meneekö aina niinpäin et työille tulee parivuotiaina " isikausi" ja poijlle äitikausi?

Meillä 2,5-vuotiaalla pojalla on ollut jo pitkään voimakas isi-kausi (liittyi myös ehkä pikkusiskon syntymään), mutta en osaa oikein kuvitella että liittyisi meillä tuollaiseen itsenäistymiseen. Poika ei ole koskaan ollut erityisen kiinni minussa: ennen äiti ja isä olivat yhtä tärkeitä, mutta nykyään isä selvästi tärkeämpi. Välillä käy surettamaan, kun vain isi kelpaa...

ja nyt isi on vaan jotain, kun ikää on 2v3kk. Päivisinkin, kun isä on töissä ja minä hoitovapaalla, puhutaan vaan isistä ja soitellaan leikisti isille. " Kehtasi" jopa leikkisästi todeta, että olisi kivempi, jos isi olisi kotona eikä äiti ja hymyili jännästi päälle. Minua ei sureta asia yhtään. Oikeastaan olen mielissäni, sillä meillä on eletty pitkään aikoja, jolloin isi ei kelvannut mihinkään ja äiti oli pop.

nimim. äiti on todella pop

Odotan innoslla koska iskee iskäkin.

En kelpaa enää nukuttamaan ja jos tulee pipi niin menee isin luokse.. Toisaalta eka vuosi oli niin, että minä olin ihan ykkönen kaikkeen. Isi ei silloin kelvannut juuri mihinkään, joten kai tämä on vain hyvä asia kaikille!