Onko täällä ketään kuka aidosti pitää anopistaan ja ottaa anopin ohjeita vastaan?

etenkin ruoka-asioissa kysyn neuvoa, allergista sukua kun ollaan ja anoppi työnsä vuoksi tietää allergisoivista jutuista paljon.

Oikeastaan ollaan anopin kanssa todella hyvät ystävykset. Vietetään aikaa yhdessä ja otan jopa mielelläni neuvoja vastaan.:)

aina ihmetellen lueskelen näitä anoppi-vihan ketjuja... miten kukaan voi elää sellaisen vihan kanssa päivittäin!?

olemme hiukan eri maailmoista ja olimme kovaa vauhtia ajautumassa sellaiseen näennäisen asialliseen suhteeseen, kuitenkin niin ettäanoppi sotkeentui aika paljon meidän asioihin ja minä otin nokkiini kaikesta ja varmaan kävin sitten täälläkin nyrpistelemässä.



sattui kerran kuitenkin anoppilassa vieraillessamme eräs (en jaksa kertoa eikä ole kauhean kiinnostava) lapsen hoitoon liittynyt ongelma-tapaus ja kuinka ollakaan anoppi hoiti hommat kotiin ihan kuus-nolla! itse en osannut tehdä mitään hyödyllistä siinä tilanteessa! olin niin onnellinen ja helpottunut tilanteen hoitumisesta että kiitin anoppia vuolaasti sydämeni pohjasta, ja varmaan puhkesin oikein ylistämään hänen kokemustaan ja taitojaan.



kumma juttu, mutta tämän tapauksen jälkeen meidän välit on aina vaan muuttuneet mukavammiksi. minä en ota nokkiini juuri mistään ja anoppi ihan oikeasti on vähentänyt turhaa sekaantumista. en osaa sen tyhjentävämmin selittää logiikkaa tämän positiivisen muutoksen takana, mutta jotenkin tuntuu että anopin on helpompi arvostaa minun äitiyttäni ja tapaani hoitaa lasta nyt kun minä olen suoraan ja vilpittömästi osoittanut arvostavani häntä ja hänen tapaansa.

Asuu aika lähellä, mutta ei koskaan tuppaa kysymättä kylään. Ei puutu perheemme asioihin millään tavalla, vaan ymmärtää poikansa olevan jo aikuinen joka osaa hoitaa omat asiansa. Neuvoo vain kysyttäessä, ja tahdikkaasti. Ystävällinen ja hauska nainen.

mutta annan joidenkin hänen ohjeittensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Esim. pakastin olisi pitänyt sulattaa ennen marjojen pakastusta vaikka ei ollut kauan aikaa siitä, kun se oli sulatettu. Ei se onneksi minulle kovin paljon ohjeita sanelekaan, kun tietää, että minulla on omakin mielipide ja teen sen mukaan. Välillä sen hössöttäminen ärsyttää, mutta suurimman osan aikaa on ihan mukava tyyppi.

Hän on ottanut minut aivan tyttärekseen eikä puutu elämäämme negatiivisella tavalla koskaan. Neuvoja saan pyytäessäni, lähinnä käsitöihin ja ammattiin liittyen (työskentelemme samassa ammatissa)

Ei tuputa neuvoja, mutta kertoo mielipiteensä jos kysytään.