Lue keskustelun säännöt.
Voiko MS-tautiin kuolla? Tai joutua kokonaan liikuntakyvyttömäksi?
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 18:21"]
Kyllä, MS-tauti tappaa suoraan tai välillisesti. tai sitten ihminen ehtii kuolla johokin ihan muuhun.
Hassua, kuinka joistain tietyistä taudeista tulee kansan meilessä sellaisia peikkoja, kuten vaikkapa nyt tuo MS.
Kun taas 2 tyypin diabeteksesta harva huolehtii, vaikka sekin tauti johtaa kuolemaan ja sitä ennen kohtalaisen usein esim. amputaatioihin, sokeutumiseen, kroonisiin hermosärkyihin, märkiviin kroonisiin haavaumiin ym. Ja tämän tappajan saisi vielä monesti nujerrettua laihduttamalla, mutta kun ei. Mieluummin laardia kitaan ja nappia naamaan ja piikkiä persuksiin, jalat nipsnaps pois, hirvittävät kivut loppuelämäksi ja hyvästit näkökyvylle. Ihmiset ovat outoja, valitsevat mieluummin tuollaisen kohtalon kuin laihduttavat.
[/quote]
Käsittääkseni diabetes ei kuitenkaan vie näköä tai raajoja vaikkei laihduttaisikaan, kunhan vaan hoitaa lääkityksen kuntoon. Tietysti painonpudotus voi kuulema jopa parantaa kakkostyypin diabeteksesta kokonaan, että sinänsä todella suositeltava juttu.
MS-taudista sen verran, että ihan totta kyllä tuo, että siitä on tullut vähän sellainen mörkö. Äidillä diagnosoitiin parikymmentä vuotta sitten ollessani vielä lapsi ja silloin huoletti todella paljon. Pelkäsin äidin lisäksi itseni puolesta, mitä jos saan sen itsekin. Äidillä kuitenkin on ollut sen verran lievä versio, että viimeiseen vajaaseen viiteentoista vuoteen ei ole ollut yhtään pahenemisjaksoa. Väsymys on kuulema pahin oire, mutta esim. oikean vartalonpuolikkaan lihasheikkoutta eikä kipuja ole ollut nyt vuosikausiin. Olen antanut itseni ymmärtää, että tuota harvinaista vaarallista muotoa esiintyy melkein pelkästään miehillä, mikä on tässä meidän tilanteessa helpottanut omaa oloa, kun naisia ollaan äidin kanssa kumpikin. Eipä tuo silti tarkoita, että jos mies sairastuisi, hänelle automaattisesti tulisi tuo veemäinen tautimuoto. Suht harvinainen se onneksi on. Tietääkseni suurin osa MS-tautipotilaista elää melko normaalisti ja normaalinpituisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2006 klo 10:41"] kuka tietää, kuuklettamalla en löydä..
[/quote]Kyllä. Kyllä.
Kyllä itse ainakin tiedän yksityiselämäni sekä työni kautta kolme Ms-tautia sairastavaa nuorta naista (alle 30v) joilla on erittäin aggressiivinen tautimuoto.. Kaksi heistä jo täysin laitoshoitoa (ympärivuorokautista hoitoa) tarvitsevia. Eli ei sitä aggressiivista tautimuotoa esiinny melkein pelkästään miehillä kuten vastaaja 48 sanoi. Todella järkyttävä sairaus, silloin kun se etenee aggressiivisesti, lamauttaa liikuntakyvyn, puhekyvyn, nielemiskyvyn yms...
Minun ystävä kuoli 32-vuotiaana ms-tautiin. Vuosien varrella meni liikuntakyky, näkökin osin, ajattelukin muuttui samanlaiseksi kuin lapsella, lopulta meni puhekyky. Välitön kuolinsyy oli keuhkokuuume.
Up
Nostan, kun löysin vanhan ketjun ja olisi mukava kuulla lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ms -tauti lyhentää elinikää n 8-10vuodella...Tupakka vähintäinkin yhtä paljon...
Tuttavani kuoli ms-tautiin pitkän sairastamisen jälkeen. Oli pitkään täysin autettava. Liikkui vain ajatus, sitäkin vilkkaammin. Oli suunnaton kärsimys katsella sitä vierestä. Tsemppiä sairastuneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt kuusi vuotta avustanut samaa ms-potilasta.
Ensimmäisinä vuosina söi vielä itse, oli positiivinen ja seurallinen, muisti kuin partaveitsi. Pyörätuolissa, jalat ei toimineet, mutta pystyi esim wc:ssä istumaan itsenäisesti.
Nyt ei pysty juomaan eikä syömään itse.
Muisti täysin mennyt, ei osaa selittää asioita eikä aina ymmärrä kun selitetään.
Omaa kehoaan ei pysty hallitsemaan enää lainkaan, kaikki tulee vaippoihin. Käsiään pystyy nostamaan vähän ylös. Kämmenet kuroutuneet melkein umpeen, kun ei enää niitä käytä.
Hän on tupakoinut koko ikänsä, ei ole harrastanut ikinä liikuntaa eikä ole halunnut mitenkään itseään kuntouttaa.
Ravinteikasta ruokaa hän ei halua, vaan makeaa aina vaan.
Paljon on varmaan siitä kiinni, kuinka paljon haluaa itseään kuntouttaa taudin alkuvaiheessa.
Hän on sairastunut -98 ja pyörätuolissa ollut n.13. vuotta.
Minulla on todettu ms jo vuosia sitten. Olen täysin tyäkuntoinen, minulla on kaksi lasta ja harrastuksia.
Oireeni ilmenevät aaltomaisina eli välissä on pitkiäkin oireettomia kausia. Olen kuitenkin tuntenut ihmisiä jotka hyvinkin nopeasti ovat menneet huonoon kuntoon. Yksilöllistä.
Jotkut pärjäävät kuten minä, jotkut jää pyörätuoliin ja jotkut sitten menettävät liikuntakyvyn kokonaan. Voiko siihen kuolla - no, kyllä voi. Ihan samalla tavalla kuin joka ikinen meistä kuolee aikanaan, terveydestä huolimatta.
Ei elämää voi elää jonkun kuolema-angstin vallassa ja käpertyä johonkin nurkkaan suremaan! Elää pitää silloin kun elämää on! Muutenhan se jää kokonaan elämättä. Uusintaa ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eutanasia pitäisi ehdottomasti olla laillista suomessa. Siksi hirveitä sairauksia on olemassa. Syanidikapseli, kuten natseilla oli vangitsemisen varalta. Saisi nakata naamariin, kun kädet ja ajatus vielä toimii. Kuka haluaa olla syötettävänä ja käänneltävänä loppuaikansa, ehkä vuosia huonolla tuurilla. En minä ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
MS-taudissa elämän loppuvuodet voivat olla helvetillistä kidutusta mutta minkäs teet?
Joo, oot asian ytimessä. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MS sairaus vie kuolemaan kun et voi niellä ja hengityslamaantuu. MS kuihduttaa ihmisen joka lopulta kuihtuu pois.
Onko MS sama kuin SM? Asialliset vastaukset kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MS sairaus vie kuolemaan kun et voi niellä ja hengityslamaantuu. MS kuihduttaa ihmisen joka lopulta kuihtuu pois.
ALS on se kuihduttava
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MS sairaus vie kuolemaan kun et voi niellä ja hengityslamaantuu. MS kuihduttaa ihmisen joka lopulta kuihtuu pois.
ALS on se kuihduttava
Mitä tapahtuu ihmiselle, joka ei pysty syömään ja juomaan?
Tämän ei ole tarkoitus säikäyttää ketään. Mutta isäni kuoli vuonna 2007 ja sairasti harvinaisen agressiivista MS-tautia. Asiat tapahtuivat ihan muutamassa vuodessa ja taudin eteneminen oli nopeaa. Muutamassa vuodessa hän muuttui kävelevästä tavallisesta ihmisestä sähköpyörätuolia käyttävään, pillillä juovaan ja näkönsä lähes menettäneenä sekä toisten armoilla olevaksi ihmiseksi. Isäni ei varsinaisesti MS-tautiin kuollut, mutta sairauden aiheuttamien oireiden takia menetti henkensä yllättäen. Rukoilen ja uskon, että lääketiede on kehittynyt näinä vuosina ja kukaan ei joutuisi näkemään ja läheisensä kanssa kokemaan aktiivisen "nuoren" ihmisen hiipumista. En tiedä miten harvinaista tuo nopeasti etenevä versio sairaudesta on mihin ei edes lääkkeet auta, mutta usein ihmiset ovat yllättyneitä kun kerron kuinka asiat menivät. Valtaosa ihmisistä ajattelee, että MS-tautiin ei voi kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Brittiläisen hyväntekeväisyysjärjestön Shift.ms:n mukaan ystävänpäivänä alkunsa saaneet vauvat saattavat välttää MS-taudintodennäköisemmin kuin muut, uutisoi Daily Mail.
Shift.ms:stä kerrotaan, että kesäkuukausina raskaana olevat naiset saavat enemmän D-vitamiinia vahvemmasta auringonvalosta, millä on tutkimusten mukaan positiivinen vaikutus vastustuskyvyn kehittymiseen.
Hyväntekeväisyysjärjestön mukaan marraskuussa syntyvillä lapsilla on paljon epätodennäköisemmin jokin krooninen tauti kuin niillä, jotka syntyvät toukokuussa.
Tutkijat toivovatkin, että raskaana oleville naisille annettaisiin D-vitamiinilisiä taudin kehittymisen ehkäisemiseksi. Tämä on olennainen ongelma niillä naisilla, jotka elävät vähemmän aurinkoisissa maissa.
Puutos vaikuttaa myös muihin tauteihin
Jo nyt tiedetään, että MS-tauti on yleisempi niissä maissa, jotka sijaitsevat kauempana päiväntasaajalta, ja joissa auringonvaloa on vähemmän.
Myös diabetes, astma, ja vakavat sydänsairaudet on yhdistetty alhaiseen D-vitamiinin määrään varhaisessa elämässä.
Yhden isoimmista D-vitamiinin ja MS-taudin suhdetta käsittelevistä tutkimuksista tehneen lontoolaisen lääkärin Sreeram Ramagopalan mukaan noin 90 prosenttia naisista kärsii D-vitamiinin puutoksesta talvikuukausien aikana, mikä tarkoittaa sitä, että raskaana olevien naisten riski on erityisen suuri.
Sinä jaat täällä jonkin luontaistuotekauppiaan mainoslehdykästä lukemaasi "hyväntekeväisyysjärjestön" höpöjuttua faktana?
Ms-taudin syntymekanismi on hämärän peitossa.
Mitä tulee aloitukseen, tietenkin sairaus, joka aiheuttaa pesäkemäistä aivotuhoa, johtaa lopulta liikuntakyvyttömyyteen ja kuolemaan, jos etenee riittävästi. Voi ihminen sitä ennen kuolla vaikka autokolariin tai syöpäänkin.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 08:53"]
Musta on todella loukkaavaa, että täällä kaikenlaiset tietämättömät puoskarit antaa kuolemantuomioita ja keksivät mitä kummallisimpia oireita.
Itselläni on ms-tauti ja ekan pahenemisvaiheen jälkeen ei ole ollut mitään. Ihan normaali olen saanut olla ja neurologi sanoi, että tämä mun tautimuotoni on niin lievä, ettei se tule vaikuttamaan mun elämääni suuremmin.
Ja hei, mihin tahansa voi kuolla. Elämä on arvaamaton.
[/quote]
Kiitos tästä! Ajattelin juuri, että mun pitää kirjoittaa omasta kokemuksestani ja tilanteestani, mutta sä olitkin jo tehnyt sen :)
MS-tauti on niin yksilöllinen, että taudinkuvasta ei voi sanoa mitään varmaa diagnosointihetkelläkään. Ken elää, se näkee. Eikä MS-tautiin kuole.
Sain itse diagnoosin 7 vuotta sitten, multa meni hienomotoriikka täysin puoleksi vuodeksi. Kirjo
Miten voit tällä hetkellä ? 🤍
Vierailija kirjoitti:
Up
Nostan, kun löysin vanhan ketjun ja olisi mukava kuulla lisää?
Mitä mukavaa siinä sinusta on?
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 18:21"]
Kyllä, MS-tauti tappaa suoraan tai välillisesti. tai sitten ihminen ehtii kuolla johokin ihan muuhun.
Hassua, kuinka joistain tietyistä taudeista tulee kansan meilessä sellaisia peikkoja, kuten vaikkapa nyt tuo MS.
Kun taas 2 tyypin diabeteksesta harva huolehtii, vaikka sekin tauti johtaa kuolemaan ja sitä ennen kohtalaisen usein esim. amputaatioihin, sokeutumiseen, kroonisiin hermosärkyihin, märkiviin kroonisiin haavaumiin ym. Ja tämän tappajan saisi vielä monesti nujerrettua laihduttamalla, mutta kun ei. Mieluummin laardia kitaan ja nappia naamaan ja piikkiä persuksiin, jalat nipsnaps pois, hirvittävät kivut loppuelämäksi ja hyvästit näkökyvylle. Ihmiset ovat outoja, valitsevat mieluummin tuollaisen kohtalon kuin laihduttavat.
[/quote]
Käsittääkseni diabetes ei kuitenkaan vie näköä tai raajoja vaikkei laihduttaisikaan, kunhan vaan hoitaa lääkityksen kuntoon. Tietysti painonpudotus voi kuulema jopa parantaa kakkostyypin diabeteksesta kokonaan, että sinänsä todella suositeltava juttu.
MS-taudista sen verran, että ihan totta kyllä tuo, että siitä on tullut vähän sellainen mörkö. Äidillä diagnosoitiin parikymmentä vuotta sitten ollessani vielä lapsi ja silloin huoletti todella paljon. Pelkäsin äidin lisäksi itseni puolesta, mitä jos saan sen itsekin. Äidillä kuitenkin on ollut sen verran lievä versio, että viimeiseen vajaaseen viiteentoista vuoteen ei ole ollut yhtään pahenemisjaksoa. Väsymys on kuulema pahin oire, mutta esim. oikean vartalonpuolikkaan lihasheikkoutta eikä kipuja ole ollut nyt vuosikausiin. Olen antanut itseni ymmärtää, että tuota harvinaista vaarallista muotoa esiintyy melkein pelkästään miehillä, mikä on tässä meidän tilanteessa helpottanut omaa oloa, kun naisia ollaan äidin kanssa kumpikin. Eipä tuo silti tarkoita, että jos mies sairastuisi, hänelle automaattisesti tulisi tuo veemäinen tautimuoto. Suht harvinainen se onneksi on. Tietääkseni suurin osa MS-tautipotilaista elää melko normaalisti ja normaalinpituisen elämän.