APUA! Joulu ja oma äiti -hermot menee!

On se ihme, että joulukuviot tekevät mielen mustaksi ja pinnan kireälle, vaikka kyseessä pitäisi olla iloinen juhla. Minun äitini aiheuttaa jostain syystä aina tämän saman tunteen, vaikka kuinka etukäteen siihen yritän varautua.



Minulla on jo oma perhe ja ikääkin yli kolmekymmentä. Äitini on kuusikymppinen, yksin asuva ja hyvin omaehtoinen ihminen. On selvää, että hän on jouluna meillä, eihän sitä nyt tarvitse yksinään olla. Yritin kuitenkin varovasti ehdottaa, että hän ja aikamiespoikaveljeni tulisivat meille jouluaattona kahville pukin käynnin jälkeen, mutta siitäpäs äitini otti ja loukkaantui. " Ei meidän tarvi tulla ollenkaan...." ja tätä samaa tuttua rataa. Tahtoisin viettää pukin tulon ja lahjojen avaamisen ihan vain lasteni ja mieheni kanssa ilman äitini jatkuvaa hössöttämistä. Olenko hirveän itsekäs? Toisaalta ymmärrän hänen halunsa olla lastenlastensa kanssa, mutta toisaalta tahtoisin viettää tuon ajan perheeni kanssa. Erityisesti tahtoisin viettää hetken omien lasteni kanssa eikä niin, että mummi vie koko tilanteen omalla tavallaan läpi.



Onko muilla samankaltaisia ongelmia? Miten olette tilanteen ratkaisseet?