Onko täällä joku, jolla ei ole lainkaan omaisuutta?

kun koko kämppä on käytännössä vielä pankin :(

Ei ole tietoinen päätös, vaan usean ei-niin-hyvän päätöksen ja huonon tuurin summa. Mutta näillä mennään...

en omista mitään, vanhemmat oli juoppoja jote en ole perimässäkään mitään... äly ei riitä opiskeluun joten eipä tästä kovin ylös ponnistella... köyhänä syntyy ja köyhänä kuolee tapasi jo minun äitini aikoinaa sanoa

Mulla on oma pääni ja perheeni, ja ne on arvokkainta mitä on.

mun omaisuuteni on vielä vuosikymmeniä pankin. Enkä tiedä päädynkö menettämään ennen sitä.

Syynä varmaan on se, että olen tätä heikompaa kansanosaa, ja sairaseläkkeellä.

silloin ulosottomies ei voi enää ulosmitata mitään kun velat vanhenee.

Sijoituksia, mökkiä tm ei sitten olekaan.



Toivon toki että tilanne paranee. Molemmilla suht hyvä koulutus, mutta kun ei olla rahakkaista perheistä, eikä peritty ketään, niin tämä on tätä hetkeä nyt sitten.

Avioeron myötä meni kaikki, nyt asutaan teinin kanssa vuokralla.



Nyt on ihan jees tilanne, en kaipaa ketään rinnalle, toistaiseksi ainakin pärjätään.

mutta ei ole senttiäkään lainaa.

asuntoa, autoa tai muutakaan vastaavaa. Myöhemmin varmaan sitten, olen 24.

enkä ole tähän mitenkään "päätynyt" koska ei ole koskaan ollutkaan eikä mistään tullutkaan.

Eli esimerkiksi omistusasuntoa, kesämökkiä, sijoituksia? Miten olet päätynyt tilanteeseen? Onko se väliaikaista vai tietoinen päätös?

että päättelin olevani vapaa kuluttamaan kuten haluan kun en sitoudu velkoihin. En kadu.

En mitään muuta mainitsemisen arvoista omaisuutta ja onhan tää talokin ikään kuin pankin.



Ei ole tarvetta omistaa enempää, satsattiin miehen kanssa vähän isompaan perheeseen, neljään lapseen. Kesämökkiä emme aio hankkia koskaan, sijoitukset ei kiinnosta. Luulen, että kun asuntolaina on maksettu, satsataan ylimääräiset lapsenlapsiin jos heitä jo sitten on.

Asunto on miehen, kesämökki ja autokin ovat miehen. Seuraava asunto ostetaan puoliksi, mutta olen itse vastavalmistunut ja jäänyt suoraan äitiyslomalle, niin eipä tuota omaisuutta ole ehtinyt kertyä. Opintolainaa on sitten senkin edestä.

Ei minulla ole koskaan ollut omaisuutta, enkä ole sitä oikeastaan kaivannutkaan. Raha oli kyllä kieltämättä hyvä olemassa.



Tai itse asiassa olen osakas sellaisessa kuolinpesässä, jolla on metsää. Mutta ei sillä ole minulle mitään merkitystä, kun osuus on niin pieni eikä siitä kuitenkaan ole mitään tuloa.

Se mitä on, on vain haihtuvan hetken lainassa.

silloin ulosottomies ei voi enää ulosmitata mitään kun velat vanhenee.

Luottotietosi eivät tule kuntoon ikinä.

Eli esimerkiksi omistusasuntoa, kesämökkiä, sijoituksia? Miten olet päätynyt tilanteeseen? Onko se väliaikaista vai tietoinen päätös?

Määräaikaistileillä on reilut 60 000 euroa. En ole perehtynyt osakesijoittamiseen. Saan asua vastikkeen hinnalla isoäitini omistamassa asunnossa, jonka tulen aikanaan perimään myös. Kesämökkiä en halua.

Ei ole tietoinen päätös toimia näin. Palkasta jää tietysti säästöön paljon, kun ei ole velkoja maksettavana.

Arvokkain omaisuuteni lie tietokone ja älypuhelin (joka sekin muuten kytky!).



Vanhemmat ei auttaneet koskaan missään, ei oo korttia eikä siis autoakaan. Opintolainaa on, kun pakko oli jollain kotoa poismuutettua elää.



En ole koskaan ollut naimisissa, sain lapseni yksin. Yritän tehdä töitä ja maksaa velkojani, että saisin lapselleni vähän paremmat lähtökohdat :(

Paitsi pikkukaupungin lähiöyksiön arvosta kirjoja.