Apua , tytär puheopetuksen tarpeessa ja laitettiin

puhevikainen lapsi tarvitsee päiväkotia ja puheterapiaa. kahden lapsen kokemuksella tiedän, että hyöty on suuri. esikoinen pysyvästi vammainen.

ei sitä päiväkotia hehkuteta ilman näyttöä, todistettavasti siitä on hyötyä.

elän erityislapsien kanssa ja en tiedä ketään, joka olisi sanonut, ettei päiväkodin tuki olisi ollut ensisijaisen tärkeä.

Ajatellanko tällöin että vanhemmat liian laiskasti hoitaa tai ei ole resursseja?

Höpö höpö sanon minä! Jos lapsi on kotihoidossa tai hyvällä perhepäivähoitajalla ja saa tarpeeksi virikkeitä ja otetaan erityis tarpeet huomioon, se kyllä riittää. Puhevikaisille tietenkin luettava vielä normaalia enemmän ja puhuttava kotona paljon. Siellä puheterapiassa voi käydä ilman päiväkotiakin ja harjoituksia tehdä kotona paljon.

Itse luulen, että nykyään suositellaan päiväkotia vähän joka vaivaan koska epäillään ettei vanhemmat itse kykene

Ei sitä voi ymmärtää, ellei ole itse nähnyt. Minä olen itse koulutettu pph ja silti lapseni oppii paremmin/enemmin tarhassa. Ja minä olen valmis myöntämään tämän, vaikka aluksi tuntui nurinkuriselle, että lapseni olisi parempi jossain muualla kuin kanssani.



Lapsikin nauttii, kun muut tajuavat hänen puhettaan. Aivan sama kuin jotkut vanhemmat suuttuvat siitä, että lapsi todetaan ei-kouluvalmiiksi. " Mitä hyötyä on mennä nolla luokalle, kai se olisi sama mennä ekalle?" " minun lapseni ei ole tyhmä ja ansaitsee mennä kouluun samaan aikaan kuin muutkin kaverit, ettei vaan aleta kiusata."



Ikävää, mutta joissain kohdissa on nieltävä se pettymys, ettei vanhempana pysty kaikkeen ja annettava ammattilaisten hoitaa. Varmasti on myös lastentarhanopettajien lapsia tarhoissa kielellisten vaikeuksien tms takia. Älä hankaloita lapsesi elämää, vaan anna parhaat eväät. Ja voihan sen lapsen ottaa tarhasta vaikka puolen vuoden kokeilun jälkeen pois, jos tuloksia ei tunnu tulevan.

Lapsillani ei ole puheenviivästymiä tai muutakaan vastaavaa. Olen vaan täysin vakuuttunut että vanhemmat voivat tarjota lapsilleen varmasti yhtä tasokasta hoitoa kuin esim.päiväkoti. Tietenkin siihen sisältyy kerhot ja muut jutut, ei todellakaan kotona nyhjäystä. Vanhemman siis oltava aktiivinen ja tarjottava lapselle joka päivä ikäistään seuraa.

Nolla luokka ihan eri juttu kuin laittaminen päiväkotiin jotta lapsi oppisi puhumaan.

T:18

Toki jos vanhemmat eivät jaksa paneutua asiaan tai jaksa puuhata lasten kanssa tarpeeksi, on päiväkoti näille lapsille parempi vaihtoehto.

En vaan ymmärrä sitä, että aina tyrkytetään tuota päiväkotia ratkaisuna joka ongelmaan. Carmasti näihin ongelmiin on muitakin ratkaisuja. Eihän päiväkodin resurssit muutenkaan riitä tarjoamaan yksilöllistä hoitoa, miten siis puheenopettelu siellä voi olla niin suurenmoista?

Pakko hiukan kommentoida tätä " jos vanhemmat eivät jaksa paneutua asiaan" - kohtaa. Päiväkodissa puheen oppimisen suhteen on se hyvä puoli, että siellä lapsi joutuu todellakin yrittämään enemmän tullakseen ymmärretyksi. Kotona lasta ymmärretään (sattuneesta syystä) jo puolesta sanasta, mutta päiväkodissa muut lapset ja hoitajat eivät ole niin rutinoituneita, vaan lapsi joutuu ponnistelemaan joka päivä tullakseen ymmärretyksi ja ymmärtääkseen ihan normaaleja ohjeita ja kommunikointia. Päiväkodissa tällaisia ns. normaalielämätilanteita (syöminen, leikki, vapaa oleminen, ulkoilut jne) tulee enemmän kuin esimerkiksi erilaisissa kerhoissa, joissa toiminta painottuu lähinnä johonkin harrastukseen (askartelu, liikunta jne.).

T. äiti, jolla yksi kuulovammainen - ja siksi puheviivästeinen - lapsi päiväkotihoidossa

Vierailija:

T:18

Toki jos vanhemmat eivät jaksa paneutua asiaan tai jaksa puuhata lasten kanssa tarpeeksi, on päiväkoti näille lapsille parempi vaihtoehto.

En vaan ymmärrä sitä, että aina tyrkytetään tuota päiväkotia ratkaisuna joka ongelmaan. Carmasti näihin ongelmiin on muitakin ratkaisuja. Eihän päiväkodin resurssit muutenkaan riitä tarjoamaan yksilöllistä hoitoa, miten siis puheenopettelu siellä voi olla niin suurenmoista?

Se on todellakin itse elettävä sellaisen lapsen kanssa ennenkuin ymmärtää, ettei aina se koti ole paras paikka lapselle, jolla on kielen kehityksen erityisvaikeus. Pojallemme päiväkoti on kyllä ollut todella hyvä ratkaisu ja meille tarjottiin integroitua pienryhmää, jossa poikamme oli kahden paikalla. Ei sellaisen lapsen kanssa pysty hyvin käymään kerhoissa, jolla ei ole keinoja käyttää sanoja ja temperamentti ei oikein kestä sitä ettei tule siinä parissa tunnissa ymmärretyksi. Koska usein tälläisen lapsen muukin kehityskin kulkee hieman jäljessä. Ei se vanhempien syyllistäminen auta sellaisessa tilanteessa kun koko perhe saattaa kärsiä tälläisestä tilanteesta. Lapsen etu on kuitenkin se ratkaiseva asia.



Ja ap pidä puolesi miestäsi vastaan, jos sinusta äitinä tuntuu, että lapsesi hyötyisi päiväkodista:)

useita perheitä, joissa monta lasta ja sitten yhdellä saattaa olla puheen viivästymä. Äiti usein omistautunut kotiäiti, joka leipoo, askartelee ja häärää. Mutta siltikin se yksi lapsi on laitettu sinne " kamalaan" päiväkotiin, koska se on lapsen parhaaksi.



Esim. erään tutun down-lapsi on päiväkodissa, vaikka muut lapset hoidettu kouluikään asti kotona. Tai sitten muuten vain joku ihan " tavallinen" lapsi, jolla on syystä tai toisesta viivästymiä, joku pitkä korvatulehduskierrekin voi aiheuttaa ongelmia puheen kanssa.



Vähän aikaa sitten äitejä syytettiin lapsen autismista. Onko nykyään sitten mielialana se, että jos lapsi ei osaa puhua tarpeeksi hyvin, vika on taas siinä äidissä, ei ole lukenut tarpeeksi, ei ole puhunut tarpeeksi tms. Kamalaa teiltä naiset, vähän ymmärrystä peliin.



Oma esikoiseni on tarhassa kielen viivästyneen kehityksen takia. Kuopuksen kanssa olen yhä kotona. Kuinkas sattuikaan, että kuopus puhui lauseita alle 1v ja esikoinen osasi muutaman sanan 2-vuotiaana? Mitään sen erityisempää syytä ei ole löydetty, ellei sitten esikoisen sairaalajaksot, jotka kuitenkin olleet alle viikon pituisia ja niitä ollut 4 kappaletta... kenties taannuttaneet lasta noin kovasti?



Parhaani olen lasteni kanssa koettanut, mutta aina se äidin paras ei riitä.

kaksikielisyys, korvatulehduskierteet, kuulon ongelmat, perimä jne. , mutta se kuulostaa vähän erikoiselta, että lapsi pitää puheterapian lisäksi viedä päiväkotiin. Siis toki 3-4v lapsi tarvitsee jo ikäistään seuraa, mutta aktiivinen äiti kykenisi sitä kyllä järjestämään riittävästi kotioloissakin, esim. puistoissa, kerhoissa jne. Ja itse en ainakaan puistossa seiso lapseni vieressä ja selitä hänen puhettaan, ellei joku satu ymmärtämään. Lisäksi kotona voi tehdä monipuolisia harjoituksia jne.

edun mukaista! Pidä myös huolta, että lapsi tapaa riittävästi ikätovereitaan!

Lapsen etu ratkaisee! Päiväkodissa on koulutettuja ammattilaisia! Samoin on puheterapeutti.

Hän kävi siellä myös puheterapeutin luona kerran viikossa.



Päiväkotiryhmässä oli paljon puheenkehitystä tukevia asioita (kuvat, viittomat jne.) ja kummasti vaan jo parissa kuukaudessa ammattitaitoiset hoitajat onnistuivat saamaan puheen paljon sujuvammaksi. Itse EN OLISI IKINÄ SIIHEN PYSTYNYT. Päiväkotia on mielestäni aivan turha vähätellä. Siellä on ammattitaitoiset asiaan perehtyneet hoitajat jotka tietävät konstit miten puhe alkaa sujua. On muakin syyllistetty paljon etten muka olisi lukenut lapselle tarpeeksi tms. Mutta kyse ei ole siitä! Lapsella saattaa olla joku " lukko" joka estää puhumisen ja sen lukon löytämiseen ja avaamiseen tarvitaan ammatti-ihmistä.



Ap, lapsesi on onneksi vielä pieni joten kannattaa todella lapsen edun vuoksi auttaa häntä NYT eikä sitten lähellä kouluikää. Silloin se on paljon hankalampaa. Olen työssäni nähnyt näitä lapsia joiden vanhemmat eivät hyväksy sitä että lapsessa olisi jotain " vikaa" . Siinä sitten mietitään miten mahtaa koulussa pärjätä, miksei ole asioihin tartuttu ajoissa.



En rupea tästä nyt tämän enempää tappelemaan. Hyvää yötä.

parasta ajatellen!!!!



Meilläkin on pian 4v kotihoidossa oleva kaksikielinen poika, jonka puheen kehityksessä on viivästymää. Meille ei ole koskaan päiväkotia ehdotettu, mutta puheterapiaan päästiin kartoitukseen, kun neuvolassa pyysin (thn mielestä kehitys oli rajatapaus eli hänen mielestään terapia ei vielä olisi ollut välttämätöntä). Puheterapeutin mielestä poika puhuu yllättävänkin hyvin kaksikieliseksi lapseksi, mutta puheenymmärtämisessä oli joitakin puutteita. Tosin piti hyvänä piirteenä sitä, että poika on erittäin innostunut kaikesta harjoittelusta, kyselee, omaa hyvän itsetunnon, sekä kehittyy kuitenkin koko ajan omassa tahdissaan. Muutamia terapiakäyntejä on nyt edessä pojan täytettyä 4v, mutta jo näinä parina kuukautena terapiaa odotellessa, on poika kehittynyt kovasti, ja tuntuu koko ajan saavuttavan ikätovereitaan. Meillä tosin suvussa on paljon ihmisiä, jotka ovat oppineet myöhään puhumaan ja vielä kaksikielisyys saattaa hidastaa oppimista eli voi olla, ettei taustalla ole kuitenkaan mitään oppimisvaikeutta. Mutta vaikka oma poikani ei puheenkehityksen vuoksi olekaan päiväkotiin menossa, en silti lähtisi arvostelemaan äitejä, joiden lapset päiväkotiin menevät tuosta syystä; puheenkehityksen viivästymääkin kun on niin monen tasoista!



Ja aplle: muista, että lapsen paras on tärkeintä! Yritä selittää miehellesi, että lapsesi tarvitsee erityistä tukea puheen oppimiseen, mutta se ei tarkoita, että hän olisi tyhmä tai muuten " epäonnistunut" . Tsemppiä!

Ja eikö olisi lapsen etu päästä mahdollisimman ajoissa puheopetukseen? Että sitten vaikka koulussa jo puhe olisi sujuvampaa? Kannattaa keskustella avoimesti asiasta =)

Lapsihan on myös sinun. Eikö sinulla ole oikeutta päättää lapsesi asioista ilman miehesi lupaa? Kummallista...

Mielestäni tuota päiväkotia ylistetään aivan liikaa. Lähetteitä kirjoitellaan vain, jotta päiväkoti pystyttäisiin todistamaan ylivoimaiseksi. Sitten aivottomat vanhemmat seuraavat näitä ohjeita kuin jumalan sanaa ajattelematta itse, mikä on parasta omalle lapselleen.

laitettiin puheopetukseen...

tästä tuli puhetta ja kaveri sano kun kysyin että oletko huomannut edistystä niin tämä sanoo että no itseasiassa mä en ole koskaan kiinnättynyt siihen mitään huomioo... toisaalta hyvä mut toisaalta huono koska nyt ne kaks nuorempaa sanoo sen r-kirjaimen samalla tavalla tuolta kurkusta...

Ja äiti ei myönnä että niillä mitään vikaa olis... Mä en voi käsittää miks se on niin kamalaa, mä olen ite olut pienenä puheopetuksessa ja luuen että tuo meidän poikakin joutuu jos tuota s-kirjainta ei opi oikein sanomaan...

Mieheni ei myöskään pitänyt ajatuksesta kun pyysin neuvolaa kirjoittamaan lähetteen puheterapeutille. No nyt kuitenkin lapsi aloittaa tammikuussa terapiassa käymisen ja toivotaan että puhe alkaa sujumaan.

terapeuttia hekin.

4v tyttö aloitti tarhan syksyllä. Syynä puheen ja motoriikan viivästymät. On kyllä oppinut valtavasti siellä. En usko, että sillä on vaikutusta niinkään, että se on " päiväkoti" vaan sillä, että siellä on toisia lapsia ja paljon toimintaa. Tänään kuuntelin salaa kun lapsi lauloi yhtä laulua, mitä minä laulanut hänelle kauan. Nyt hän oli keksinyt vaihtaa laulusta ankat kissoiksi ja muutenkin muisti sanat yms. Puhe on kolmessa kuukaudessa parantunut niin, että ulkopuolinenkin sitä ymmärtää. Kamala karhunpalvelus lapselle, jos ei oteta näitä palveluita vastaan. Minä itse huomasin puheessa puutteet jo aikoja sitten ja neuvolan kanssa yhteistyössä toimittu. Ensi alkuun käytiin viime kevät puheterapiassa, jossa opittiinkin muutama kirjain ja nyt sitten sitä sanojen käyttöä. Meillä lapsella sellainen pieni vika, että kieli " laiska" tms ei kovin liikkuvainen ja puheterapeutti jumppautti kieltä erilaisilla harjoituksilla. Minä en todellakaan kuuntelisi puolison mielipidettä, jos se on lapsen edun vastainen.

Kaverini kaksoset joutuivat vain ja ainoastaan puheen takia tarhaan, vaikka perheessä liuta muitakin lapsia.