Missä olit kun kuulit Estonian onnettomuudesta?

avasi tv:n, kun olimme juuri heränneet. Sieltä tuli uutiset, joita ensin kuuntelin puolella korvalla mutta sitten nousi pää tyynystä, että mitä ihmettä.



Minä vuonna se tapahtuikaan?

istuin takapenkillä melkein unessa kun radiossa sanottiin Estonian uponneen. Muistan jopa missä kohtaa tuota työmatkaa oltiin menossa...

Kuuntelimme radiosta uutisia, ja vähitellen tuli lisää tietoja: autolautta merihädässä...uponnut...kuolleita niin ja niin paljon...

Aamulla kun ajoin kotiin, tuuli vieläkin tosi lujaa, ja oli ontto olo.

Mies kertoi ihmetelleensä heikoptereita, joita lenteli paljon (opiskeli Turussa), ja vasta vähän myöhemmin kuuli, mihin/mistä ne lensivät. <

ja sieltä se uutinen tuli :(

Järkyttävää.. Muistan tunnelmat tosi hyvin. Seurasin tilannetta koko aamuyön ja aamun autossani.

Pyörin pari tuntia sängyssä ja mietin mielessäni, että mistä pamahdus ja kipu tulivat. Avasin tekstitv:n joskus kuuden jälkeen ja luin uutisen. Tuli aika kamala olo, olin herännyt samoihin aikoihin kun onnettomuus tapahtui...aavemaista jotenkin.

Pysähdyin liikennevaloihin Kalevantiellä päärakennuksen edessä. Opiskelukaverini tuli viereeni ja kysyi, olenko jo kuullut, että Suomenlahdella on uponnut matkustajalautta ja valtavasti ihmisiä on kuollut. Menimme ruokalaan, jossa oli tv auki. Kaikki jonossa vain tuijottivat telkkaria hiljaa ja seurasivat lähetystä. Tunnelma oli todella hiljainen ja vaisu, järkyttynytkin.

En tuntenut ketään tsunami/estonia/wtc-uhria mutta monet itkut itketty silti

autokannen alla. Enää minua ei saa autokannen alla oleviin hytteihin..

Hotellin aulan matkatoimiston " mappiin" tuli liuska uutisesta. Piti monta kertaa tavata sitä, että siis tapahtuma on ollut Suomenlahdella EIKÄ jossain Intiassa tai muualla kaukoidässä, josta " jatkuvasti" tulee näitä " laiva kaatui/upposi, satoja hukkui" -uutisia...



Pari päivää myöhemmin kun oli lomalento Suomeen, ni kyllä oli koneessa hiljasta porukkaa kun ihmiset luki sit koneessa viime päivien Iltapäivä. ja muita lehtiä.

alakertaa ja näin äitini itkevän sohvalla ja hän sitten kertoi siitä. Että kotona vantaalla olin silloin.

että laiva oli uponnut ja noin 800 ihmistä sen mukana. Kello taisi olla jotain puoli kolmen tai kolmen tienoilla, kun tuo uutinen ekan kerran tuli ja sen kuulin.

Opiskelija-asuntolassa joku oli laittanut telkkarin aamulla päälle.

Miestäni ei näkynyt kotona kolmeen vuorokauteen, hän on Meripelastusseuran pintasukeltaja.

Vaisto käski avata teksti-tv:n, ja onnettomuus oli sattunut, Seuraaminen jatkui automatkalla radiosta.

Huomenta Suomea, jossa aihetta käsiteltiin. Kaiken huipuksi osa meidän abiluokkaamme oli lähdössä viikon kuluuttua laivalle juhlimaan. Kyllä pohdittiin tarkkaan, uskaltaako lähteä...