Lue keskustelun säännöt.
muistaako kukaan miten menee nocturnen sanat?ruislinnun laulu korvissani.....
Kommentit (6)
ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysikuu
kesäyön on onni omanani
kaskisavuun laakso verhouu
en ma iloitse en sure huokaa
mulle metsän tummuus tuokaa
puunto pilven johon päivä hukkuu
siinto vaaran tuulisen mi nukkuu
tuoksut vanamon ja varjot veen
niistä sydämeni laulun teen
näin meni eka säkeistö muistaakseni tarttetko muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino: Nocturne 1903
on kyllä ihana! ja laulun sävel on huippu!
Sulle laulan, Neiti Kesäheinä
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni soipa säveleinä
tammenlehväseppel, vehryt uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta.
Pienentyy mun ympär elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri.
Edessäni hämäräinen tie,
tuntemattomahan tupaan vie.
Veskun tulkinta on paras tietysti omani jälkeen :)
Nocturne / (runo 3.7.1903)
Eino Leino (6.7.1878 - 10.1.1926)
Runo tunnetaan parhaiten kaksisäkeistöisenä. Tässä alkuperäisessä versiossa on mukana myös Leinon, oletettavasti rakastettunsa Freya Schulzin toivomuksesta, pois jättämä keskimmäinen säkeistö.
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.
Miksi juovat päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne on silmäin kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Miksi varjot virran veen?
Kosk' on mieli mulla siimekseen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Siis eino leino ja nocturne. Se on ihana.