arvostan siivoojia ja rakennus miehiä sekä muita fyysisiä töitä tekeviä kovasti
Itse olen öynyt tarkoituksella kouluj niin paljon että minulla on edellytykset siistiin sisätyöhön ja hyvään palkkaan. Olen sanonutkin, että siivoojaksi en aio, enkä muihinkaan fyysisiin töihin tähtää, koska en jaksa niitä. Mieheni mielestä tämä on halveksuntaa siivoojia yms. kohtaan. Mieheni ei ole kouluttautunut koskaan ja ei näe mitään yhteyttä koulutuksen ja työn välillä. Mielipiteitä? Kumpi on oikeassa?
Kommentit (7)
paras ystäväni on koulutukseltaan insinööri. Mutta on SOL.n siivooja, koska joutui perhesyiden takia muuttamaan miehen työn perässä paikkakunnalle, missä ei ole alan töitä.
Olisi toki voinut jäädä vinkumaan sohvalle, ettei ole hänen koulutuksenmukaista työtä ja kyllä yhteiskunta on paska.
Joten oletan, ettei hän taida sinun arvostustasi paljon kaivata, eikä sillä mitään tee.
Kirjoituksesta päätellen sinulla on jäänyt peruskoulukin käymättä, joten käy se ensin loppuun. Keskustellaan sitten lisää.
Eivät mitään faktatietoa, joka voi olla oikein tai väärin.
Miehesi mielipiteet kuulostavat vähän oudoita, mutta ovat hänen mielipiteitään. Todennäköisesti mielipiteensä heijastavat heikkoa itsetuntoa.
Yleensä ihmiset arvostavat sellaista työtä, josta he jotain ymmärtävät tai luulevat ymmärtävänsä. Itsekin arvostan kovasti kirurgin ja palomiesten työtä, vaikka minusta ei olisi ollut kumpaankaan.
Sen sijaan, jos ihmisen tehtävänimike on käsittämätön, ei arvostustakaan helposti tule. Kun tutkintona on M. Sc. (Econ.), eMBA, ja tittelinä Business Controller, niin vain työkaverit ja oma äiti ehkä arvostavat.
En minäkään ryhdy myyjäksi, juristiksi enkä opettajaksi, vaikka molempiin jälkimmäisiin ois aika hyvät edellytyksetkin - vain vuoden lisäkoulutuksella. Kyllä se kertoo siitä, että en juuri arvosta minkään näistä ammateista harjoittajia. Kaikki tuntemani myyjät ovat juoppoja sähläreitä, juristeilla on kummallinen etiikka ja opetttajat on itseään täynnä olevia tehottomia vinkujia. Ja kaikki ovat mielestäni tällaisia, koska ammatti tekee heistä sellaisia.
Voisihan sitä toki sanoa, että joo ihan arvostan teidän työtä mutta en vaan halua sitä itse. Mutta tosiasia on, että jos arvostaisin, olisin valmis tekemään samaa työtä itsekin.
Arvostuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä ihminen tekee työkseen tai miten hän on kouluttautunut.
Itse esimerkiksi olen parhaimmillani henkisessä työssä, koska vahvuuteni on älykkyyteni ja ihmissuhdetaitoni, en ole kovinkaan käytännöllinen. Mut se ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi sitä, joka siivoaa työtilani, tarjoilee lounaani tai leimaa matkalippuni junassa.
ettei arvosta.
Itsekin kunnioituksella katson viimassa ja tuiskeessa työtään paiskivia raksamiehiä yms. vaikka en koskaan itse suostuisi (enkä pystyisi) samaan työhön.