Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mua kuule, äiti

Vierailija
05.01.2006 |

Säv. ja san. Seppo Leino



" Oi äiti, voitko hetkisen

sä viettää kanssain leikkien?"

Näin pyytää lapsi äidiltään,

on katse kirkas silmissään.

" Voi kulta, varmaan tiedät sen,

mun täytyy mennä, ehdi en!"

Pois kääntyy lapsi murheissaan,

vain pieni nalle seuranaan.



Niin yksin lapsi huoneessaan,

vain nalle on häll' seuranaan:

" Mua kuule nalle-ystäväin,

sä oothan aina lähelläin.

Mä toivon, että äiti vois,

mut äiti on niin paljon pois.

Mun äiti kaikkein tärkein on,

oon ilman häntä onneton."



Mut kerran lapsi sairastuu,

ja vieras hoitaa ¿ kukas muu.

Ei ehdi äiti kiireiltään,

ei lasta pientä hellimään.



Kun sitten koittaa päivä uus,

on ympärillä hiljaisuus.

Nyt nalle yksin olla saa,

on lapsi mennyt rajan taa.

Nyt vasta äiti huomaa sen,

pois päänsä kääntää itkien.

Nyt saada ei voi takaisin,

pois on ¿ pois kaikkein kallehin.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli suosikkilauluni lapsena, vaikka en mitään tuollaista ole itse kokenut.

Vierailija
2/6 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kunhan tuo pieni tuolta päiväuniltaan herää, niin otan sellaiseen halirutistukseen!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

On toi kyllä vähän pateettinen... Äiti huomaa että lapsen kanssa olisi pitänyt olla enemmän vasta kun tämä kuolee...äh.





Toisessa mielentilassa liikuttuisin itsekin ehkä mutta nyt en.

Vierailija
4/6 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistan vielä tämän laulun videonkin.

Vierailija
5/6 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeesti, jotain rajaa noihin lässybiiseihinkin XD

Vierailija
6/6 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on laulu jonka sanoja olen moneen otteeseen etsinyt löytämättä ja nyt sain ne, kiitos ap!!

Tätä laulua lauloi Tarja Ylitalo joskus 80-luvun alussa ja jäänyt niin mieleen kun istuin silloisen parhaan ystäväni Katjan kanssa liki kiinni kaiuttimessa tämän laulun soidessa radiossa ja melkein itkimme tätä. Olimme siis alle kouluikäisiä.

Nousipa käsivarsienkin karvat pystyyn ja poski-iho kananlihalle noista sanoista.