Mielestäni äidin tärkein tehtävä on minimoida lapsen kokemat traumat.
Mutta niitä traumoja aiheuttaa jokainen jollain tavalla. Mä en ole ainakaan koskaan tavannut ketään aikuista ihmistä, jolla ei olisi jonkinlaista traumaa lapsuudesta.
Kommentit (14)
Moni ei vain tajua sitä omasta käytöksestään.
Muuten aikuiseksi kasvaminen voisi olla liian vaikeaa, ja aikuisena kolhujen ja vastoinkäymisten ja päähänpotkimiste kestäminen.
ja osoittaa se rakkaus teoissa. Pumpulissa pitämisestä harvoin seuraa mitään hyvää.
Mitä edes tarkoitat traumoilla? Sitä että lapsi ei saa haluamaansa lelua vai sitä, että äiti on kännissä ja lyö?
Äiti kiillottaa tietä lapsen edellä, jotta lapsi voisi vaan onnellisena liukua elämässä eteenpäin kohtaamatta ainuttakaan vaikeutta. Arvatkaa seuraako siitä loppujen lopuksi mitään hyvää.
Minun tehtäväni äitinä on rakastaa ja tukea lasta, jotta hän oppisi selviytymään vaikeista ja traumaattisista kokemuksista lapsuudessa. Kun hän oppii, että vastoinkäymisiä ja pahojakin asioita sattuu ja niistä selvitään yhdessä, hän osaa kohdata ne aikuisenakin. Curling-lapsilla siihen ei ole valmiuksia.
Ehkä traumoja voi ehkäistä niin kauan kuin äiti on lapsensa lähietäisyydellä, mutta entä kun lapsi menee hoitoon, kouluu, alkaa seurustella, särkee sydämensä, eroaa, sairastuu... Eivät vanhemmat voi lastaan pumpulissa kasvattamalla suojata heitä elämän kolhuilta. Mutta vanhemmat voivat kasvattaa lastaan selviämään kolhuista.
Äidin (ja isän) tehtävä on aiheuttaa tramoja. Selvennän. Äidin tehtävä on tuottaa pieniä pettymyksiä ja kestää niiden aiheuttamia tunteita. Siten lapsi oppii sietämään pettymyksiä ja selviää elämästä paremmin. Traumoja ei voi estää, mutta niitä voi lieventää ' siedättämällä' lasta kestämään niitä.
Tuossa lyhkäsesti. Nyt lähdetään ulos aiheuttamaan lapsille pettymyksiä... ;)
Vierailija:
Äidin (ja isän) tehtävä on aiheuttaa tramoja. Selvennän. Äidin tehtävä on tuottaa pieniä pettymyksiä ja kestää niiden aiheuttamia tunteita. Siten lapsi oppii sietämään pettymyksiä ja selviää elämästä paremmin. Traumoja ei voi estää, mutta niitä voi lieventää ' siedättämällä' lasta kestämään niitä.Tuossa lyhkäsesti. Nyt lähdetään ulos aiheuttamaan lapsille pettymyksiä... ;)
Lapsen kuuluu oppia selviämään traumoista ja kokea niitä. Muuten aikuisuus, kun otetaan itse vastuu elämästään, hyökkää päälle liian kovaa ja selviytymismalleja ei ole. Pumpulissa kasvattamisesta ei ole mitään hyötyä, päinvastoin.
Äitin tehtävä on siis auttaa lasta selviytymään pettymyksistä ja opettaa selviämään niistä ja saada perusluottamus aikaan että vaikeistakin asioista selvitään yhdessä.
Tässä ketjussa taas nämä " mennään siitä mistä aita on matalin" vanhemmat äänessä kovimmassa. Ehkä ap, tarkoittikin (uskoisin näin),että lapsen kanssa eletään tavallista arkea, hyviä ja huonoja päiviä. Tremuat ei sateisesta maantaipäivästä synny... Hitsi, että suututtaa kun väännätte näitä viestiejä omiin tarkoituksiin sopiviksi, ettekä edes yritä ymmärtää avausta oikein!
T. Tuohtunut ohikulkija
uurempana vastoinkäymisenä, toinen arkisena pikkupettymyksenä.
Eikös tällaista keskustelua juuri kaivatakin ennemmin kuin eipäs-juupas-väittelyä meiädn vanhempien kesken? Pelkästään traumoista ja niiden välttämispyrkimyksistä tuskin olisi syntynyt mitään keskustelua, kukapa nyt tahallaan sentään oikeasti TRAUMOJA haluaisi lapselleen aiheuttaa... Mutta tosiaan osa (eikä monikaan taatusti epäillyt, että juuri ap kuuluisi heihin) varjelee turhan paljon lastaan kaikenlaisilta PETTYMYKSILTÄ. Vaikka tosiaan niiden kohtaamista on turvallisempi harjoitella rakastavien ihmisten ympäröimänä kuin vasta aikuisena yksinään.
Kuuntelee, kunnioittaa lasta ja lapsuutta se on ihmisen tärkein kehityskausi, siitä ponnistetaan ja punotaan lopuu elämä.