))0= Kolme lasta, ei oman alan töitä, pätkätyö mikä päättyi ja nyt jään työttömäksi ))0=
Haluaisin opiskella, mutta mieheni on sitä mieltä että hän ei yksin rahaa taloon tuo, hän menestyy hyvin, olen aina hoitanut lapset, meillä on ollut yhteiset rahat. Nyt kuitenkin saan tuntea nahoissani että olen laiska kun jäin työttömäksi, olen saamaton,aivoton ja ainakaan hänen rahoillaan en jää jatko-opiskelemaan, parempi että olen ansiosidonnaisella.. )))0= Joskus mietin mitä minusta olisi voinnut tulla..Rakastan toki lapsiani, mutta olo on niin turha ja miten mieskin voi olla niin ilkeä, ihan kuin olisin valinnut tilanteeni.
Kommentit (4)
Sehän koulutus on sellainen, että saa ansiosidonnaisen määrän verran koulutustukea plus joka päivälle (en muista oliko se 6 vai 8 euroa, mutta sitä luokkaa) " ruokarahaa" .
Miehesi syyllistää sinua valtavasti, ymmärrän miksi tunnet niin kovaa syyllisyyttä.
Jos haluat lähteä opiskelemaan, mene. Kyseessä on sinun elämä, ei miehesi. Painota, että näin saisit paremman tutkinnon ja suuremmat mahdollisuudet työllistyä.
Ymmärtäisin että jos te molemmat olisitte työttömiä. Mutta koska miehesi on ansiotyössä, en ymmärrä.
Eli mies oli töissä ja minä halusin lähteä opiskelemaan, kun töitä ei löytynyt. Vaan " tavallinen" opiskelu olisi tullut liian kalliiksi. Opintotuki on ihan mitätön ja miehen tulojen mukaan lastenhoitomaksu oli sen 420 e/kk.
yritä keksiä ratkaisu mikä sopii teille kaikille!
ei heti kannata luovuttaa ja riskejä on otettava!!!