Onko täällä ketään, jota elämä ei ole vielä kovasti kolhinut ja olet selvinnyt ilman suurempia vastoinkäymisiä?

En koe kokeneeni elämässä kovia, ihan normaalista perheestä olen ja niin on minullakin.

Olen, mutta valitettavan usein sitä ei muista! Nyt ehkä taas pari päivää muistan asian, eikä pikkujutut saa niin helposti ärtyneeksi ;)

mutta kaikille meillehän on jotain pahaa tapahtunut. olen ollut viemässä itsemurhaa yrittänyttä isääni ambulanssilla sairaalaan, olen käynyt läpi abortin ja äidilläni on mielenterveysongelmia. silti tiedän että todella monilla on ollut paljon kamalampia asioita elämässään.

kovasti ole kolhinut. Tai no en saanut unelmieni miestä (luulin siis silloin), olen melkein kuollut (mutta en sitten ollutkaan lähelläkään kuolemaa), en päässyt haluamaani kouluun (sitäkin aion nyt vanhana koettaa uudestaan). Mutta muuten kaikki on ok. Ja jos tuo koulukinn tärppää, niin allt bra.