Olen niin kaden näille ex-misseille, jotka ovat naineet rikkaan miehen

Ei kuulosta koskaan täydelliseltä!

Ero voi olla kamala juttu kaikille. Ja luulenpa et aika monella se avioehto on.

Elää ensin miehen rahoilla ökyelämää ja sitten eron jälkeen putsaa tämän rahoista, joita ei ole itse ansainnut. Mulla ei riitä kunnioitusta tuollaisia naisia kohtaan, enkä itse pystyisi arvostamaan itseäni, jos tekisin samoin.

että nainen saa osan rahoista, varsinkin siinä tilanteessa, että on itse ollut kotona vuosi tolkulla ja tukenut miehen uraa hoitamalla kotiasiat kokonaan.



Mutta sitä en kyllä usko, että eroaminen siltikään on mikään unelmatilanne. Koska kyllä siihen "unelma"kokonaisuuteen kuuluu myös se, että saa nauttia varakkaan ja kuuluisan miehen statuksesta. Ja se osa katoaa kokonaan erossa.

nauttia luksus-elämäntasosta? Mutta että vielä avioerossa vaativat puolet?? Huhhuh. Ei mitään tolkkua. Käyttävät sitten EX-MIEHENSÄ rahoja koko elämänsä.

kaikki puhuis vaan susta, lehdet kirjottais lööppejä, yöks. Ja tekeekö raha muka onnelliseksi? haloo...!

Toivottavasti Kimi ei taaskaan muista tehdä avioehtoa, sun kanssa.

AV-mammat tajuaa että avioehto ei tarkoita että toinen jää puille paljaille? Kun se voidaan tehdä koskemaan vain osaa omaisuudesta. Esim. suojataan toisen vanhemmiltaan perimä kesämökki, mutta muu omaisuus jaetaan avioerossa.

Jos nainen on ollut lasten kanssa ja muutellut ympäri maailmaa miehen uran perässä, niin kyllä minusta hänellä oikeus nauttia niistä ex-miehensä rahoista eron jälkeenkin.



Jos yhdessä on tehty valinta, että nainen ei panosta omiin työjuttuihinsa vaan tukee toisen uraa, niin silloin pitää hyväksyä se, että jossain määrin sen rikkaamman pitää sitten rahallisesti tukea sitä tukijaa ihan loppuun saakka. Vaikka tulisi ero.



Me ei olla rikkaita eikä ole luksus elämäntasoa, mutta silti pohdittiin tuo asia, kun perheelle tuli eteen ulkomaankomennus. Minulle - naiselle siis - tarjottiin hyvä palkkaista pestiä useammaksi vuodeksi. Mies lähti mukaan, mutta ehtona oli se, että minä sitoudun maksamaan hänelle tietyn summan per kuukausi vielä eläkeiässäkin, jos jossain vaiheessa tulisi ero.



Tämä tietysti sillä oletuksella, että minä olen eläkeikään asti töissä. Mieheni ei ole mikään laiskottelija, mutta monen vuoden tauko "omista töistä" tarkoittaa kyllä ansiomahdollisuuksien vähenemistä, saattaa jopa kokonaan torpata työllistymisen sillä omalla alalla. Ja tuo taas tarkoittaa eläkekertymän pienenemistä jne.

Tuskin Dahlman kuitenkaan tyhjän päälle jää, vaikka ne lapset tekemättä jäikin. Mutta jäikö niin paljon että voi hevostella loppuelämänsä? Nähtäväksi jää.