Kun vauva syntyy, eskoinen jatkaa tarhassa. Kokemuksia?

ja esikolla pidettiin se kesä lomaa hoidosta (ensinnäkin kustannusten takia ja toiseksikin siksi, ettei yhdistä hoitoon vientiä vauvan syntymään, kun ei aiemminkaan ole kesällä ollut hoidossa.) Eli syksyllä jatkoi puolipäiväisenä samassa hoitopaikassa ja minusta se oli hyvä vaihoehto. Kuopus nukkui siinä välissä päikkärit ja sain itselleni hengähdysaikaa. Esikolle oli kavereita ja tekemistä. Esikko ei missään vaiheessa kiukutellut tai protestoinut hoitoon vientiä vaan oli siellä tyytyväinen, joten jatkoimme sitä koko kotonaoloni ajan

tässä yksi linkki

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5252915&t=5252915&appid=&…

Vaan niinpä olin minäkin tuossa jokin aika sitten... Tiedä sitten kannattiko. Ainakin täällä siitä kehkeytyi sellainen riita että oksat pois. Eli jos pahoitat herkästi mielesi tai saat ' huono äiti' -fiiliksen niin ei ehkä kannata lukea vastauksia. Ellei sitten jostain syystä tällä kertaa vastaa ne joilla se esikoinen tosiaan on päiväkodissa.



Meillä myös toinen tulossa piakkoin ja ollaan ajateltu että esikoinen jatkaa päiväkodissa ehkä kolmena päivänä viikossa isyysloman jälkeen ja sitten on kesän kotona. Syksyllä onkin jo yli 3v. ja kaivannee seuraa.



Kyllä tätä on joutunut kovasti pohtimaan ja tähän asiaan on kyllä tullut ihan vierailtakin paljon kommentteja vaikkei yleensä ihmiset paljon toisten kasvatukseen puutu. Jännittää kovasti miten homma alkaa sujua, viihtyykö esikoinen päikkärissä vai alkaako kaivata kotiin sekä minkälaista on oma jaksaminen.



Subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttäminen on ehkä pääkaupunkiseudulla yleisempää kuin muualla. Poikani päiväkoti ryhmässä on poikani lisäksi 3 muuta osa-aikaista lasta (siis joilla äiti kotona). Heidän hoitopäivänsä on rytmitetty niin että he vievät kahden kokoaikaisen lapsen paikan.

Meillä muksut nyt 3,5 v. ja 9 kk ja olen nyt monesti katunut sitä, etten säilyttänyt pojan hyvää hoitopaikkaa, kun vauva syntyi. Meillä on ainakin niin, että täällä jos hoitopaikasta luopuu, niin seuraavaa hoitopaikka saa sitten kytätä pitkään (jos siis et ole töissä). Minäkin olisin pitänyt hoidossa 2 - 3 päivänä viikossa, mutta rohkeus ei riittänyt! Taloudellisesti olisimme kyllä pärjänneet, mutta pelkäsin juuri tuota " huono äiti" - leimaa otsassa, kun ei jaksa nyt paria muksua kotona hoitaa. Olen jaksanut hoitaa molemmat lapset kotona ja hyvin on mennyt, mutta harmittaa kovin kun tuo esikoinen kaipaa ikäistään seuraa ja eipä siinä juuri vauvan saaneena tullut ensimmäisenä mieleen lähteä leikkikentälle muksujen kanssa. Asutaan omakotitalossa ja paljon riittää puuhaa omassa pihassa. Poika käy pari kertaa viikossa kerhossa ja välillä tuntuu ylivoimaiselta sinnekin pojan raahaaminen, kun tytön rytmi on semmoinen, että hän nukkuu yhdeksään ja kerhot alkavat puoli kymmeneltä. Rohkeutta sinulle ja säilytä ihmeessä lapsen hyvä hoitopaikka, jos se vain on suinkin mahdollista.

kuopus syntyi syyskuussa ja tuolloin 2 v 6 kk vanha esikoinen on jatkanut vieressä asuvalla tutulla pph:lla hoidossa 11 päivää kuussa. hetkeäkään en ole katunut. esikoinen menee leikkimään ja touhuamaan hoitoon mielellää, minulla on omaa aikaa vauvalle, aikaa kotitöille ja hetki aikaa hengähtää näinä päivinä. saamme myös näin säilytyttyä hyvän hoitopaikan ja hoitosuhteen, kun palaan kuitenkin taas jossain vaiheessa työelämään.

alotti päivähoidossa puoltoista kuukautta ennen kuopuksen syntymää, osapäiväisenä 3-4 ap viikossa. Olen ollut todella tyytyväinen ja esikoinen viihtyi tosi hyvin. Ja hyvä, että aloitti kun kuopuksella ilmeni sitten ' koliikki' joka osoittautui myöhemmin maitoallergiaksi. Ja mieskin poissa lähes koko ajan.



Esikoiselle tuo osapäiväinen hoito teki hyvää, eikä koskaan sanonut että en halua mennä tarhaan. En tahtonut saada poikaa pois :) Nyt kun olen töissä ja poika siirtyi vielä isojen puolelle ja koko päiväksi, niin nyt on ollut vastahakoinen menemistä kohtaan. Osapäiväinen hoito ei ole liian pitkäkään näinkin pienelle.



Jos vielä lapsukaisen saisin, niin haluaisin kyllä lasten jossain määrin ainakin jatkavan, kun hyvät kaverit ja ihanat tädit ja sedät on siellä. En tohtisi erottaa näistä tutuista ihmisistä ja kuvioista. Mutta itse pitäisin ehkä juuri 3 ap:ta viikossa, riippuen sitten siitä miten vauvan kanssa lähtee kulkemaan..

mutta todennäköisesti poika olisi hoidossa vain 1 (2) päivän viikossa. Olen ajattelut, että se riittää, sillä tuon lisäksi laitan pojan taas muskariin (2 x 45 minuttia viikossa ilman vanhempia) ja toivon löytäväni meille myös kivan perheliikuntaryhmän. Ja kun vielä tuon lisäksi poika harrastaa uintia, niin uskoisin hänellä olevan riittävästi virikkeitä. Minä ajattelen asiaa siten, että onhan tuosta esikoisesta minulle kovasti seuraa kotonaollessani, joten en raaskisi laittaa häntä kovin monena päivänä hoitoon. Kivempi on touhuta yhdessä molempien lasten kanssa.

Poikani on 3,5-vuotias, kun kuopuksemme syntyy.

Meille ikäeroa tulee reilut kaksi vuotta, ja meinaan hoitaa molemmat kotona. En yksinkertaisesti raaski viedä esikoista hoitoon, kun minulla on mahdollista hänen kanssaan olla. Meinataan jatkaa muskarissa, mies saa katsoa sen ajan vauvaa (muskari on onneksi alkuillasta), ja onneksi meillä on kavereita, joilla on pieniä lapsia, joten pojalle on sitten leikkikavereitakin. Kunhan vauva kasvaa, meinaan mennä perhekahvilaan ja kirkon kerhoon samoin kuin esikoisenkin ollessa vauva. Siellä on sitten lisää kavereita ja toimintaa, samoin kuin leikkipuistossa.



Esikoiseni oli koliikkivauva, ja nukkui päiväunensa ekat kuukaudet n. 15 minuutin pätkissä. Raskastahan se oli, kun olin yksin hoitamassa. Raskainta oli kuitenkin se yksinäisyys, eli esikoisesta on kyllä kotona jo seuraakin. Voin hänen kanssaan piirtää ja rakennella palikoilla. Uskon myös, että esim. lomat ovat helpompia, kun alusta lähtien totun siihen, että hoidettavia on kaksi. Eipä varmaan jää raskauskilojakaan kiusaksi, kun kahden perässä painelee :)



Esikoisen kanssa kotona ollessani tein myös etätyötä free lancerina, eli tein töitä lähinnä pojan ollessa päiväunilla. Kun töitä ei aina ollut, tuntui lapsenhoito todella helpolla. Tällä perusteella sanoisin, että riippuu paljon siitä, mihin itsensä totuttaa. Jos arkena hoitaa vain yhtä lasta toisen ollessa hoidossa, niin kaksin verroin hankalampaahan se sitten on, kun toinenkin lapsi syystä tai toisesta on kumminkin kotona. Lisäksi opiskeluaikana hoidin perheessä kahta lasta osittain ympärivuorokautisesti, lapset olivat silloin todella pieniä, joten kokemusta kahden lapsen hoitamisesta minulla kyllä on.



Mielipiteeni on vähän kyllä sellainen, että näiden säästöjen aikana hoitopaikkaa ei pitäisi antaa lapsille, joiden äiti tai isä on kotona. Tiedän, että kaikki ei ole samaa mieltä, mutta kaipa mielipiteensä saapi kuitenkin sanoa. Ei yhteiskunnan ihan kaikessa tule jelpata.

mutta ajatukseni on, että 4v. esikoinen jäisi hoitouraltaan kotiin. On ollut hoidossa 1v2kk vanhasta. Kavereita hoidossa on, mutta minusta se ei ole syy jatkaa hoidossa.

Ajattelimme kerhoa, mutta muuten en raaski esikoista hoidossa pitää. Kyllä ehtii vielä kouluun herätä;) Ja esikoisesta on varmasti myös " apua" vauvan hoidossa.

että esikoinen oli 4v kun kakkonen syntyi. Juuri ennen pojan syntymää olimme muuttaneet Saksaan ja esikoinen ei osannut yhtään kieltä. Siksi meni puolipäivätarhaan heti ja viihtyi siellä hyvin. Oli ollut Suomessakin tarhassa ja aina pitänyt kovasti. Kahdessa vuodessa ehti sitten oppia tosi hyvin kielen ennen kun koulu alkoi. Olin sopinut esikoisen kanssa että jos on päiviä että haluaa olla kotona, saa mielellään olla.



Ja totta tosiaan, ne päivät kun molemmat oli kotona olivat minulle tosi paljon mukavampia! Oli ihanaa kun esikoinen oli lomalla ja teimme yhdessä asioita. Mutta lomilla aina välillä kaipasi tarhaan (kouluun ei enää kyllä kaipaa lomilla...).



Kun kuopus syntyi kakkonen oli 1v8kk ja molemmat pienet ovat nyt kanssani kotona, päiväkoti alkaa täällä 3-vuotiaana ja sillon poikakin menee koska ei tietenkään kotona opi saksaa yhtään. Minusta kaikkein kivointa on kun kaikki kolme ovat kotona, vaikka toki tulee hankalia tilanteita ja kiukkuja ja muita mutta isommista on minullekin seuraa. Kuopus oli todella itkuvauva ekat puoli vuotta (nyt kohta 9kk), ja kakkonen kotona (ja esikoinen puolet päivästä) oli minun pelastukseni etten ehtinyt jäädä suremaan vauvan itkuisuutta vaan sain arjen mukavasti rullaamaan. Toisekseen tunnen oloni jotenkin vapaammaksi kun kaikki ovat kotona, voidaan mennä ulos just sillon kun huvittaa eikä tarvi sovittaa tarhojen ym loppumiseen.



En olisi esikoisen aikana uskonut että ajattelen ja tunnen näin. En kuitenkaan kadu että esikoinen oli tarhassa kun kakkonen oli vauva.



Tee miten sinusta tuntuu mutta voit myös yllättyä että itse ehkä haluaisitkin isomman kotiin. Toisaalta välillä minusta tuntui että esikoinen olisi ollut mustasukkaisempi jos olisi ollut kaikki päivät katsomassa miten hellin ja imetän vauvaa. En tiedä, toisaalta keskimmäinen ei tuntunut olevan kovin mustis. Ja siitä en päässyt mihinkään että vaikka miten teemme asioita yhdessä, käymme leikkipaikoilla, leivomme jne niin ei äiti pienen vauvan kanssa ihan samaa voi tarjota viihdykkeellisesti kuin tarhaympäristö. Ok, 4-vuotias on jo isompi.



Tulipa tarina... Hyvä jos jaksoit lukea...

Siskoni sai eilen vauvan ja esikoisensa on 3v 4kk. Esikoisensa jatkaa syksyllä osa-aikasena tarhassa ja niin mäkin tekisin hänen tilanteessa.



Eli tee niin ku olet ajatellut.