä mahdollisuutta tässä vaiheessa omaan huoneeseen ole eikä kai tarvettakaan.



Eli mitä teen: jatkanko tuota " huudatusta" enkä anna periksi? Mitä mieltä yleensä olette tuosta huudatuksesta? Onko vauva velä liian pieni tuohon huudatusvieroitukseen? Miten pian ollut apua vai onko ollut? Miten on hampaat ym. vaikuttaneet, jos ollut apua (onpas sekavaa..) Teenkö nyt turhaa työtä tulevaa ajatellen siis pitäisikö vielä odottaa.. tuntuu kyllä tosi pahalta sellainen itku, mutta vaihtohtoja ei oikeastaan ole. Tutti ei siis kelpaa, enkä toisaalta sillekään enää viitsisi opettaa. JOskus miein, että pitääkö sit kaikesta aina stressata. JOs vaan antaisi mennä omalla painollaan, kaipa se vauva joskus nukkuu ilman apuja/pulloa. Mutta toisaalta taas...



Kokemuksia kaivataan, hyvät äidit!