Kamalan ahdistava kotiäitiys... Tarvitsen jo apua

Olen ollut kotona noin kaksi ja puoli vuotta, siitä asti kun esikoinen meni kouluun ja jäin äitiyslomalle kolmannesta lapsesta. Olen kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen nauttinut kotonaolosta mutta nyt tilanne alkaa olla jo melko mahdoton.

Mulla on täällä kotona kolmasluokkalainen, eskarilainen, kamalassa uhmassa 2 -vuotias ja muutaman kuukauden ikäinen vauva. Mies rakentaa päivätyön jälkeen illat ja viikonloput uutta taloa ja olen täällä totaalisesti yksin lasten kanssa. Sukulaisista apua on ainoastaan mun äidistä, siitäkin sen verran, että ehkä kerran viikossa hänen aikataulunsa sopivat niin, että voi jomman kumman isoista lapsista kuskata jonnekkin harrastukseen. Asumme pikkukaupungin laitamilla ja samassa tilanteessa olevia lapsiperheitä on lähistöllä oikeastaan vaan kaksi. Toinen, se läheisempi perhe ei voi kyläillä meillä lainkaan, mekään emme mene heille kuin ulos koska heillä kahdella perheenjäsenellä paha astma ja eläinallergia ja meillä sisäkissa.



Nyt tilanne alkaa olla niissä uomissa, että lapislle ei kelpaa kuin äiti on tilanne mikä hyväänsä. Esikoisen kanssa pitäisi tehdä läksyjä, leikkiä kahden keskimmäisen kanssa, opettaa heistä vahmepaa lukemaan ja tekemään tehtäviä, halu oppimiseen on kova. Ja viihdyttää vauvaa... Mihinkään noihin hommiin ei kelpaa muut kuin äiti. Olen kertakaikkiaan kovasti vailla aikuista seuraa, ilman lapsia olen poissa kotoa vain yhden kauppareissun ajan viikossa noin puoli tuntia.

Miten tällaisesta kierteestä pääsee? Mies on vielä paljon kiinni rakennuksella, mutta voisi jo olla lasten kanssa illan tai kaksi viikossa. Musta vaan tuntuu pahalta jo jättää heidät, koska mun perääni itketään eikä täällä kukaan osaa tehdä kotihommia tms. Mulla olis palattuani vielä suurempi työ huushollin siivoamisessa kuin normaalisti.

Olisko ratkaisua? Yötä en voi pois olla, koska vauva tarvii vielä tissiä (imetän vain osittain). Sanomattakin on selvää, että miehen kanssa yhteistä aikaa ei ole ollenkaan, suhteemme on kaveripohjalla ja siitä tuskin muuttuu ainakaan parempaan suuntaan ennen kun saan pestyä sen ainaisen rätinhajun itsestäni jollakin omalla AIKUISELLA toiminnallani.