Lapsen tuoma muutos parisuhteeseen

Miksi kaikilla tuntemillani pareilla kaava menee suurinpiirtein näin:



Ennen lasta: puolisolle puhutaan kauniisti. Katsotaan ystävällisesti hymyillen. Puhutaan ystäville hyvää omasta kumppanista. Jos ollaan yhdessä viihtellä, ollaan paljon lähekkäin/vierekkäin ja jutellaan. Nauretaan ja vitsaillaan paljon yhdessä.



Lapsen jälkeen: puolisolle puhutaan muutamalla sanalla, ei kokonaisia lauseita. Katsotaan toista kylmästi ja välinpitämättömästi. Jos ollaan yhdessä viihteellä, pysytään niin kaukana toisistaan ettei ulkopuoliset edes usko kyseessä olevan pariskunta. Ei naurua tai vitsailua.



MISTÄ TÄMÄ JOHTUU?