Onko täällä muita jotka eivät voi ajatellakaan lähtevänsä ulkomaan reissuun pienten lasten kanssa?

tosin ei kyllä kiinnosta kauheesti muutenkaan ulkomaanreissut...

kolmen lapsen kanssa. Kun nuorin oli vauva matkailtiin tallinnassa ja tukholmassa, ja siitä pikku hiljaa ollaan matkailtu pidemmälläkin. Nuorin nyt kolme.

Minä matkustelen kolmen alle 8v lapsen kanssa yksin. En välitä mistään hienoista hotelleista ja uima-altaista, vaan reissaamme vaatimattomasti, syömme "paikallisissa" jne. Erittäin antoisaa, lapset oppineet paljon ja varsinkin sen,että muuallakin maailmassa on "ihan tavallista elämää".

luulisin, että joku mukava lämmin ja lapsiperheille sopiva rantakohde on lepoa vanhemmille verrattuna suomen loskakeleihin ja lasten toppapukujen kanssa puljaamiseen.

ei houkuttele lähteä kahden alle 4v kanssa. Lähempänä kouluikää sitten

meillä on ollut pieniä lapsia perheessä jo kohta 20 vuotta, ja vielä menee muutama vuosi, että nuorimmainen on koulussa. Meidän vanhimmat lapset ei siis olisi koskaan päässeet ulkomaanmatkoille kotona asuessaan ja mekään emme olisi voineet matkustaa 25 vuoteen minnekään. Me kun pidämme matkailusta koko perhe, kauhea ajatuskin.

lapset ihmeellisesti ryhdistäytyy uusissa paikoissa. Reissussa ei ole tosiaankaan samanlaista kiukuttelua ja sähläämistä kuin kotona.

ap lisää

Me olemme reissanneet ihan pienten vauvojenkin kanssa, en le koskaan kokenut sitä erityisen rasittavaksi, oikeastaan helpommaksi kuin lomailun kotona, jossa lomallakin on samat velvollisuudet ja rutiinit. Myös lapset nauttivat ja ovat nykyisin jo konkareita.



Matkustan myös kolmen lapsen kanssa yksin, olen mm. lentänyt yksin kolmen alle kouluikäisen kanssa USA:an ja takaisin. Edes sitä en kokenut millään tavalla rasittavaksi muilta osin kuin lasten syömisen suhteen, lentokoneruoka kun ei oikein maistunut ja eväät oli turvatarkastusten vuoksi lähinnä snack linjaa.





No, aurinkolomalle en yksin lasten kanssa lähtisi :)



Kukin tyylillään

Meidän tenavat ovat olleet aina sopeutuvia ja kilttejä, ja oppineet matkustamaan jo vauvasta. On kierretty rantalomat, risteilyt, kaukomatkat ja autoreissut. Aina ovat viihtyneet kotia paremmin: on näkemistä ja touhua, ja silti vanhemmat koko ajan vierellä. Meille ainakin on lomaa antaa nyt taaperoiden puljata lastenaltaassa ja itse nauttia arskasta siinä reunalla. Ihanaa, kun ei tarvi viikkoon siivota, tehdä ruokaa tai mitään muutakaan arkista. Lapset on aivan riemuissaan, kun saavat kokeilla kaikkea hauskaa ja vanhemmat on iloisia ja leppoisia.



Musta tuntuu, että matkoja kauhistelevat eivät ole koskaan edes kokeilleet. Moni yllättyisi, kuinka paljon helpompaa lasten kanssa voi matkalla olla kuin kotona. Ja lapset on nyt osa elämää, oltiin sitten kotona tai poissa kotoa. Joskus reissataan taas kahdestaa ja paljon reissattiin ennen lapsia. Tämä vaihe on nyt ja ollaan ennakkoluulottomasti lähdetty matkoille, niin ei ole petytty.

en lähtisi vaikka minulla ei olisi lapsia

eikä meillä tulisi mieleenkään lähteä mihkään viikonloppua pidemmäksi ajaksi ILMAN lapsia.. musta on ihan mieletöntä miten lapset nauttii varsinkin rantaloma kohteissa kun on lämmintä koko ajan ja saa uida ja leikkiä vesileikkejä ja on todella rentouttavaa:) toki erilaista, ei mitään aamu viiteen biletystä mutta ei mua ainakaan haittaa.. ehin tehä sitä ihan tarpeeks pitkin euroopan rantoja ennen lapsia.

Mutta valitaan kyllä aina semmonen lapsikohde, en mihkään Pariisiin tai Roomaan lähtis raijaa lapsia pidemmäks aikaa kiertää museoita..



Harmittaa teidän lasten puolesta koska jäävät isoja elämyksiä paitsi. Ulkomailla esim eläintarhoissa elefantteja ja muita mitä suomessa ei ole. Meidän poika on aina ihan täpinöissään tuommoisesta.



Reissaus lasten kanssa on IHANAA!

omalla kotipihalla...



on näitä nähty

siis lapset vielä niin pieniä että ei museot nappaa, varmasti viedään kun kasvavat, haaveissa kiertää esim Ranskaa ja Italiaa autolla, mutta ei ihan vielä.. meillä eletään vielä hiekkakakku elämää ja ihanaa sellaista. 3 vkoa ja taas mennään aurinkoon koko sakki:)

Me olemme matkustelleet PALJON myös lasten kanssa (kolme 2-8v) ja myös heidän ollessaan ihan pieniä. Minusta matkustaminen lasten kanssa ei ole sen vaikeampaa kuin tavallinen arkikaan, jos niin haluaa!



Etelänmatkat on han luksusta arjen keskellä, ei tarvi lattaa ruokaa, ei siivota jälkiä, ei pukea villavaatteita ja kurahousuja yms. Ollaan aina huoneistohotelleissa, joissa tilaa olla ja esim lasten nukkuessa toisessa huoneessa jää vielä aikaa parisuhteelle kun ei ole pyykkivuorta ja kotitöitä odottamassa, ihana pusutella miehen kainalossa parvekkeella ;) aamupala syödään valmiissa pöydässä hotellin ravintolassa, muut ruoat kaupungilla tai hotellissa, ollaan jopa tilatut hotelliraflasta ruoat huoneeseen silloin kun tuntuu ettei nyt jaksa raahautua kauemmaksi syömään.



Uima-altaalla loikoillessa on niin rentoa, lapset tykkää kun on lämmin, rannalla ja altaalla riittää pikkuvesipedoille puuhaa, usein on järjestettyä ohjelmaa lapsille, kerhoa tms jolloin itse voi vaan nauttia auringosta.



Toki lapsia täytyy vahtia niin kotona kuin hotellissakin, mutta ihanaa vaihtelua arkeen esim kun vaihtaa marraskuun räntäsateet ja pimeyden pariin viikkoon Thaimaassa! Suosittelen lämpimästä ;-)

vasta tultiin roomasta ja pari vuotias rakasti yli kaiken juoksennella pulujen kanssa aukioilla ja syödä jäätelöä. Pariisissakin on muuten tuo eurodisney,

meidän 2 vuotias on käynyt Itävallassa, Latviassa, Italiassa, Tsekeissä ym. rantakohteet tulee kuvioon varmaan vähän vanhempana kun on nuo lastenkerhot ym pakettimatkoilla.



Matkustamisen rasittavuus riippuu aika paljon matkustusajoista, onko yölentoja ym. Lapselle oma sänky ja ruoka ajallaan niin kaikilla on kivempaa.

aivan pienen kanssa, ei juokse karkuun ja ruokailu on helppoa=)siis jos on rintaruokinnalla ja tutteleilla tai purkkimuonalla. Keski-Euroopassa kaikki on lapsiystävällistä, Itävallassa kun söimme ravintolassa, 11 kuukauden ikäiselle pojallemme tuotiin oma kipollinen maissinaksuja vaikka niitä emme edes tilanneet=). Jos on autoillen, huoltoasemilla on lastenhoitohuoneet ja mikrot vapaassa käytössä. Reissu pitää tietty tehdäkin lasten ehdoilla, ei silloin olla baareissa notkumassa jne. Luontoa ja nähtävyyksiä oppivat katsomaan jo pienetkin, tai ainakin nauttivat kun pysytään liikkeessä.

mulla on ystävä, joka ei lähde edes 250 kilometrin päähän lasten mummolaan, koska matkustaminen on niin vaikeaa lasten kanssa.



ja siitä se jaksaa aina valittaa, että täytyy olla kotona...