Mitä tehdä kun on 5v tottelematon lapsi (poika)?

Tunnen itseni tällä hetkellä niin avuttomaksi, olen raskaana ja joka kerta kun joudun huutamaan lapselle alkaa hillitön supistelu kohtaus, joten ainakin huutamista pitäisi välttää. Suurimmaksi osaksi en pysty makaamaan sängyssä/sohvalla ja sieltäpä ei nätisti huudella kun muksii pienempää tai hakee keksiä ilman lupaa hyllystä. En jaksa siis huutaa enkä voi juosta perässäkään komentelemassa, mitä siis teen??? Otanko suosiolla joka kerta tukasta, ettei enää tee pahoja vai mitä ihmettä keksin, jotten saa vielä keskenmenoa tämän pojan kanssa!?

jäähyjä, eli jos poika on tottelematon, ensin varoitat, että mikäli käytös ei muutu, joutuu jäähylle. Jos huono käytös jatkuu yhä, laitat johonkin turvalliseen, mutta tylsään paikkaan 5minuutiks (yhtä monta minuuttia, kuin lapsi on vuotta)

kyl poika huomaa pian, että jäähyt on tylsiä, ja muuttaa käytöstään varoituksen jälkeen kun ei halua jäähylle.



Jos jäähytkään ei tehoa, samoin ensin varoitat, ja ellei tottele, otan jonkun pojan mielilelun, joku ihan ehdoton juttu pojalle, ja laitat sen johonkin ylähyllylle.

Siellä lelu on niin kauan, että poika on riehumatta sen suuremmin yhden päivän verran. Mikäli riehumista meinaa tulla, huomautat, että ellei käytös muutu, lelu on siellä aina vain kauemmin.



Tehoaa meillä :-)

Eteisessä on istunut, mutta eipä näytä sitä haittaavan. Eikä kiinnosta vaikka leluja otettaisiin pois. Sepäs se kun pitäisi koko ajan olla komentamassa, istuttamassa ja leluja ottamassa pois, mutta kun ei oikein omat voimat meinaa kestää.



ap

en valitettavasti osaa neuvoa nyt tämän enempää, koska meillä on nuo aiemmin mainitsemani konstit tehonneet, mutta jospa joku osais antaa enemmän vinkkejä...



Viel tuli senverran mieleen, että josko lapsi vain hakee huomiota???

Jos yrittäisit saada päivässä teille sellaisen kahdenkeskisen hetken, jolloin pelaatte, rakennatte palapelejä, legoilla, luette... ihan mitä lapsi haluaa.

saattais rauhoittaa lasta jonkin verran, kun tietää et saa sen oman hetken äidin kans jossain vaiheessa päivää....



En tiedä, tällaista nuoren äidin keittiöpsykologiaa :)



Joka tapauksessa, tsemppiä sinulle :) eiköhän se jossain vaiheessa helpota!!

Hyvää juhannusta!!

sain nukkua rauhassa päiväunia kun nuorempi kökötti kiltisti selän takana sohvalla koko ajan. Välillä kyllä tukistinkin, tai oikeastaan raahasin tukasta sinne lukkojen taakse.

Kuulostaa nimittäin siltä, ettet ole ihan tilanteen tasalla. Viisi vuotta on rankka ikä, ja uhmaaminen on tosi raivostuttavaa. Mutta siihen ei saa mennä mukaan. Sä et voi alkaa huutamaan ja tukistelemaan, vaan sun pitää olla se aikuinen siinä. On aika hurjaa, että sun huutamista rajoittaa vain supisteluriski...

Oletko kokeillut positiivisia keinoja? Hakenut apua neuvolasta?



Minusta kuulostaa siltä, että viisivuotias on todella turhautunut kököttäessään kotona. Päivähoitoon, johonkin? Jos et saa tilannetta poikki nyt, pahenee se vauvan syntymän jälkeen.

Tuonikäinen tarvitsee paljon toimintaa. Tuskin sä keskenmenoa saat, vaikka pojan kanssa vähän ulkoilisitkin. Taitaa olla aika tiukalla ikäerolla teillä lapset, joten sinulla ei ole ollut aikaa esikoiselle. Lapsi on varmaan havainnut, että huomiota saa parhaiten huonolla käytoksellä. Vinkkinä vain, että lapsia ei voi komentaa kauko-ohjauksella, vaan parhaiten kielto toimii, kun menee lapsen lähelle, katsoo silmiin ja kieltää rauhallisesti.

Että huutoa parempi tapa on välillä vaan kuiskata..



Eli muutosta omaan käytökseen, sillä se pieni lapsikin muuttuu.

Lapsen ruumiillinen kuritus on väkivaltaa. Rikos.

Ajattele siltä kannalta että haluatko olla lapsellesi aikuinen joka huutaa ja hakkaa?



Voit ajatella että: "Enhän sanonut hakkaavani" -mutta väkivallan toimivuus on siinä että lapsi pelästyy. Aluksi se sattuu kun tukistaa, mutta kohta lapsi tottuu. Usko: tiedän mitä se on kun olen ollut se uhri pienenä. Ensin tukistus tai luunappi tehoaa, mutta kohta sille lapsi nauraa. Sitten tarttee koventaa otetaan. Nahkavyöstä saaminen paljaalle pehvalle on mulle tuttu lapsuudesta.

Huudon kanssa on sama asia: ensin äänen korottaminen riittää, sitten tarttee äänen nousta. Olet varmasti huomannut. Lapsesi ei tottele enää normaalia kieltoa koska silloin ei vielä usko että olet tosissasi.



Itse luot pahan olosi! Usko; se lähtee susta. Kiellät, kiellät, alat huutamaan. Sulla alkaa paineet nousta, karjut ja sitten supistaakin. Toi on varotus ihan kropaltasi että teet väärin.

Milloin oot viimeksi kannustanut tai kertonut kivoja asioita lapsellesi? Niitä tarttee tulla päivässä enempi kuin negatiivisiä.



Mun vinkki on että seuraat itseäsi: kun puheesi menee jatkuvaksi kieltämiseksi ja rissaamiseksi niin lopeta. Keksi pojalle tekemistä. Se hakee sulta huomiota. Kun kiellät jotain niin keksi puuhaa jota saa tehdä. Ole mukana!



Jos sulla on huono olo niin voit sanoa lapselle sen. Tai jos sua harmittaa. Ota lapsi mukaan auttaan siivoamisessa.



Koita miettiä miten lapsi olisi mukana sun kanssa, 5- vuotias ei ole iso, koita olla varuillasi kun lapsi syntyy ettet sysää isompaa syrjään.

joka oli aivan kamala 5-vuotiaana. Hänelle ei jäähyt tehonneet. Mutta nurkka tehosi. Piti tosin pitää alussa kiinni, että hän pysyi siellä. Älä huuda, vaan vie heti nurkkaan. Vaikka kymmenen kertaa päivässä. Systemaattisuus on kaiken a ja o.



Toisekseen minullekin tulee mieleen, että hän on turhautunut. Aktiivisen lapsen paikka ei enää tuossa iässä ole kotona. Minun poikani on jo 8 v ja käyttäytyy nykyään kuin enkeli - paitsi silloin, kun turhautuminen kasvaa liian suureksi.

laita viikkoraha ja väennä sitä jokaisesta kiusaamisesta



kehu myös onnistumisiata-niin suhteenne toimii taas



harrastuksia vilkkaalle lapselle-kesäkerho, futiskoulu tms

Meidän 5-v poika on yleensä jo ihan siedettävä, mutta aina joskus innostuu asioista niin ettei tajua ollenkaan esimerkiksi pelottavansa tai satuttavansa muita. olen sitä mieltä, että tässä iässä ei enää tukistukset paljon auta, itse lopetin niiden käytön siinä vaiheessa kun poika alkoi tajuta kiellon kielloksi (jotain 3-vuotiaana). Ja jeesustelijat älkööt vaivautuko, meidän poikaan ei mitkään jäähyt todellakaan tehonneet. Toimintaa poika varmaan tarvitsee, eli pistä ainakin päivähoitoon ja illalla pitäisi vielä jaksaa joko lenkki tai sitten rennompi ulkoilu että pääsee purkamaan energiansa oikealla tavalla. Meillä auttaa rangaistuksena juoksulenkki korttelin ympäri (melko turvallinen reitti, n. 300 - 400 metriä). Tässäpä näitä vinkkejä.

kaikkia konsteja voit yrittää, mutta mikään ei välttämättä auta. Kaikkeen ei voi vaikuttaa edes äiti.

Siis luet sille kirjoja ja teet siitä "äidin pikku apulaisen", joka saa auttaa sinua askareissa, koska sinä olet sairas. Milla rv menet?

a) 5-6v. ikäisenä lapsilla on ehkä pahin uhmaikä, mikä heille koskaan tulee. Se on ikään kuin pikkumurkkuikä. Lapsi alkaa siinä iässä tajuta, että hän on kasvamassa isoksi ja huoleton lapsuus on tietyssä mielessä takana.



b) lapsi on tarpeeksi iso ymmärtääkseen vauvan syntymän ja saattaa olla mustasukkainen. Mietipä, jos oma miehesi kertoisi sinulle, että 1kk päästä tuon tänne tosi ihanan uuden pikkuvaimon - ole sille kiltti ja en tukista sinua.



Minä en huutaisi pojalle, vaan käyttäisin aikaa yhdessä hänen kanssaan ja hellisin & kertoisin, miten paljon rakastan häntä. Tsemppiä, kyllä se siitä!

ai että lapsen saa kuriin osoittamalla rakkautta ja ja antamalla aikaa? Höpö höpö te, jotka ette ole kovatahtoista lastan nähneetkään...

ai että lapsen saa kuriin osoittamalla rakkautta ja ja antamalla aikaa? Höpö höpö te, jotka ette ole kovatahtoista lastan nähneetkään...

olen sellaisen äiti. hänellä on vielä as-dg joten hän on todennäköiesti kovatahtoisempi kuin itse kykenet edes kuvittelemaan. Ja juuri rakkaudella ja aikaa antamalla hänet saa kuriin.

Ei lapsen tahtoa pidä murentaa, lapsi pitää saada tahtomaan olla kunnolla.

Minullakin on sellainen poika. Nyt 7 v ja erittäin hyväkäytöksinen ja tottelevainen. Mutta kun poika oli 4-5 v olin epätoivoinen. Hän ei uskonut mitään eikä ketään. Mikään rangaistus eikä kannustus ei tehonnut.



Silloin kirjoitin täällä ja etsin hädissäni neuvoja. Sain vastaavanlaisia neuvoja, että kehu poikaa, anna aikaa jne. Minä tein kaikkea entistä enemmän... seisoin päälläni ja kaikkea... turhauduin ja itkin siitä, että minua syyllisestiin, vaikka minä jos kuka olin päättänyt jo vauvasta alkaen kasvattaa lapseni kehumalla ja positiivisia impulsseja antamalla.

Mikään ei siis toiminut. Vasta aika ja itsehillintä ovat toimineet. Ja systemaattinen johdonmukaisuus rangaistuksissa.



Todettakoon, että poika on niin täynnä kehuja, että itsetuntoa ei häneltä puutu. Hän myös sanoi taannoin oma-aloitteisesti, että hän tietää, että minä rakastan häntä ja välitän hänestä tosi paljon. Olin jopa yllättynyt, koska olen hänet niin monesti "nostanut seinälle".



Tämän kaiken kokemuksella sanon, että rakkaus ja kehuminen ja ajan antaminen ovat niitä itsestäänselvyyksiä. Mutta kovakalloista lasta silitetään kovalla hanskalla, ei silkkihanskalla. Kaikille ihmisille puhutaan sitä kieltä, mitä he ymmärtävät - myös kovakalloiselle lapselle.



Lisään vielä, että ap:n tapauksessa kyse taitaa olla turhautumisesta. Eli sen ehkäisemisestä pitää ap:n lähteä liikkeelle.



17

Ei kovakalloista lasta silitetä kovemmalla hanskalla kuin muitten lapsien.. :(



Kyllä on aikuisen omissa tavoissa vikaa jos ajatuksesta villiviikari päätyy vastakkaiseen "sirkushuveihin". Ei se huomion antaminen sitä ole!!



Arki on ihan tavallista puuhaa ja tekemistä. Jos et ole seissyt päälläsi ennen, ei lapsen kanssa ajan viettäminen ole sitä muutenkaan.

Mutta jatkuva lapsen kiukuttelu kertoo kyllä jostain. Ja jos vanhempi ei saa selvyyttä asiaan niin pitää hakea lisäapua.



Uhma on normaalia ja tervettä. Kunhan lapsi ei tee sitä saadakseen huomioo. Omaa käytöstään kannattaa tarkkailla juuri siksi ettei turhaan risti lastaan hankalaksi: kun se syyllinen on omassa laiskassa olemuksessa.



En sano että ap on laiska: mutta raskaana on helppo hakea se matala kohta aidasta. Kannattaa kuitenkin miettiä että haluaako lapsen opettaa pelkoon vai miten?

Kun kerran antaa itselleen luvan huutaa/käydä lapsen kimppuun on muuttaminen toiseen vaikeaa.



Kone kiinni ja askartelemaan lapsen kanssa! Tai lukemaan sille.



Joku kirjotti että 5- vuotias tajuaa että lapsuus on ohi? Miten niin, eihän ole!

Olen kanssasi eri mieltä. En olisi sitä ollut muutamaa vuotta sitten, mutta nyt kun näen toimintani hedelmät, niin seison vakaasti tällä kannallani. Tiedän sataprosenttisen varmasti, että toimin silloin oikein.



Huono käytös voi alkaa jostain, mitä lapsi oireilee. Kovakalloisten lasten kanssa ongelma on siinä, että heillä jää se huono käytös päälle. Meillä huono käytös alkoi muutostamme ja lasta alkuun ymmärrettiin, paijattiin, annettiin aikaa oikein olan takaa... koska elämähän oli kovaa. Herkempi lapsi menee kehitysvaiheensa ylitse, mutta kovakalloinen jää siihen kiinni (sitähän se kovakalloisuus aikuisellakin on, että hakkaa päätä seinään eikä ymmärrä perääntyä).



Kun kovakalloinen lapsi on päättänyt tehdä jotain, hän tekee sen. Voit tunnin toisen jälkeen maanitella askartelemaan, mutta jos hän ei itse siihen suostu, hän ei sitä tee. Ainakin minun lapseni on tällainen: hän on tavoitteellinen ja sinnikäs niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi tänä päivänä tämä tavoitteellisuus on valjastettu hyvää tarkoitukseen... Veikkaan, että vain harva 7-vuotias on niin tavoitteellinen kuin minun poikani on.



Tämä asian vierestä, koska eihän ap ole kertonut,onko hänen lapsena kovapäinen vai ei.



17