Olenko ainoa jolla lapset eivät ole koskaan kiukutelleet kaupassa?
Siis sillä tavalla, että he olisivat herättäneet huomiota. Tietenkin on tullut sellaisia tilanteita, että heille on pitänyt sanoa, että ei saa juosta tai vastaavaa. Mutta koskaan ei ole tarvinnut olla heille vihassa eikä heidän ole tarvinnut itkeä tai kiukutella. Ikinä en ole heille ostanut lelua tai karkkia pyydettäessä, että periksiantamisesta ei voi olla kyse.Onkohan tämä vain sattumaa, vai onko meillä vaan niin loistava perhe, että kiukutteluun ei ole tarvetta?
Kommentit (19)
Istuu kiltisti ostoskärryissä tai autokärryssä ja on ajelevinaan autoa. Ei edes osaa haluta karkki- yms. hyllyistä mitään.
He tietävät teidän perheen säännöt. Turha kiukutella kun tietää ettei sillä mitään voita. Ilmeisesti teillä muutenkin homma hanskassa - aikuiset määräävät ja ohjaavat lapsiaan. Lapsilla ei ole liikaa valtaa.
Itselläni 8- ja 5-vuotiaat ja kerran olen esikoisen kantanut kiukkuavana ulos kaupasta, oli silloin 2v.
En vaan tiedä, onko tuossa mitään omaa ansiotani, vai onko kyse enemmän lapsen temperamenttitekijöistä.
terv. 4
Meidän 5v poika ei ole koskaan kiukutellut kanssa kaupassa. Kirppikselläkin lapset juoksevat ympäriinsä ja leikkivät toisten tavaroilla, meidän poitsu ottaa jonkun lelun käteensä, katsoo sitä hetken ja laittaa takaisin pöytään.
kaupassa tulee nätisti perässä ja auttaa välillä tavaroiden hakemisessa
koskaan ei ole " vinkunut" mitään lelua. Joskus kysyy että äiti, ostetaanko tämä. Jos sanon että ei, niin asia jää siihen. Tai sitten sanon että ei ole rahaa, jos rahaa ei siihen leluun ole. Usein poika sanoo vain että aijaa mutta joskus sanoo että hae automaatista =) eipä vain ymmärrä ettei sitä sieltä niin vain haeta jos tili on tyhjä. Tähän riittää kun sanoo ettei siellä ole rahaa
harvoin kaupassakaan koskee mihinkään leluun, saati leikkii kaupassa niillä. Tietää etteivät ne ole hänen. Monta kertaa on saanut jonkun lelun kun on kauniisti pyytänyt ja on ollut rahaa, muttei todellakaan pyydä usein mitään. ja jos kerran sanon että ei niin asia jää siihen eikä ala ruinaamaan
vaatekaupassakin on ihan kiltisti kun sovittelen vaatteita, kovin kauan en kyllä raaski niissä kaupoissa pyöriä koska muistan itse miten kamalaa oli juosta vanhempien mukana vaatekaupoissa
lapsia opettaa. Jos opetus on se, että et varmasti saa karkkia, no ota sitten että olet hiljaa, niin lapsihan oppii että kiukuttelulla saa jotain periksi. Jos taas opettaa toisinpäin, että jos lapsi alkaa kiukuttelemaan, niin häneltä katosi viimeisetkin mahdollisuudet saada mitään, niin silloinhan lapsi oppii että kiukuttelulla ei ainakaan saa periksi.
Muuten kyllä osaavat kiukuttelun jalon taidon. Kaikista asioista vääntävät kyllä, mutta jostain syystä eivät siis kaupassa harrasta näitä draamakohtauksia.
No, jotain hyväähän kaikissa lapsissa täytyy olla:-)
Usein ajattelen, että en varmasti olisi pärjännyt niin hyvin lasten pienen ikäeron kanssa, jos heidän kanssa esim. nämä kaupassakäynnit olisivat vaikeita.
Lapset tietävät, että jos he kiukuttelevat, niin seuraavalla kerralla he jäävät kotiin, koskaan ei ole vielä tarvinnut heitä kotiin jättää. Eli aina ovat olleet kiltisti ja jos riehaantumiesen merkkejä näkyy, niin silloin riittää se varoitus siitä, ettei pääse mukaan ollenkaan seuraavalla kerralla, jos kaupassa riehuu. T: Äiti, jolla lapset 4, 3 ja 2- vuotta
kun nätisti silloin tällöin pyytää joskus vanhemmat voi suostua. ja jos alkaa kiukuttelemaan niin ei suostu eikä koskaan saa pyytäessä mitään. ja jos ei pyytäessä saa ja antaa asian olla eikä ala ruinaamaan niin seuraavalla kerralla voi saadakkin kun pyytää...
meidän poika ainakin tietää tämän että silloin tällöin ostetaan jos jotain kivaa löytyy. Yleensä vielä minä olen se joka häneltä kysyy että haluaisitko tämän
Meidän lapset eivät ole koskaan saaneet kiukuttelullaan mitään läpi. Silti kiukuttelevat kaikista muista asioista ja kaikkialla muualla, mutta jostain syystä eivät kaupassa. Niin, että voin hyvin uskoa, että jotkut lapset järjestävät kohtauksen kaupassa, vaikka tietäisivätkin, ettei siitä mitään hyötyä ole.
T:11
Vierailija:
Silloin lapset eivät kiukuttele, kun opetat ettei kiukulla saa mitään. Et osta ekan kiukun iskiessä lapsen haluamaa ja lapsi ymmärtää, että ei kannata.
Eikä silloin ole tähän ketjuun asiaa.
aina kun nään sellaisen lapsen joka heittäytyy lattialle huutaen huokaisen helpotuksesta! =)
joskus karkkihyllyn tai leluhyllyn kohdalla ovat voineet pyytää jotain, mutta vastaukseksi riittää, ettei meillä ole tänään karkkipäivä.
Kauhulla muuten katsoin yks päivä, kun nainen, n.40v oli n.5-vuotiaan tyttärensä kanssa kaupassa. Tyttö halusi satsumia, mutta äiti ei niitä luvannut ostaa. Aikansa tytön vinguttua äiti antoi periksi ja osti 2 satsumaa. :) Yritti ensin kaikin keinoin ettei osta, mutta ihan selvästi pelkäsi että tyttö nostaa pahemman metelin..
Eli poika 2,5 v, joka yleensä käyttäytyy ihan hienosti kaupassa, sai raivarin kun ei äiti ostanut sämpylöitä vaan osti tavallista leipää. En tietenkään antanut periksi, eikä kyse voi olla siitäkään että olisin ennen antanut helposti periksi kun ei tällaisia tilanteita juurikaan ole ollut. Mielestäni kaikki " haluamiset" on aina menneet ohi helposti niin, että olen vain ohimennen todennut, että ei me nyt sitä oteta. Nyt siis tuollainen raivari. Ja kyllä nyt huomasin itsekin ne paljon puhuvat katseet, että ihmisiä sitten jaksaa kiinnostaa muiden kiukkuilevat lapset!
asia ei siis johdu mitenkään meistä vanhemmista, vaan siitä että likka katselee innoissaan kun ympärillä on actionia.
Enkä usko sen olevan kiinni kasvatustaidoistamme.
Kaupassa ei ole käyty koskaan, etteikö hän heittäytyisi hankalaksi. Ennen lapsia luulin, että vanhemmat joiden lapset kiukuttelevat ovat saaneet kaupasta karkkia yms. mutta nyt olen huomannut teoriani vääräksi kun oma kiukuttelee joka ikinen kerta muuten vaan tylsyyttä tai kun ei saa juosta kaupassa tutkimassa tavaroita. On erittäin energistä sorttia. Eikä sille kaupassa anneta periksi että saisi karkkia tai muuta.
lauma yhden tai korkeintaan kahden lapsen äitejä ylvästelemään kasvatus taidoillaan, hih, hyvää jatkoa teillekkin, maailman parhaat kasvattajat!
p.s. taitaa mies olla aina mukana kaupassa tai se kullan muru enkeli yleisemmin kotona kuin mukana reissuilla. =)
joista esikoinen ei ole koskaan kiukutellut kaupassa. Keskimmäinen taas on kiukutellut ja USEIN. Nuorimmaisesta vielä hieman vaikea sanoa...