Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon pilannu mun lapset
02.02.2013 |
Olemalla huono äiti. En oo jaksanu olla tarpeeksi johdonmukanen. Oon ärähdellyt ja komentanut pois, toiseen huoneeseen yksin huutamaan. Oon tukistanu.
Aina on muka jotain kesken mitä ei vois keskeyttää. Mulla on ihan tosi paska fiilis. :( Jokohan ne on ihan menetettyjä tapauksia?
oon ollu väsynyt ja masentunu. Tosi yksinäinen. Kun mä tsemppaan päivän niin mies tulee töistä kotiin ja kaikki menee päälaelleen. Tuli vaan olo et paskat, en mäkään sit jaksa yksin vääntää.
Nyt oon saanu itteeni enemmän jaloilleen ja jaksan paremmin ja ymmärrän miten surkee oon ollu/olen. Ei mikään ihme että lapset on levottomia eikä oikein osaa käyttäytyä. 3v:llä ihan kamala uhma.
Kommentit (3)
mutta älä tukista jooko? Mene vaikka itse toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja laske kymmeneen.
Ja sun pitää saada omaa aikaa. Kun mies tulee töistä, niin mee vaikka lenkille tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun olen saanut itselleni lisää virtaa ja pahin masennus on helpottanut jaksan ihan erilailla ottaa vastaan lapsen uhmakkuuden. (ja sitä riittää!!) En menetä hermojani yhtä helposti vaan vien tilanteet loppuun.
Toivon että tämä vireystila myös säilyy.
Parisuhde meillä kaipaisi lisää aikaa, omaa aikaa onneksi on. Muuten olisin jo lataamossa. :) Miehen kanssa kiristää ja sehän heijastuu tietysti kaikkeen..
Ap
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli suruajan aikana tosi suuria vaikeuksia olla johdonmukainen, ja oma suru vei voimia toimia järkevästi.
Sitten lapsen jo ollessa isompi (alaluokilla) tämä tuli vastaan, mutta johdonmukaisuus oli näytettävä silloin ja asioita "kurottava kiinni".
Avun pyytäminenkään ei ole paha asia. Voimia ja iloa tuleviin päiviin.