Jäi kummittelemaan mieleen Santerin perheen ilme, kun arkku saapui autossa :' ( (Silminnäkijä)

Voisitko vähän enemmän kertoa?

Ja siinä näytettiin Santeri-pojan arkun suomeen tuominen, joka tapahtui vasta nyt syksyllä ja siinä perhe itki.

Ihan mielenkiinnosta vaan, tunnen nimittäin Santerin.

Oletko tyhmä?

Aikuisten suru on toki musertavaa, mutta jääkö lapsen suru liian vähälle huomiolle. Ihan tosissaan rupesin tällaisia miettimään.

Kai sitä pyrkii unohtamaan tuollaiset ikävät tapahtumat. Eilen illalla satuin vain aukaisemaan tv:n juuri, kun silminnäkijä alkoi.



:´(

Surku mieli tuli, kun ajatteli niitä vanhempia, jotka menettivät lapsensa, mutta vielä kamalammalta tuntui ajatella lapsia, jotka menettivät molemmat vanhempansa ja sisaruksiaan....

on myös tyhmä, kun ei tiedä että silminäkijä voi olla myös henkilö.

Niin hirveetä ja surullista.



15-v tyttö ja 10-v poika. Yksin joutu laittaan lasten tavarat kodista roskikseen ja kolmeen kertaan oli kentällä vastassa arkkuja, kun kaikki tuli eri aikaan.

Sanoi myös, että kentällä oli hirveää, kun näki pikkulapsen itkevän ja tarrautuvan äitinsä arkkuun.

Saitte vaihdettua puheenaiheen (surullisen tragedian) hetkessä toistenne syyttelyksi.



Tässä ketjussa ehkä vähän asiaton nyt tämä kommenttini, mutta av- on ihan oikeasti viihdyttävä palsta. Melkein minkä tahansa ketjun kun avaa ja alkaa lukea, pian on alkuperäisestä aloituksesta ajaduttu ties kuinka kauas!







Levätkää rauhassa tsunamin uhrit ja voimia eloonjääneille & läheisilleen!

on ihan oikeutettua herättää siitä keskustelua ja ehkä jopa saada järkiperäistä ajatuksenvaihtoa aiheesta.

Itse muuten kiinnitin kanssa huomiota siihen, että kukaan ei koskettanut tyttöä vaan seisoi itseasiassa aika etäällä vanhemmistaan. Mutta ehkä hän itse halusi niin. Samaten vanhat valokuvat tuttisuisesta Santerista veivät katseen heti omaan lattialla touhottajaan.

Santeri ja toinen perhe (vanhemmat ja 2 lasta) olivat rannalla ja Santerin muu perhe lähtivät hakemaan pyyhkeitä tms. ja pelastuivat. Toinen perhe ja Santeri menehtyivät.

Ja sen siskon suru oli niin suunnaton..ei toivois kenellekään.

Itse autan tsunamista kärsiviä paikallisia omalla tavallani, matkustamalla sinne lomalla.

Jotenkin se tyttö unohtui oman onnensa nojaan siinä tilanteessa..

Jos nyt pikkutyttö onkin siinä tilanteessa yksin, niin ehkä se ei ole se suurin kauheus koko tapahtumassa. Ehkä se meistä näyttäis paremmalta, tulis itselle parempi mieli, jos se perhe olis siinä yhdessä nojaten toinen toisiinsa.



Meille tapahtuu tosi pahoja asioita, ja joskus myös hyviä. Kaikille.