Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ketään joka olisi KULISSILIITOSSA?
16.12.2005 |
Ihan kokemuksia kaipaan, miten on mennyt ja käytännön ratkaisuja, sääntöjä ym. Asiallisia vastauksia vaille olisin. Meillä on olosuhteiden pakosta varmasti tähän mentävä, valitettavasti. Sen verran taustoja, että toinen puoliso on bi-seksuaali (paljastui tässä juuri, kiva!) ja kyseessä uusperhe joten enempää eroja ei enää lasten takia kaivata.
Olo on kuin rekan alle jääneellä, voiko tästä selivitä ja miten?
Kommentit (3)
pari kaveriani elänyt vuosia niin että vanhemmilla omat makuuhuoneet. Kunnon huoneet jonne pääsee tekeen omia juttuja, kirjoitteleen tai soitteleen tms. Jos mahdollista niin omat kylppärit. Näitä on loppujen lopuksi aika paljon, yllättävän paljon ihmiset on yhdessä vaan lasten ja vaikka firman takia.
Yhdelle tutulle se sitten loppui parin vuosikymmenen jälkeen siihen että yksi suhde olikin sitten se kohtalo. Lapsetkin oli jo aika isoja. Sitten erosivat ja meni uusiin naimisiin jossa on vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en todellakaan ole miettimässä mitään suhteita, mutta olen kai syystäkin äärimmäisen loukkaantunut ja haluan omaa tilaa. En tiedä miten tämä tästä lähtee rullaamaan. Mitään kovin hellää ei viime vuosina todella ole ollut, ihan perheen parissa yhteinen aika on mennyt. Olemme silti ihan hyvissä väleissä, erityistä riitaa ei ole ollut, viileää vain..
Sen tiedän, etten eroa ainakaan omasta tahdostani. Jos ei lapsia olisi en miettisi hetkeäkään.. On vain laitettava omat tarpeet sivuun, mutta kuitenkin haluan mahdollisuuden niiden omienkin tarpeiden heräämiseen..
Anteeksi epäselvä sepustukseni olen ihan rikki vielä, asia on niin tuore..
Alue: Aihe vapaa
mutta tosi vaikeaa. Olen miettinyt että pitäisi olla molemmilla esim. sovitut vapaat viikonloput ja viikolla myös illat, ja sitten hoitaa ne suhteensa silloin hienotunteisesti ja toiselle turhia kertomatta. Toinen ei tietysti myöskään kyselisi. Sattuuhan se silti kun on joskus rakastanut.
Vähän olen huolissaan siitä että sillä tavoin ajan myötä perheessähän ei vanhempien välillä ole hellyyttä, ja lapset saavat aika oudon kuvan parisuhteesta. Lisäksi kokemusta on että puhetapa kiristyy kun ei ole sitä hellyyttä toista kohtaan, vain kritiikkiä. Olen huolissaan että millaisen parisuhteen mallin lapset saavat, ja käsityksen siitä miten naisia / miehiä kohdellaan. Sitähän he sitten etsivät itselleenkin... ei hyvä.
Eri makuuhuoneet ei kai välttämättä tarpeen jos ei sitten ruveta yön pimeydessä vonkaamaan. Siinä menee sekaisin kun välillä toivookin taas ja sitten saa sormilleen. Sitä ei kestä, se on sitten oltava ihan selvä kuvio.
Tässä nyt jotain mietteitäni.