Aspiriinin/hepariinin kayttajat

näissä verivammaisuus jutuissa ;D



Tuntuu, ettei täällä kukaan lääkäri oikein osaa sanoa juuta eikä jaata millään osastolla. Aina, kun on jotain kysyttävää, niin sanotaan että enpätiiä, mutta selvitellään. Seuraavan kerran kun asiasta puhutaan niin se sivuutetaan aika nätisti, kun ei niitä vastauksia sitten vissiin oo löytynyt.



Ihan panikoin täällä, kun luin tuosta 23 tunnin säännöstä. En oo tiennyt, että se ois mitenkään vakavaa vaikka ei pistä samaan aikaan joka päivä. Pistän joka päivä melkeinpä eri aikaan ja joskus on aamu ja toisinaan taas ilta.... .:O



Teenköhän nyt sitten enempi haittaa kuin hyötyä..?



Anilja

rv 8+4

Ja mulle kylla sanottiin etta pistat aina aamulla. Tuosta 23 h tuntimaarasta ei tuntunut olevan niin tarkkaa, koska kun menin verikokeisiin katsomaan etta onko maara mulle oikea (ja taalla tosiaan otettiin sellaiset kokeet; koska itse aloitin Klexanen vasta rv 32 niin ei enempaa kuin yhdet, mutta laakari oli kylla kiinnostunut painosta eli voisin veikata etta ottaisi useammat jos koko raskauden pistelisin) niin laakari itse sanoi etta pistat sitten klo 11 etta han nakee iltapaivalla n. klo 3 (jolloin mulla oli aika) mitka ne pitoisuudet ovat, seuraavana paivana pistin tietenkin normaalisti n. klo 7-8 aikaan kuten aina heratessani eli alle 23 h jai valiin. Aikarajat ovat ainakin toiseen suuntaan (eli ei saa pistaa liian harvoin) tarkeampia jos pistaa "oikeaa" hepariinia eika low molecular weight hepariinia (kuten Klexane tai Fragmin), koska oikea hepariini haviaa elimistosta nopeammin kuin nuo low molecular weight hepariinit; en tosin tieda kaytetaanko oikeaa hepariinia Suomessa.

Kun annostus on se 40 mg/vrk, niin ei kuulema oo vakavaa vaikka välillä pistoste välillä olisikin vähemmän kuin vuorokausi. Eli liika-annosus ei tällä annoskoolla ole riski. Tietenkin lääkäri sitä suositteli, että pitäisi pistää säännöllisesti, jotta pitoisuus veressä säilyisi ja lääkkeen teho pysyisi aika vakiona.



Lähinnä olin kuitenkin huolissani siitä, että saanko lääkettää välillä liian paljon. Mutta onneksi olin "turhaan " huolissani.



Anilja



8+6

Kenguru.fi :n sivuilla on ollut v. 2003/04 keskusteluryhmä nimeltään Veriryhmä.

Olisi mukavaa saada mukaan uusia "pistäjiä" vaihtamaan kokemuksia kaikesta mikä liittyy juuri tähän verivammaisuuteen. Käykää ilmoittautumassa! [http://kenguru.fi]

Mulla on nyt toinen klexane-raskaus menossa ja kummassakin on säännölliset kontrollit sisätautilääkärillä HUS:issa 4-6 viikon välein. Mulla on veritulppariski. Kovasti otetaan verikokeita, en ole ihan varma mitkä liittyvät klexaneen ja mitkä muihin.



Klexane on epiduraalin vasta-aihe eli mulla ainakin oli ekassa ohje, että jos alle 12 h pistoksesta, niin ei saa antaa epiduraalia. Vaan tulipa tuo esikoinen ulos ilman sitäkin.



Mä otan pistokset aina aamulla. Jos aamulla alkaa tuntua siltä, että ehkä tulee synnytys niin ei kantsi varmaan heti ottaa pistosta.



Mä jouduin käyttämään klexanea muistaakseni 6 viikkoa synnytyksen jälkeenkin.

Hepariinista otetaan turvakokeet, josta nähdään hoitovaste ja lääkkeen sopivuus. Tyypilliset hepariinit on Fragmin ja Klexane, itselläni käytössä jälkimmäinen, mutta joissain paikoissa suositaan Fragminea enemmän.



On vaikuttanut raskauksiin niin, että ne ovat jatkuneet loppuun saakka ja olen saanut lääkityksellä synnyttää eläviä lapsia, eikä itsellenikään ole tullut raskauden aikana veritulppaa. Olo on ollut myös vetreämpi.



Synnytyspäivänä hepariinia ei suositella otettavan vuotoriskin vuoksi. Muuta huomioitavaa asiassa ei sinänsä ole, muutakuin yleensä lääkityksellä olevat katsotaan riskisynnyttäjiksi ja kaikki valmiudet pistetään ylle.



Mulla ei ole ollut ylimääräisiä vuotoja eikä ongelmia, lähinnä katson lääkityksen turvaavan oman ja lapseni hengen.



Itselläni sivuoireena lääkityksestä hieman sydämen tykytystä.



Riskeihin tietysti liittyy hieman se, mistä syystä lääkityksellä ollaan. Yleensä kyse on hyytymishäiriöistä, mutta niitäkin on kovin eri asteisia.

Minä syön aspiriiniä 100mg/vrk, lääkkeen nimi on Primaspan. Edellinen raskaus päättyi kohtukuolemaan, jonka jälkeen otetuissa verikokeissa minulta löytyi jokin hyytymistekijäarvo kohollaan.



Virallisesti vauvan kuolinsyy oli napanuorakomplikaatio, mutta sisätautilääkäri sanoi, että ei voida myöskään poissulkea mahdollista tukosta. Joten tässä raskaudessa on tuo lääkitys varmuuden vuoksi. Ainoat ohjeet olen saanut lääkkeen lopettamisesta 2 vko ennen la:ta, tai minun tapauksessani ennen käynnistyspäivää. Synnytys käynnistetään 2vko ennen la:ta edellisen raskauden tapahtumien vuoksi. Lisäksi olen nyt raskausaikana käynyt äitiyspoliklinikalla kontrolleissa 3-4vko välein.



5vekaraa rv 33+5

Laitoinkin saman kysymyksen tuonne synnytyspuolelle mutta taalla on selvasti vilkkaampi keskustelu. :-) Eli suunnittelen vasta kolmosraskautta, mutta hoitavat laakarini (nefrologi, hematologi, ja perinatologi) asettivat raskauden ehdoksi aspiriinilaakityksen jatkamisen viimeiselle kolmannekselle, jolloin laakitys vaihdetaan pistettavaan hepariiniin. Syyna on mulla tromboosin ehkaisy munuaisvaltimossa olevassa stentissa (joka laitettiin sinne pallolaajennuksen yhteydessa viimeisen raskaudan jalkeen kun loytyi ahtauma). Kuulemma raskaana tromboositaipumus lisaantyy, ja koska stentti on ns. vieras esine johon verihiutaleet tarttuvat helposti, siihen sellainen helposti tulee normaalit hyytymistekijatkin omaavalla henkilolla (mulla ei siis ole hyytymisongelmia eika keskenmenojakaan historiassa, korkea verenpaine kyllakin). Koska tilanne on niin harvinainen (ts. valtimostentti synnytysikaisella naisella), vertaistukea en ole paljon loytanyt. Onneksi mulla on tosi hyva erikoislaakaritiimi, joka hoiti jo edellisen raskauteni (jolloin karsin siis taman ahtauman aiheuttamista oireista), mutta silti muiden ihan "real life" kokemukset kiinnostaa.



Yksi juttu jai viela kiinnostamaan: jos hepariinia ei saisi ottaa synnytyspaivana, tarkoittaako tama etta yleensa hepariinipotilaat kaynnistetaan, vai mista voi tietaa mika tulee synnytyspaivaksi? Mulla on hurja taipumus ennenaikaisiin supistuksiin ja olen joutunut niihin viime raskaudessa syomaan laakkeita n. vkolta 24 alkaen, eika siina vaiheessa laakaritkaan osanneet sanoa syntyyko vauva nyt vai kuukausien paasta... Lisaksi kun itse synnytys sitten kaynnistyi todenteolla, se oli lahes "syoksy" eli yhteensa n. 2 tuntia synnytyssupistusten alkamisesta lapsen syntymaan. Eli en osaa kuvitella miten minun tapauksessani tata pystyttaisiin tarpeeksi hyvin ennakoimaan...

Eli saako hepariinia kayttava epiduraalin? Olen ymmartanyt etta hepariiniin liittyy kohonnut epiduraalihematooman riski, eli siksi siis tata kyselen.

Mulla on ollut Klexane käytössä tukostaipumuksen takia ihan alusta asti, eikä perinatologi HUS:n Naistenklinikalta nähnyt tarpeelliseksi seurata mitään arvoja ennen tai käytön aikana... Jossain vaiheessa sitten hoitava lääkäri toisessa yksikössä totesi että jaa, sulla on noussut paino nyt tuon verran että lisätäänpä annosta - edelleen ilman mitään testejä. Ja minähän akka pistätän itseäni ihan miten käsketään...



No, sivuoireista oli mulla ainakin raskauden alussa pitkään pientä vuotoa, mutta oliko se sitten IVF-raskaudesta tai Klexanesta johtuvaa en osaa sanoa. Mustelmia on tullut mahaan, mutta vähemmän kun joka piston jälkeen muistaa painaa hetken aikaa vaikka miten kirvelee ja itseasiassa on alettu aspiroida vaikkei tarttis, eli kokeiltu mäntää taaksepän vetämällä tuleeko ruiskuun verta -> onko suoni puhki. Muuten ei juuri mainittavaa.



Annosta voi lähellä laskettua aikaa alkaa "puolittamaan" eli niin että ottaa osan aamulla, loput illalla. Kokonaan ilman ei tietenkään voi olla, mutta jos jossain vaiheessa huomaa että supistukset alkaa olla määrätietoisia niin jättää sitten sen vrk:n toisen piikin ottamatta. Kysy hoitavalta lääkäriltä kuitenkin tähän tarkemmat neuvot. On totta ettei epiduraalia mielellään anneta kun on hepariinihoito päällä, mutta jos sun edellinen tuli kahdessa tunnissa niin ehket ehtisi tähänkään sitä edes saada? Kysyitköhän vielä jotain muuta, typerät nää sivut kun ei saa kuin yhden viestin kerrallaan näkyväksi vastatessa... No, kirjoitan sitten toisen viestin tapani mukaan jos jotain merkittävää jäi sanomatta.

Olen jo aikaisemmin seuraillut näistä verenohennuslääkkeistä käytyä keskustelua ja ihmetellyt! En ymmärrä miksi raskauden aikana verenohennuslääkkeitä käyttäviä ei seurata samalla tarkkuudella kuin muuten samoja lääkkeitä käyttäviä. Normaalistihan näitä lääkkeitä käyttäviä kontrolloidaan todella tiheästi, kunnes veriarvot tasaantuvat ja vielä tasaantumisen jälkeenkin niitä arvoja seurataan. Raskauden aikana käyttäville ei taas ole mitään seuloja. Silloin vasta luulisikin, että sitä veriarvojen heittelyä olisikin, koska paino kasvaa ym. Onko annostus sitten niin pieni, että siksi ei kontrolloida? Ei ymmärrä.

Oon miettiny itekin aika paljon. Yksi syy varmaan on se, että kun tällä ennaltaehkäistään tulppia, ei usein ole olemassa mitään sellaisia veriarvoja joiden pitäisi korjaantua hoidon myötä. Annos ei ole mitenkään merkittävästi pienempi kuin muissakaan tapauksissa, väittäisin että jopa ehkä vähän iso ainakin mulla (60 mg/vrk). Neuvolassa on pidetty ihmeellisenä ettei äitipoli ole kiinnostunut seuraamaan, joten sieltä kertaalleen määrättiin tää INR vai mikä hitto se oli ja joku toinen, mutta niissä ei ollut mitään omituista. Äitipoli totesi vaan että "näitä ei ole tarpeen enää seurata nykyisten suostitusten mukaan".



Joten kyllä mua ainakin huolettaa ja alkuraskaudessa tiputellessa huoletti vielä enemmän, varsinkin kun mun keskenmeno nro 4 jolloin oli jo Klexanet käytössä oli ihan erilainen kuin aiemmat. Niissä kolmessa ekassa oli tiputtelua joka lisääntyi jne mutta nelosessa oli täydet hanat auki heti ilman ennakkovaroitusta ja verta tuli aika reippaasti -> oli ehkä suurempi vuotoriski.



Ohessa vielä lääkelaitoksen sivuille näppärät linkit klexanesta [http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/6/1...|http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/6/122736.shtml]

ja Fragminista [http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/4/3...|http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/4/391654.shtml]

Minäkin olen hussin asiakas ja käyttänyt klexanea aina alkuraskaudesta asti, ja labrat otetaan viiden viikon välein ja tarkistetaan, koko raskauden ajan. Samoin sisätautilääkärin vastaanottoja on raskauden aikana lukuisia.



Tuokin on jännä eroavaisuus, kun mulle on sanottu, että klexanen saa ottaa vain aamulla ja ennen klo 11, että sen jälkeen ei enää saa ottaa, ja vain täysiannoksia. Eli jos piikki unohtuu, niin sitten vasta seuraavana päivänä seuraava. Ja piikkien väli ei saa olla alle 23 tuntia.



Ja mun ystävälle myös HUSsin alueella oli sanottu, että raskauden aikana ei voisi käyttää Klexanea vaan että aina käytettäisiin Fragminea. Mulle NKLltä on kuitenkin aina kirjoitettu juuri Klexane resepti ja he pitävät sitä siellä parhaimpana, samoin guru Ulander käyttää Klexanea, tiedä sitten.



Mulla myös tukostaipumus, annos 40mml ja historiassa istukkaveritulppia.



Näissä tosiaan tuntuu olevan eroja, mutta ehkä eräs selittävä tekijä on se, että hyytymistekijästä johtuvat veritulpat ovat niin uusi juttu ja raskauden aikaista hoitoa on tutkittu niin vähän, ettei mitään evidenssejä oikein ole. On olemassa eri paikoissa ja eri lääkärien keskuudessa kehittyneitä hoitokäytänteitä, joita yksilöllisesti lääkärit jatkavat, kelllään olematta sen suurempia perusteita.



Mutta tuo seurannan puute kyllä hämmästyttää, sillä mulle on painotettu sen tärkeyttä todella paljon.

mulla seurataan sitä d-dimeeriä ja annostellaan sen mukaan, eli yleensä loppuraskaudesta annos nousee, mut toi kuuskymppinen on tosiaan aika stydiä kamaa.



Saako kysyä niin henk. koht kysymyksen, että mikä trombofilia sulla on?

niin kyllähän maalaisjärki sanoo, että myös sitä pitää seurata ettei veri ohene liikaa? Vieläkään ei ymmärrä... ?:|

mulla annostuksella 2x40 mg, välillä oli jopa 2x80 mg kun epäiltiin tukosta. Käsittääkseni noilla hepariinilääkityksillä ei veri voi "ohentua liikaa", ainakaan siinä määrin, kuin esim Marevan-tablettilääkityksellä. Marevan on nimenomaan se lääkitys, minkä aikana säännöllinen seuranta on pakollinen, silloin mittaillaan sitä INR-arvoa alkuvaiheessa parin päivän välein ja kun hoitotaso saavutettu muutaman viikon välein. Hepariinin vaikutusta ei INR:llä pysty seuraamaan.



Niin, ja itse siis piikittänyt Klexanea tuolla 2x40 annostuksella rv 5 lähtien (eli heti kun olin testannut plussan), josta eteenpäin ollut myös äitiyspoliklinikalla seurannassa. Seuranta ei ole ollut kovin tiheää (parin kk välein), mutta mielestäni kuitenkin riittävää. Ei siellä nyt ihan jatkuvasti olis jaksanu ravatakaan. Nyt loppuraskaudesta seuranta tiiviimpää.



Synnytykseen vaikuttaa mulla siten, että epiduraalia en todennäköisesti voi saada, koska riittävää varoaikaa edellisestä pistoksesta ei 2x vuorokaudessa pistettäessä ehdi tulla. Ohjeeksi on annettu vain, että kun synnytys käynnistyy, jätetään seuraava piikki pistämättä. Se pistetään sitten 6-8 tuntia synnytyksen jälkeen, mistä eteenpäin piikitän kerran päivässä tuon 40 mg kuuden viikon ajan. Jos annostukseni olisi nyt raskausaikana se "tavallisin" 40 mg kerran päivään, olisi epiduraali vielä mahdollisuuksien rajoissa (varoaika 12 h), tietysti riippuen synnytyksen nopeudesta. Lääkärit antavat ihan varmasti hyvät ohjeet ennen synnytystä, itse ei kannata alkaa pistosaikoja tai -annoksia säätelemään!

En arvannutkaan etta tasta aiheesta saisi aikaan nain vilkkaan keskustelun!



Kylla taytyy sanoa etta harmittaa jos jaa epiduraali saamatta, siita on ollut molemmissa synnytyksissani suuri apu, taalla annetaan ehka myohaisemmassa vaiheessa kuin Suomessa koska ehtivat viimeksikin antaa vaikka synnytys oli todella nopea (eli pelkastaan sen perusteella en jaisi ilman). Mutta ei se kuitenkaan niin iso asia ole lopulta etta siihen tama vauvakuume tyssaisi. ;-)



Tuosta seurannasta viela etta silmiini osui artikkeli jossa todettiin etta hepariinitasojen monitorointi veresta juuri raskaanaolevalla on jotenkin vaikeaa ja tulokset epaluotettavia, eli vuotoihin pitaa varautua joka tapauksessa; koska en ole laakari en ymmartanyt ihan tarkalleen etta miksi nain on, mutta tasta johtuen ei ehka monitoroida kuten warfariinia.

totta kai saa kysyä. Faktori V:n pistemutaatio (FV Leiden) eli APC-resistenssi. Ulander tän lääkityksen alunperin on aloittanut, annoksen suurentaminen tapahtui sitten pienemmän aluesairaalan ä-polilla. NKL:n sisätautilääkäri vähän hämmästeli suurentamista, kun toisen asian vuoksi olin vastaanotolla ja tää tuli ilmi... Sama sissari (Laitinen K) neuvoi tän puolittamisen aloittamisen pari viikkoa ennen la.



Ihme toi sun kellonaikahomma, mulle ekan piikin pisti alkuiltapäivästä silloin NKL:n kätilö Ulanderin käskystä ja siirrettiin aluksi tunti kerrallaan eteenpäin iltaan puolison töiden takia (piikkifoobikkona en pistä itse) ja seuraavalla kerralla taas tunti kerrallaan taaksepäin aamuun koska piti käydä yksi pätkä terveyskeskuksessa piikillä puolison työmatkan takia. Ei meillä ole siis ollut noin tarkkaa missään vaiheessa... Toisaalta mulla ei ole todettu istukkaveritulppaa, keskarit on olleet alkuraskauden km joten tääkin tuli ilmi vain rutiinitutkimuksissa toistuvien km takia - tiedä sitten onko sillä ollut edes vaikutusta asiaan ja onko tää vaan niinkuin "varmuuden vuoksi".



D-dimeeri mulla on otettu vissiin kaksi kertaa (nyt siis rv 33+) ja parin viikon päästä otetaan taas. Eli valehtelin, onhan mua sittenkin seurattu :)



Nyt ei enää onnistu kirjoittaminen ja kissanpennun leikittämin yhtäaikaa, joten lyhyestä virsi kaunis. Hyvää juhannusta kaikille meille verivammaisille mammoille (ja tietty muillekin)!

ehkä näissä on sitten jotain muita selittäviä tekijöitä, mulla nimittäin lekurina ollut myös Laitinen ja sitten Kaaja, jonka pitäis myös olla aika pro.



Mulla siis sama mutaatio ja heterotsygoottinen, tosin veritulppaoireita on ollut raskauden ulkopuolellakin ja mulla on ollut 3 km ja yksi kohtukuolema rvk 30. Laitinen nimenomaa painotti tätä 23 tunnin sääntöä.



No, tää on just tätä, kun itse en oikeasti tajua tästä hommelista juuri mitään, niin kuin en muustakaan lääketieteenhaarasta. Sitä vaan täytyy tehdä niin kuin sanotaan, vaikka kaikille sanottaisiin eri lailla.



Pääasia että pysytään kaikki hengissä : )



jussia kaikille minunkin puolestani