Kysymys Clomifenistä!
Hei kaikki!
Syön parhaillaan clomifen hormonia, minkälaisia sivuoireita teille on ilmaantunut: itselläni kamalaa hikoilua varsinkin öisin, vilun väristyksiä, vähän huonovointisuutta ja sitten ihme nippailua munasarjojen kohdalla.
Ultra on ensi maanantaina, ja siellä katsotaan miten munasolut kasvavat, ensimmäinen inssi pitäisi olla joskus tässä kuussa.
Kaikki on vaan niin uutta.. pää vieläkin pyörällä, ja inssillä onnistumis mahiksen ihan nollassa. Niin monta kertaa olen pettynyt ja turhia testejä tehnyt, että en jaksa uskoa edes hoitoihin.
Onko ketään jolla lääkäri olisi heti ehdottanut koeputkihedelmöityshoitoa, meillä noita epämuodostuneita 93% määrä oli kuitenkin hyvä. Mutta kuitenkin päätyi yrittämään tätä inseminaatiota.
Sitten vielä kysyisin entä jos ovulaationi osuu viikonlopulle, klinikathan ovat silloin kiinni, tehdäänkö inseminaatio sitten edeltävänä päivänä, munasoluhan ei ole kauaa hedelmöityskelpoinen.
Kertokaa kaikkea muutakin tästä kyseisestä hoidosta, ja piristäkää onnistumistarinoilla, koska itse en usko plussaan!
Kiitos!
Kommentit (2)
hei!
Syön itse tällä hetkellä taas clomeja. Ihan hoitojen alussa oli pahoinvointia, mutta nyt ei mitään. Me olemme saaneet clomeilla ja inseminaatiolla aikaan tytön 8/02 ja 3. inseminaatio yrityksellä se sitten onnistui. Ehkä silloin vaan kaikki natsas kohdalleen: mulla 2 hyvin kypysynyttä munasolua ja miehen sperma hyvä ja muuta menoa elämässä, että ei ehtinyt ajattelemaan koko hedelmöitystä. Silloin kun huomasin olevani raskaana, jännitimme vain monta pienokaista tulossa 1 vai 2, kun 2 hedelmöityskelpoista munasolua oli kypsynyt. Silloi meni raskaus hyvin ja terve lapsi syntyi.
Nyt yritetään toista, kun luomusti ei ole tultu raskaaksi. Välillä mietityttää, että onnistuukohan tällä kertaa " kevyillä hoidoilla" vai pitääkö siirtyä " rankempii hoitoihin" . No, mene ja tiedä. Itse olemme julkisella puolella hoidoissa ja, jos esim. lauantaina ovulaatio tapahtuu - ei tehdä inseminaatiota. Jos ovulaatio tapahtuu sunnuntaina, niin inssi tehdään maanantaina. Tällaiset ohjeet me saimme Naistenklinikalta.
Tsemppiä ja älä menetä toivoa. Vähiten, kun odottaa mitään niin juuri silloin saatta onni ollakin ovella!
Sefi
en syö tällä hetkellä clomeja enää, olemme IVF-hoidoissa. Söin niitä viime keväänä ja kaikkien noiden tuntemustesi lisäksi minulla ainakin oli aivan järjettömiä tunteenpurkauksia: saatoin raivostua tuosta vaan tai alkaa itkeä tai ihan mitä vaan. Ei siis ollut kivaa!
Tsemppiä kuitenkin, on monet onnistuneet pelkillä clomeilla.