Synnytys, kilpailulaji?!?

Se joka synnyttää, kipeimmin, isoimman, pisimpään saa sen kirkkaimman kruunun!!

Ja tämä on vaan sujuva jatko rakauskilpailulle.Synnytyskilpailua seuraa sitten äitiyskilpailu.



ja sitten taivastellaan, kun äidit sekoaa....??????

Itselläni synnytys kesti molemmilla kerroilla n.27 h



Sain puudutukset molemmilla kerroilla



ensimmäisen kanssa olin 16v ja toisen kanssa juuri täyttänyt 19



Ensimmäisen kanssa lapsivedet tulivat aamulla n. klo 05.30, menin sairaalaan ja lapsi syntyi vasta seuraavana iltana. Koko yön supisteli (siis vasta illalla alkoi supistelemaan vaikka vedet menivät aamulla) ja seuraavan päivän. Illemmalla todettiin ettei mitään ollut tapahtunut ja laitettiin tippa, johan alkoi tapahtua



Toisen kanssa vedet meni illalla n. 19.30 ja alkoi supistelemaan heti koko yön ihan hirveitä supistuksia ja taas aamulla todettiin ettei mitään ollut tapahtunut ja laitettiin tippa



kummallista että molemmilla kerroilla supisteli ihan hirveän kauan ja mitään ei tapahtunut ja ne olivat ihan kunnon supistuksia. Molemmilla kerroilla jouduttiin avittamaan tipan kanssa



Onkohan seuraavallakin kerralla että ensin saan kärsiä puoli päivää ja sitten vasta laitetaan tippa avuksi, vai voinkohan sanoa tästä että haluaisin tipan heti kun tuntuu ettei mitään ala tapahtumaan vaikka supistelee tosi kovin



lisää synnytystarinoita =)

niin että ensin sain kärvistellä 1,5 vrk jumalattomissa tuskissa, kohdunsuu oli avautunut sentin ja kaulaakin oli vielä jäljellä. sitten sain o.tipan ja lapsi syntyi parissa tunnissa.



miksi sitä tippaa ei heti voi laittaa, miksi ne kiduttaa ensin niin kauan vaikka eikö se ole aika selvää, että jos esim. 10 tuntia ja supistelee eikä mitään tapahdu niin tuskin mitään tapahtuukaan! miksi pitää kärsiä, miksi, osaako joku vastata?



onko se oksitosiini niin kallista että siksi sitä pantataan vai mikä siinä on? vai tykkääkö ne katsoa kun toinen on lähes tajuttomana tuskasta? (itse asiassa kävin useampaan otteeseen kivusta tajuttomana)

ja sitten vielä kun minunkin tapauksessani ensimmäinen synnytys oli aivan sama juttu. Jos kolmannellakin kerralla huomataan etten ilmeisesti supistele tarpeeksi ilman tippaa niin mahdetaankohan jo silloin tajuta laittaa se heti kun huomataan ettei mitään tapahdu

koska epiduraalipuudutuksen saatuani synnytykset olivat täysin kivuttomia. Mistäköhän noi lapset on tulleet? Enhän mä edes rakasta niitä, kun en oo kivulla synnyttänyt.

pelkästään mukava asia että on saanut synnyttää kivuttomasti.



Eikä kukaan ole sen takia huonompi äiti tai ei rakastaisi lastaan. Ja jos on leikattu niin onhan sekin tavallaan synnyttämistä. Kauemmin siinä kipuja joutuu kestämään, vähän vain erinlaisia kipuja

Kolme lasta, kolme alatiesynnytystä. Ensimmäisessä sain epiduraalin, synnytys kesti viitisen tuntia ja oli kivuton. Toisessa ja kolmannessa epiduraalia ei ehditty laittaa. Kestot 3 ja 2 tuntia. Hyvin vähän kipuja. Synnytysten jälkeen olin heti hyvässä kunnossa, ikinä en edes revennyt tai jouduttu leikkaamaan välilihaa. Nykymittapuun mukaan olen siis aivan liian vähän kärsinyt pärjätäkseni tässä kisassa.



Jos olisin elänyt 50 tai 100 vuotta sitten, olisin ollut niitä arvostettuja synnyttäjiä, jotka synnyttävät pellon laitaan kesken heinätöiden ja jatkavat samantien lapsen synnyttyä töitään. Niin se maailma muuttuu.

että on täysin mahdotonta tietää millä tavalla joku toinen kokee oman synnytyksensä. Sen kuitenkin uskon, että omalla asenteella voi paljonkin muuttaa synnytyksen kulkua ja synnytystä kokemuksena. Koin tämän itse kun synnytyksen alussa ajattelin vain koko ajan, että kohta koskee ja sattuu, kunnes käänsin ajatteluani niin päin, että kohta helpottaa.. ja niinpä niitä supistuskipuja olikin helpompi sietää.



Olen kysellyt paljon ystävieni synnytyskivuista ja jokainen meistä on kokenut kivun eri tavalla ja eri paikoissa. Jos ystäväni on kuvaillut supistuskipua sanoilla " tuntui kuin olisin revennyt kahtia" uskon sen täysin, enkä yhtään ihmettele, että siinä tilanteessa haluaa epiduraalin tm. kivunlievityksen. Eiköhän jokainen siinä tilanteessa halua helpotusta omaan oloonsa.



Kipu kuuluu synnytykseen, sitä ei voi kieltää.. MUTTA se kipu voi olla myös este synnytyksen etenemiselle. Jos synnyttävä nainen kaikilla voimillansa taistelee kipua vastaan, ei synnytys voi mitenkään edetä. Avautumisvaiheessa rentoutumisella on suuri merkitys, ja jos nainen ei kivun takia pysty rentoutumaan, on erittäin tärkeää tarjota synnyttävälle naiselle kivunlievitystä, että synnytys voi edetä normaalisti ja että hän saa hetken edes kerätä voimia ponnistusvaihetta varten. Mitä järkeä siinä on, että naisen pitäisi kitua tuskissansa siinä määrin, ettei enää jaksa ponnistaa vauvaa? Miten kukaan voi tuomita puudutuksen ottavan naisen? Aivan sairastahan sellainen ajattelu on!



En ihan ymmärrä, miten se on keneltäkään pois, jos haluaa synnytyksessä puudutuksen... ja miten tämäkin asia jakaa ihmiset niin kahtia. Eikö kuitenkin ole tärkeintä, että äiti ja vauva selviävät synnytyksestä eikä kummallekana tapahdu mitään. Ei sillä ole merkitystä, miten ja millä tavalla lapsi syntyy.