Ma ihan oikeasti kaipaan mun ystavaa. Tiet vaan erkani, kun itse sain lapsia ja han ei ole koskaan ollut edes kiinnostunut tekemaan lapsia saatika ottamaan miesta riesakseen. Olen

jotenkin ollut niin pettynyt, kun hän on ehdottanut ulosmenemistä, mutta aina jotenkin niin, että se on kuitenkin ollut mahdoton sinä aikana, kun hän on ehdottanut. Viimeisin kontakti on varmaan parin vuoden takaa, mutta välillä vaan kaipaan ystävääni. Hän on ollut ehdottomasti luotettavin henkilö, olen kertonut hänelle kaiken ja todella tiedän, ettei ne jutut tule vastaan kadulla, jonkun muun kertomana. Pitäisköhän mun ottaa askel ja viedä vaikka joulutervehdys tuolle ystävälleni, kukka tai viinipullo. Konjakki hänelle ainakin ennen maistui. :-)



Musta vaan on niin surullista, että tiet eroaa ilman, että tietää edes miksi näin käy.