Lue keskustelun säännöt.
On niin PAHA olla...
20.12.2005 |
Kaikki mun lapselliset haaveet särkyi, en tiedä mitä teen kun vain itken. ASumme yhdessä omassa asunnossa, olemme kihloissa ja yhdessä olemme olleet kolme vuotta. Olin luullut että olemme onnellisia vaikka tappeluitakin on ollut kuteb varmaan kaikilla??
Nyt sitten miehelle vihjasin häähaaveistani ja kun aikani vihjailin ja ei ottanut tajutakseen niin sanoin että haluaisin sopia hääpäivän noin kahden kolmen vuoden pähän. Mies tähän että ei missään nimessä. Hän ei kuulemma halua.
On niin paha olla jai tken täällä ihan hulluna. Oikeasti olen yleensä kylmettänyt itseni ja ollut välittämättä, nyt en tiedä miten näyttäisin että tämä loukkasi niin paljon. Lapselliset haaveeni särkyvät. Voiko toista pahemmin loukata??? Harmittaa kun olen ostanut miehelle tosi paljon kivoja joululahjoja siis todella paljon upeita lahjoja.
Nyt meni joulumieli täysin ja vain itkettää, tottakai mielessäni haaveilin eetä varmaan tänä jouluna varmistaa hääpäivän. Ei kiitos haukkuja, on niin paha olla
Kommentit (9)
toivoas, miehen mieli kulkee aika eri tavalla kuin naisen. Se, että vastaus on nyt ei, ei välttämättä tarkoita, etteikö koskaan. Olen ollut
samassa tilanteessa.. Koita vaikka unohtaa hääasia hetkeksi, jos suinkin pystyt, ja keskity johonkin toiseen ihanaan asiaan, joka saa sinut melkein yhtä onnelliseksi. Kyllä kaikki järjestyy..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksa.. sanoin miehelle että eiköhän pureta sitten kihlaus, minulle se oli lupaus avioliitosta.
ap
mun mies sanoi aikoinaan ettei enää ikinä mee naimisiin (oli eronnut vähän ennen meidän tapaamista) eikä ainakaan tee lapsia (yks lapsi exänsä kaa). No nyt meillä on vauva, ollaan naimisissa, kaikki hyvin, ja mies haluaisi lisää lapsia! Älä painosta ukkoas, kyllä se siitä..
Itse olen miehen kanssa ollut yhdessä 12 vuotta ja löytyy myös lapsia. Mieheni on vihjaillut naimisiin menosta minulle 3 kertaa....3 kerta kun hän kysyi suoraan että menisimmekö naimisiin lapsemme ristiäisissä, meillä oli myös vieraita kylässä tuolloin...vastasin että no voimmehan mennä...no mieheni perui puheensa kuitenkin toisin sanoen nousi puihin...tämän jälkeen hän on selitellyt ja sanonut että kyllä menemme vielä naimisiin....mutta minä en mene olen niin sanotusti kyrpiintynyt suurista puheista ja pienistä puheista joten, ostan vain hänelle tolppakengät seuraavan puheen saattelemana ja käsken nousta puihin ;) toivon että teillä kuitenkin käy toisin ap...ei se todellakaan tarkoita että hän ei haluaisi naimisiin miesten ajatusten juoksu on vain joskus hieman kummaa...
purkua. Miehet vaan on jotenkin hitaita noissa suhdeasioissa. Se on ahdistava paikka monelle, mekin olemme olleet teini-ikäisistä yhdessä, eli sitä omaa etsikkovaihetta ei ollut kummallakaan. Minä en sitä tosin kaivannutkaan, vaan olisin ollut parin vuoden kuluttua jo valmis perustamaan perheen. Viisi vuotta kuitenkin meni, ennenkuin esikoisemme syntyi.
Kyllä miehesi aivan varmasti haluaa juuri Sinut, koska on sinut kihlannutkin. Anna hänelle aikaa, vaikka se tuskaa ja sydänsurua sinulle tuottaakin. Miehet (aika useat varmaan) ovat jäyhiä ja pelkäävät
sitoutumista, mutta kun sen tekevät, tekevät sen elämänajaksi. Älä masennu pienestä vastoinkäymisestä, pää pystyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa keskustella vielä asiasta ja jos mies on jääräpää niin otat sormuksesi pois sormesta. Koska kihlaus on lupaus avioliitosta niin ette yksinkertaisesti ole kihloissa. Kihlaus voi olla vaikka kuinka pitkä ja ei välttämättä joillain pareilla koskaan johda avioliittoon, jos kumpikaan ei sitä halua. Mutta jos taas toinen naimisiin haluaa, ja toinen kieltäytyy niin ei tällainen pari voi olla kihloissa.
masennuin niin paljon että istun vain yksin kotona, huudatan musiikkia ja itken..haaveilen miehestä joka rakastaisi, yllättäisi ja meillä olisi yhteinen tavoite!! aina olen naureskellut naisille jotka ruikuttavat ja ovat surullisia miehen takia. nyt olen itse.
en tiedä, tommonen jotenkin pysäyttää ja romautti alas kaikki mun unelmat. mietin mitä tulisi kun ennen meitä ja meidänkin aikana muhun oli ihastunut yksi todella fiksu mies joka halusi perustaa perheen kanssani. nyt itken " valitsinko" väärin...
mistä tietää mikä on oikea ratkaisu?
*surullinen ap*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kihloissa 19 vuotta, vaikka asialla ei merkitystä minulle enää olekaan.
Se, että mies ei halua naimisiin pian, ei kyllä varmasti tarkoita, etteikö koskaan, vaikka kihlat olisikin jo hankittu. Kuten sanottu, useat miehet
ovat jahkailijoita, ja se taas ei tietenkään ole yhtä kuin ei. Jos mies olisi halunnut kihlauksen purkaa, hän varmasti sen sanoisi, tai muulla
tavoin ilmaisisi selvästi. Usko ap, ajan kanssa asiat lutviutuu.
ennen kuin olette naimisissa ja teillä on lapsia, voitte erota helposti!!!!!!! Ihan todella ei kannata elää elämäänsä ihmisen kanssa, jolla on eri perusarvot kuin itsellä. Ole onnellinen, että huomasit tämän ennen lapsia!!! Kannattaa ihan järkipohjalta keskustella teidän arvoistanne. Nyt on symbioosirakastumisvaihe ohi. Keskustelkaa odotuksistanne. Ja jos ne eivät täsmää, iroottautukaa toisistanne ja etsikää elämä, jonka arvot tyydyttävät.
Järkeä!