Jos minua ei olisi...
en usko, että kovin moni minua jäisi täällä kaipaamaan. Välillä tuntuu, ettän jaksa, En jaksa kaikkia niitä moitteita, en jaksa tätä yksinäisyyttä, en jaksa itseäni. En vain enää jaksa... :(
Kommentit (16)
Miten luulet että juuri sinä Vierailija erotut joukosta?
Mutta muuten olen elämän tiiliseinässä yksi tiili ja jos se puuttuu siitä kohtaa tuulee sisään.
Eiks ollu hiano?
Ihmiset ovat kiinnostuneita vain omasta navastaan, karua mutta totta. Ei minuakaan moni kaipaisi ja mitä sillä on väliä?
t. toinen vinkuja, aloitin ketjun " ympärilläni on vain itsekkäitä ja pahoja ihmisiä"
Vierailija:
Mutta muuten olen elämän tiiliseinässä yksi tiili ja jos se puuttuu siitä kohtaa tuulee sisään.
Tiilien takana on lämpöeristeet, tuulensuojalevyt ym....
en ole ikinä tehnyt mitään erikoista, että kukaan minua jäisi kaipaamaan (paitsi tietysti vanhempani kaipaisivat lastaan ja mieheni kaveria+lasten hoitajaa ja lapseni äitiä) Lasten takia sinnittelen täällä pahassa olossani ja yritän löytää joka päivästä jotain hymyn aihetta, vaikka todellisuudessa olen sisältä todella surullinen ja silmät monesti kyyneleiden sumentamat.
En vain ole päässyt kenenkään ihmisen elämään sisälle niin, että hänen elämänsä olisi mitenkään erilaista jos minua ei olisi.
Mitä mun vanhimmille lapsille tapahtuis? Pienimmällä on isä, mut tuskin se jaksais/pystyis noita isompii kasvattaa jos mä joutuisin lähteen täältä..
Noitten isompien isä ku on tehny kauheuksii eikä se saa niitä tavata. Ei niillä ois ketään.. :(
Tiilien takana on lämpöeristeet, tuulensuojalevyt ym....
[/quote]
Vierailija:
en usko, että kovin moni minua jäisi täällä kaipaamaan. Välillä tuntuu, ettän jaksa, En jaksa kaikkia niitä moitteita, en jaksa tätä yksinäisyyttä, en jaksa itseäni. En vain enää jaksa... :(
Nyt ei muuta kuin niskasta itseäsi kiinni ja ryhdistäydy. Onnea matkaan.
tyttäreni joutuisi elämään helvetillisen isänsä kanssa ja jäisi vaille minun suurta huomiotani ja mukavia leikkihetkiä, hyvää ruokaa ja ihania vaatteita.
Jos minua ei olisi veljilläni ei olisi enää siskoa, jota lelliä.
Jos minua ei olisi vanhempani kuolisivat suruun tyttäreni puolesta...
Jos minua ei olisi ystäväni jäisivät vaille olkapäätä ja likaisen mieleni aiheuttamia vitsejä...
Vain tyttäreni takia: Onneksi olen olemassa :)
Ja ei kiinnosta tippaakaan vaikkeivat muut jäisi kaipaamaan :)
Vain ja ainoastaan lasten takia toivoisin, et voisin jatkaa täällä vielä ainaki 10v. Sit noi isommat on niin isoja,et pärjäis itekseenki :)
kyllä kai nyt isommatkin lapset (tai vaikka jo aikuiset " lapset" ) järkyttyy vanhempansa itsemurhasta, eli ei nyt varmaan kannata silleen ajatella, että kestän vielä 10 vuotta.
Etkö ihan oikeasti voisi miettiä, mitä voisit tehdä elämällesi? Ja mikä ylipäätään on vikana? Jos et löydä mitään selkeää syytä, miksi asiat on huonosti, voi kyseessä olla esim. masennus. Mene lääkäriin, ensi hätään jo lääkkeet voisivat auttaa (vaikken mikään onnellisuuspillerien kannattaja olekaan)! Tai terapiaan, tekee hyvää tuulettaa ajatuksiaan jossain ja jollekin, jonka työ on vaan kuunnella.
Omiin hetkellisiin masennuksiini olen saanut lohtua lapsistani, niinkuin muutkin täällä. Tiedän, että olen heille korvaamaton ja maailman tärkein ihminen. Näin ollen elämälläni on tarkoitus! Jos rahkeesi vain riittävät, niin suosittelen myös vapaaehtoista avustustyötä, esim. SPR:n ystävänä jollekkin vanhukselle tms. Auttamisesta tulee myös itselle todella hyvä olo!
- lapseni surisi paljon, hänen emotionaalinen kehityksensä häiriytyisi ja hän olisi surkea
- mieheni olisi pakko etsiä joku nainen, jonka kanssa elää ja joka sietäisi sen ihme vänkyräisiä tapoja
- lapseni joutuisi elämään hajamielisen isänsä (ja mahd. äitipuolen) kanssa ilman harrastuksia ja usein ilman leikkikaveria
- äitini murtuisi surusta
- kissat joutuisivat taas muuttamaan, ehkä vaihtamaan perhettä
- harrastusseurani joutuisi olemaan ilman sihteeriä
- tietopuolisia web-sivujani ei enää päivitettäisi
- jotkut kaverini kaipaisivat minua hieman
- av:lla olisi yksi häirikkö vähemmän ;)
Tää on kivaa :) Eipä tuossa kauhean isoja asioita ollut kuin lapsen ja äitini kohdalla, mutta silti huomaa, että pienin tavoin sitä on tarpeellinen.
Silti hänestä välittää moni: vanhempansa, miehensä, ystävänsä, lapsensa. Ei vain tajua tätä itse :(
Haluan nähdä hänen kasvavan. Enkä voisi viedä äitiä lapseltani. Toivottavasti koskaan ei tule niin synkkää päivää että voisin :/
Jaksamista kaikille!
Mäkään en aina jaksa ja useasti en siis jaksa. Pakko vaan yrittää tsemppaa eteenpäin! Voimia sulle!