marraskuu 2003, nyt 2v

meidän poika syn. 11/03 eli on himpun verran yli 2 vuotta ja kauhea kauhempi kauhein uhma ollu jo monta kuukautta! Ei sitten usko mitään vaikka kuinka antaa nippuria. Äänen korottaminen ei tunnu missään, Olen aika väsynyt poikaamme, mutta tämmöstä tämä äitin rooli kait on... Isiä uskotaan yleensä, mut äitin sana ei paina yhtään.

Joskus leikkii omia leikkejänsä,(kuten nyt parhaillaan) mutta harvemmin, yleensä kitisee ja kitisemällä yrittää sanoa.. jos ei saa jotain paikoilleen niin kauhea mekkala päällä..

Sanoja tulee n. 3 sanan lauseita ja lauluja yrittää kovasti matkia... tai siis helpoimpia laulaa perässä kuten ihahhaa ihhahaa hepo hirnahtaa...

Vaipatta yritettään olla sisällä, mut nukkuessa ja ulkoillessa semmonen on vielä pitkään välttämätön.



Miten te muut jaksatte uhmaikäistä? konsteja?



-BM22

marras- että joulu-puolella. Uhmaa alkoi täällä n kuukausi sitten, olin aivan öö:nä kun niin ihanan rauhallinen ja kiltti neiti yhtäkkiä alkoi temppuilemaan. En muista että isompien kans ollut näin kovaa uhmaa (ovat jo 14,12 ja 10,5v). Lähinnä koskee vaatteita, on PAKKO pukea ja riisua itte vaikka ei esim vetoketjua saa vielä kiinni - sit hermostuu ja heittää vaatteet ja aloittaa alusta (kiva kun on kiire johonkin). Onhan se hyvä lapsen kehitykselle että on tämä itse-vaihe mutta välillä ,,,huh...! Nykyään sanon 20min ennen lähtöä että rupeaa pukemaan. Jos joku sisaruksista läsnä he saa helpommin " huijattua" häntä niin että vähän auttavat. Puhuu pitkiä lauseita, alkoi jo 1,5vuotiaana, vaikka 2 kieltä onkin. Nukkuu yöt hyvin 20-6.30 ja päikkärit n 1,5t. Päiväkotiin meni elokuussa ja on siellä n 3pv viikossa, sekin alkanut sujumaan vaikka alussa itki joka päivä. Äsken sai oman huoneen johon ostettiin uudet kalusteet ja uudet tapetit ja on tosi hieno, hellankin sai ja kokkaa meille nyt joka päivä. Ei kyllä nuku siellä vielä, enkä raaski laittaakaan häntä sinne vieläkään *nyyyh*, he...kun tietää että tämä on viimeinen lapsi en halua päästä häntä pois meidän makkarista. Katsotaan sit vuoden päästä, haha. Ruoan kans on vähän kranttu, syö pieniä annoksia mut kasvaa hyvin, painaa nyt 11,5kiloa. Titinalle, muumin, teletapit ja akuankka on suosikkivideot ja tykkää tanssia ja leikkiä. Ihanaa on tämä aika ja (liian) nopsaa on mennyt, nautin joka hetkestä, ehkä eri lailla kun silloin muiden kans. Nyt on aikaa enemmän ja ymmärtää nauttia eri lailla tästä ajasta eikä vaadi enää sitä ns omaa aikaa.

myös vietetty synttäreitä 1.12. eli sekä marras- että joulukuun puolella ollaan vierailtu. Marraskuu vaan tuntuu " oikeammalta" , kun odotuspuolellakin kuvittelin marrasmammaksi tulevani.

Meillä poika puhuu jonkin verran, koko ajan tulee uusia sanoja. Pari sanaa tulee peräkkäin. Ymmärtää kyllä paljon enemmän, kuin mitä itse vielä osaa sanoa.

Pottailua ollaan kovasti opeteltu, mutta ei vielä olla sillä asteella, että osais itse sanoa, kun pissattaa, vaan enemmänkin niin, että kehotetaan potalle, jonne sitten yleensä tulee pissi. Kakka onkin sitten harvinaisempaa tavaraa. Nyt ollaan kärsitty monta päivää jostain vatsapöpöstä. Kakat on ihan vesikuraa. Poika kyllä syö ja juo hyvin, mutta kakka vaan on ihan löysää. Pitää seurailla ja mennä tarvittaessa lääkäriin.

Mitenkäs Carro teillä isommat tulee toimeen pienen kanssa? Minullakin on 11,5 v esikko, joka ilmeisesti alkaa tulla murkkuikäänkin. Välillä meinaa mennä kyllä hermot, kun tuntuu, ettei sillä riitä pienemmälle ymmärrystä sitten millään. Varmaan omatkin kasvukivut ahdistaa.

Mutta yleisesti ihanan aurinkoista porukkaa ja tässä joulua odotellaan. Pienempi ei kyllä taida vielä oikein koko hommasta mitään ymmärtää...