Voi kun olisinkin mennyt naimisiin duunarin kanssa
Voi elämän kevät tätä naisen tyhmyyttä.
Oikeasti olisi kannattanut mennä naimisiin tavallisen duunarin kanssa, joka on töissä 7-15 tai 8-16. Ei työmatkoja eikä työstressiä.
Mutta minä tyhmä, tyhmä, tyhmä menin ja rakastuin DI-mieheen, menin naimisiin ja tein vieläkaiken huipuksi lapsenkin. Nyt saan odotella, että mies kotiutuu töistä tuossa 18-19 aikoihin, puhuu työstään päivittäin ja matkustelee kuukausittain 7-14 pv. Ei jaksa kiinnostua edes seksistä, työasiat aina mielessä.
Joten te, jotka olette ymmärtäneet valita viisaammin, kadehdin teitä tosissaan. Seuraavassa elämässä olen minäkin viisaampi.
Kommentit (21)
n miehen yritystään ja tekee ympäri pyöreitä päiviä, kun kysyntää on.
Ainut vaan, että nuo raksa/putkimies/ym.-yrittäjät hankkii kyllä enemmän kuin monet DI:t.
Ikävä sanoa, mutta tällä hetkellä itse olen niin paska duunissa, että tienaan sika vähän. Mies tienaa 6 kertaa enemmän kuin mä.
En taloudellisesti uskalla tästä lähteä.
Osaa todella hyvin erottaa työ- ja vapaa-ajan. Osasi jo enne lapsia. Se on kuule luonteesta kiinni, ei koulutuksesta.
nro 6 vei sanat näppikseltäni. Meillä on myös sopimus että työ on työtä ja perhe-elämä tulee ykkösenä. Lukee jopa psykologin (esimiesarviointi) papereissa, että " ei ole valmis tinkimään työ- ja vapaa-ajan suhteesta" . Silti sai homman... on vissiin sitten tehokas? Taitaa olla siis luonnekysymys (toki työpaikallakin on merkitystä). Tietenkin JOSKUS tulee poikkeuksia, onhan niitä deadlineja, mutta tämä siis pääperiaate.
mutta joskus kadehdin koulukavereita, jotka on miehineen olleet jo vuosikausia työelämässä ja asuvat maalla omassa talossa. Me kun ollaan vasta aloittelemassa " aikuista" elämää. Toisaalta kyllä se henkinen pääoma myös painaa vaakakupissa ja työn mielekkyys. Ja tietysti tämän pidennetyn nuoruudenköyhäilyn edut näkyvät tosissaan sitten keski-iässä ainakin. :)
si myös työnantajalle ennenkuin otti ylennyksen vastaan.
Perhe on etusijalla.
tuntuu, että välillä on homma hanskassa ja hanska tosi hukassa. Ura näyttää upealta, mut miehen tunnollisuus ja kiltteys ja korkea moraali verottavat meiän vapaa-aikaa ihan törkeästi.
Toisaalta olen ylpeä ja onnellinen, toisaalta väsynyt ja kyllästynyt.
Sitä duunarimiestä mäkin joskus kaipaan...
eli kun ikää on kertynyt, yksi pitkäsuhde kariutunut ja ymmärrys perheen ja lasten tärkeydestä herännyt. Silloin DI:stä hyvän ja rakastavan miehen jolla on aikaa perheelle. Arvoisin että biologisessa iässä noin 32v eteen päin keskimäärin ovat kypisiä poimittavaksi.
t. onnellinen DI:n vaimo
uloista, kun itsellään on niin pieni palkka" ...
Minusta se vaikuttaa jo kompleksiselta. Semmoista säälittää kierrännäiskehumista, jossa halutaan sanoa kuulijalle, että mies on JOHTAJA, DI ja tienaa hyvin.
SO WHAT? :o
Oma mieheni on myös DI ja minä tekniikan yo. (tuskin valmistun koskaan...) ja tienaamme normaalisti.
Ei se duunareitten vaimoillakaan helppoa oo.:)
Minun mies on raksahommissa ja tekee sellasta 7-21 päivää... Joskus saattaa tulla jo kello 20 kotiin. Mutta mitäpä minä valitan, rakas se on silti ja hankkii perheelle elantoa. En usko ainakaan että mies vaihtamalla paranisi.. Tyytyväinen olen.:) No joo kyllä mä voin myöntää että välillä ketuttaa nuo tyäajat mutta nyt tällä hetkellä on sellanen kausi menossa että oon onnellisen rakastunu mieheeni enkä viiti valittaa turhanpäiväsistä.:)
Naapurin ekonomi ei ole miestä ollenkaan huolinut. Joten en ole sinun naapurisi. Huomasitko muuten minun missään viestissäni viittaavan rahaan? Raha on kivaa, mutta ei tuo onnea...
Vierailija:
Mutta minä tyhmä, tyhmä, tyhmä menin ja rakastuin DI-mieheen, menin naimisiin ja tein vieläkaiken huipuksi lapsenkin. Nyt saan odotella, että mies kotiutuu töistä tuossa 18-19 aikoihin, puhuu työstään päivittäin ja matkustelee kuukausittain 7-14 pv. Ei jaksa kiinnostua edes seksistä, työasiat aina mielessä.
Mun mies tekee töitä usein öisinkin, yrittäjä kun on.
Itse oon muuten DI ja ihan normaalit on työajat.
Aivan - nytkö sinä sen vasta kekkasit ; )?!
Nuorena seurustelin miehen kanssa, joka oli rikkaasta suvusta ja perheestä - perintöä oli tulossa jonakin päivänä ihan kivasti, ja mies itse koulutti itseänsä pitkälle. Rakastin ja olin hyvän miehen kanssa, mutta en ollut kuitenkaan onnellinen! Ehkä se liittyi jotenkin siihenkin, että hänellä oli jo kaikki - minä halusin rakentaa perheen alusta sellaisen ihmisen kanssa, jolle se kaikki merkitsisi yhtä paljon kuin minullekin. Jos rikastumme, olisi se kaikki omilla ansioillamme. Siispä lähdin siitä suhteesta.
Nykypäivänä olen aviossa köyhästä kodista tulleen duunarin kanssa, ja olen ONNELLINEN. Ja sehän se on tässä elämässä se tärkein seikka - raha, maine ja kunnia on täysin toisarvoista. Voi teitä jotka olette valinneet väärin!
Yhteisestä sopimuksesta mies ei matkusta koska meillä on kolme
alle kouluikäistä lasta (nuorin 6kk).Että on se omista valinnoistakin
kiinni.Aina voi vaihtaa duunia jos ei halua matkustaa.
Meillä mies vie aamulla lapsen hoitoon n. klo 8, jolloin on itse töissä klo 9. Normaali 8 tunnin työpäivä päättyy silloin klo 17, jolloin ei kotona ole koskaan ennen klo 18.
Normaalisti tekee hieman enemmän töitä kuin 8 tuntia (kuten varmaan useimmat yhtään vastuullisemmissa tehtävissä olevat), joten yleensä ei ole klo 18 kotona ja usein päivät venyvät myöhään iltaan. Minä olen ihan tyytyväinen niinä päivinä, kun tulee klo 18-19 kotiin. Silloin itsekin toteaa olevansa aikaisin kotona.
Vierailija:
Normaalisti tekee hieman enemmän töitä kuin 8 tuntia (kuten varmaan useimmat yhtään vastuullisemmissa tehtävissä olevat).
Tää oli hyvä:)Itse olen kyllä vain markkinointi merkonomi työnimikkeellä assistentti. Vastuuta ei kamalasti ole ja silti teen koko ajan 10 tunnin päiviä.
Ei se ole niinkään koulutuksesta kuin asenteesta ja omista valinnoista kiinni, kuinka paljon ajastaan antaa perheelle ja kuinka paljon työlle. Oma mieheni tuli kaiken lisäksi isäksi " jo" 25-vuotiaana, eikä silti ole koskaan asettanut työtä perheen edelle. Ja ihan on itse halunnut lisääkin lapsia tähän perheeseen, nyt kolmas tulossa... Kaiken lisäksi hän meinaa jäädä vanhempainvapaalle tällä kertaa puolestani :) Eli palaan itse töihin nopeasti ja edelleen aika nuori (31 v) DI-mieheni jää kotiin vuodeksi.
samansuuntaista pohdintaa:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5822187&p=1&tmode=1&smode…
Pikkujoulukausiko ja vuoden päättyminen ne kiristävät tilanteita entisestään?
Mieheni sen sijaan kiroaa minun akateemisen liukuvia (välillä ei ole vuorokaudessa tarpeeksi tunteja) työaikoja.
:)