Jutassa eilen 40kg pudottanut Sanni, jäi keivelemaan

"Superdietti Sannin kuulumiset:



Hei kaikille!



Nyt on sitten aika kertoa hieman kuulumisia sekä tunnelmia rankan puolivuotisen etapin aikana ja jälkeen.

En voi edes sanoin kuvailla miten huikea, mahtava ja monilta osin rankka jakso tämä on ollut.



Aluksi kun sain ruokavalio ja treeniohjeet ensimmäinen minulle helppo asia oli ruokavalion noudatus, en sano etteikö mielitekoja ollut koska niitä oli paljon!!!! Ensimmäinen viikonloppu menikin melkeinpä tuskaisissa hiilarivieroitusoireiden kourissa, josta olin todella yllättynyt että ne tulivat niin voimakkaana, se oli myös selkeä viesti minulle että niin ei voinut jatkua.



Vaikeimmiksi asioiksi koin treenaamisen vaikka olen ikäni harrastanut kaikenlaista liikuntaa ja nautin siitä, nämä reenit PT:n kanssa oli jotain mitä en osannut hirmuisimmissa kuvitelmissakaan ajatella. Ensimmäiset kuukauden menikin melkein täydellisessä shokkitilassa, pääsin aina salille mutta ennen sitä maha oli sekaisin ja kroppa meinasi pistää hanttiin puhtaasta pelosta. Salilla toimin monotonisesti ja kuuntelin vain käskyjä ja jos ne loppui, minäkin lopetin. Pikkuhiljaa se alkoi sujumaan jo paremmin ja hämmästyksekseni huomasin lepopäivinä olevani todella täynnä energiaa eikä oikein tiennyt mihin sen olisi suunnannut. Alkoi kaipaamaan salia joka päivä ja jos oli kahden päivän tauko se tuntui vähintäänkin viikon mittaiselta tauolta.



Myös juomisen opettelu oli minulle todella hankalaa ja se on sitä edelleen, mutta nyt tiedän että se on elimistön kannalta ehdottoman tärkeää!!! Myös suolan saanti oli uusi juttu minulle koska on yrittänyt aina olla itse lisäämättä sitä ruokiin, se on yksi perusedellytys että sitä saa tarpeeksi, sen myös opin.

Isoja asioita käsiteltiin matkan varrella kuten lapsettomuutta. Edelleen toivon jonain päivänä olevani hyvä ja esimerkillinen äiti joten syön tällähetkellä sokerilääkettä polykystisiin munasarjoihin.



Miehelleni ja minulle tämä projekti oli todella rankka ja jo olemassa olevat ongelmat kulminoituivat lisää ja päädyimme melkoiseen umpikujaan. Päätimme sitten yhdessä että näin ei voida jatkaa. Haaveeni silti lapsenhankinnasta on edelleen mutta ei vielä luultavasti pitkään aikaan. Nyt keskityn täysin treenaamiseen ja omaan hyvinvointiini.



Aloitin myös vanhan harrastukseni thainyrkkeilyn. Ensin alkeet ja sitten katsotaan mihin sitä päätyy. Salitreenaus jatkuu ja paino on tippunut edelleen tasaiseen tahtiin, ei nyt ihan niin kovalla temmolla kun tuon puolivuotisen proggiksen aikana mutta niin ei ole tarkoituskaan.



Tavoitteenani on olla vuoden päästä 75 kg, katsotaan miten tavoitteet ja haaveet ja unelmat elävät tässä matkan varrella mutta se on varmaa että paluuta entiseen tai edes lähelle ei ole!!



Olen tuhannesti miljoonasti ja triljoonasti kiitollinen koko Fitfarmin henkilökunnalle, Wolfin mahtavalle salille ja henkiläkunnalle ja niin kiitollinen että saan jatkaa matkaa tässä upeassa porukassa! Olen myös kiitollinen kaikille mahtaville työkavereille Pitkäniemessä!! Parasta päähoitoa ja ymmärrystä ikinä!! Ja tietysti rakkaille sukulaisille ja ystäville, ilman tätä pakettia voisin olla muutaman vuoden kuluttua haudassa... Karua mutta totta.



Toivon kaikille oikein onnistuneita haaveiden ja unelmien tavoittelemista! Kaikki on mahdollista jos vaan haluaa sitä tarpeeksi kovasti ;)



Rakkaudella Sanni"



Eli pudottaa koko ajan painoa, tavoitteena olla vuoden päästä 75 kg.

Eli pudottaa koko ajan painoa, tavoitteena olla vuoden päästä 75 kg.

Ja erosko se siis miehestään? Ohjelmassa ei mistään umpikujista mainittu.

Ehkä paras sarjan jaksoista tämä eilinen. Sanni hoiti homman jotenkin hienoon suomalaiseen ei tehdä tästä nyt numeroo-tyyliin. Ja pääsi täydellisesti tavoitteeseen. Kaikkea hyvää sannille :)



En ymmärrä, miksi monet haukkuu bullia. Musta se on ihana hahmo! Laukoo kyllä mitä sylki suuhun tuo (suoria totuuksia useimmiten), eikä ole välttämättä mitenkään kannustava. On tiukka ja vaativa. Mutta eilenkin niin mielellään pyörsi puheensa ja linssit huurussa katseli sannin vaakalukemaa loppupunnituksessa.

Ja erosko se siis miehestään? Ohjelmassa ei mistään umpikujista mainittu.

Joo, niinhän tuossa Sannin kirjoituksessa kerrottiin. Ilmeisesti tuo oli kuvattu viime kesänä-syksynä, kyllähän siinä ajassa ehtii sattua ja tapahtua.

Mutta eilenkin niin mielellään pyörsi puheensa ja linssit huurussa katseli sannin vaakalukemaa loppupunnituksessa.

Minustakin mentula on nimenomaan Hahmo.

piti punnituksessa päästä nälväisemään vielä viimeisen kerran kommentoimalla ajatelleensa alussa Sanniin tutustuessaan että tästä ei tule hittojakaan. Eikö joskus voisi vaan vilpittömästi kehua ilman että pitää se vittuilu saada ujautettua sekaan keinolla millä hyvänsä?

piti punnituksessa päästä nälväisemään vielä viimeisen kerran kommentoimalla ajatelleensa alussa Sanniin tutustuessaan että tästä ei tule hittojakaan. Eikö joskus voisi vaan vilpittömästi kehua ilman että pitää se vittuilu saada ujautettua sekaan keinolla millä hyvänsä?

Tulkitsisin tuon kuitenkin ennemmin kohteliaisuudeksi kuin vittuiluksi.

Tulkitsisin tuon kuitenkin ennemmin kohteliaisuudeksi kuin vittuiluksi.

annettiin ymmärtää että Sanni vaikutti aluksi toivottomalta, siinähän ne Jutan kanssa ruoti aluksi että tyypillisiä läskien selityksiä kun Sanni oli jotain raporttia itsestään kirjoittanut. Kyllä se piikki siellä oli kuitenkin.

Tulkitsisin tuon kuitenkin ennemmin kohteliaisuudeksi kuin vittuiluksi.

annettiin ymmärtää että Sanni vaikutti aluksi toivottomalta, siinähän ne Jutan kanssa ruoti aluksi että tyypillisiä läskien selityksiä kun Sanni oli jotain raporttia itsestään kirjoittanut. Kyllä se piikki siellä oli kuitenkin.

Mutta joo, vittuilemallahan sekin kehu tuli. Kuitenkin pientä hymyä irtosi lopussa joten kaipa hän oli kuitenkin tyytyväinen. Vahingonilo tietysti olisi se mehukkaampi ilo ;)

Mutta joo, vittuilemallahan sekin kehu tuli. Kuitenkin pientä hymyä irtosi lopussa joten kaipa hän oli kuitenkin tyytyväinen. Vahingonilo tietysti olisi se mehukkaampi ilo ;)

Kyllä ihmisestä yleisesti ottaen kuitenkin tuntuu pahalta kun lytätään se mitä oli ennen, vaikka olisi kuinka hienosti tsempannut. Ihminen se läski Sannikin kuitenkin oli, ja on ahdistavaa ajatella että hyväksyminen riippuu vain ja ainoastaan vaa-an lukemasta.

Mutta joo, vittuilemallahan sekin kehu tuli. Kuitenkin pientä hymyä irtosi lopussa joten kaipa hän oli kuitenkin tyytyväinen. Vahingonilo tietysti olisi se mehukkaampi ilo ;)

Kyllä ihmisestä yleisesti ottaen kuitenkin tuntuu pahalta kun lytätään se mitä oli ennen, vaikka olisi kuinka hienosti tsempannut. Ihminen se läski Sannikin kuitenkin oli, ja on ahdistavaa ajatella että hyväksyminen riippuu vain ja ainoastaan vaa-an lukemasta.

takaisin elämään Mentulan kommenttien jälkeenkin. Kauheeta ininää ja vikinää ja toiselle ihmiselle sanotuista sanoista vielä...

Mutta kyllä se kieltämättä tietää mistä puhuu. Itse olen juuri 14kg painoa pudottanut ja vielä olis 10kg pudotettavaa. Omat selitykset lihomiselle oli kortisonin syöminen yms. Paskat...se paino kyllä tippuu kun näkee kunnolla vaivaa sen eteen.

Valittetavasti on tuossakin painossa vielä reilusti ylipainoinen, näytti olevan aika yhyt ihminen.



60 kilon pudotuskaan ei hänellä riitä normaalipainoon, onhan se aika järkyttävää!

Kaikkea hyvää Sannille jos sattuu näitä lukemaan, mahtavaa että pystyi tekemään noin hienon elämänmuutoksen :)

takaisin elämään Mentulan kommenttien jälkeenkin. Kauheeta ininää ja vikinää ja toiselle ihmiselle sanotuista sanoista vielä...

meininki tuossa. Se toinen sparraaja aina kehuu ja bulli haukkuu. Mutta hyviä ovat molemmat.

mammat jotka ottaa bullin roolihahmon todesta. :D