MItä mieltä olet äidistä, joka hehkuttaa FB:ssä
elämänsä suurimmaksi saavutukseksi neljää tytärtään, mutta joka on antanut nämä tyttäret näiden isien (2 kpl) kasvatettavaksi ja mieluummin "etsii itseään ja paikkaansa maailmassa".
Jotenkin minulla tökkii...
Juu, jokainen tekee omat valintansa jne. mutta silti sitä miettii, että oikeastiko elämänsä suurimmat saavutukset on kiva tavata vain kerran kuukaudessa.
Kommentit (3)
Mulla vaan on se että vaikka mä oisin kuinka tutkalla ja väärässä paikassa maailmassa, mä olisin kuitenkin onnellinen niin kauan kuin mulla oisi oma tytär.
Mulla on vilkas sosiaalinen elämä, hyvä työ, harrastuksia, rahaa, mutta millään noista ei ole mitään merkitystä, jollen saisi olla päivittäin tyttäreni kanssa.
Eli ei, en ymmärrä lainkaan tuollaista, koska edes ajatus siitä että hylkäisin lapseni on täysin mahdoton.
- 5-vuotiaan tytön onnellinen YH
tiedät, että on antanut? Ehkä joku vain ajattelee lastensa parasta, ja tietää, ettei ehkä pystyisi olemaan sellainen vakaa vanhempi, kuin ehkä isä on.
Tuo itsensä etsiminen vähän viittaa jo sellaisiin tietynlaisiin vaikeuksiin elämässä.
Ja miksei saisi sanoa suurimmiksi saavutuksiksi? Jos ei mitään muuta hyvää ole elämässään aikaan saanut.
kuin meidän äiti... en muistele hyvällä