Tapahtui tyttöjenillassa:

Ja alkaisi varmaan vituttamaan mokomat tylsimykset.



Sulla vissiin oli niiden mielestä liian hauskaa?

kun en todellakaan ois pystynyt jättämään vauvaa.



ja jos joku tilapäinen mielenhäiriö ois tullu, et oisin kyenny vauvan jättämään niin en olis pysyny hereillä enää kynmeneltä, saati puolin öin.

Kyllä mua vituttais mutta tuskin sanoisin siitä mitään, vaikka sen kyllä voisi kasvoiltani lukea.



Harmi, että sinulle kävi näin :( Itsekin pääsin perjantaina ulos (kaksi lasta, toinen 9kk) pitkästä aikaa ja kyllä oli hauskaa! Tällä jaksaa taas varmaan huhtikuulle jolloin luultavasti seuraavan kerran kunnolla ulos :)

olisin ollut iloinen että ehdin tapaamaan ystäviä ja myös siitä, että olisin päässyt vielä bussilla kotiin.

Eihän se niitten kavereitten vika ole, jos he pääsee useammin tai milloin vaan bailaamaan ja eivät sitten jaksakaan just sinä iltana pitkään, kun minä pääsen.



Eli ymmärrän, jos ap sua harmitti, kun sulle toi harvinaista herkkua, mutta toisaalta ymmärrän, jos kaverit ei jaksakaan jäädä pitkään just tuona iltana. Jos käy baarissa monta kertaa vuodessa, niin jos ei mikään erityisen hyvä meno, niin puolen yön jälkeen tekee mieli jo kotiin.



Samoin ymmärrän sitäkin, että mun sinkkukaverit ei jaksa olla pilkkuun niinä iltoina, kun ei ole "potentiaalisia" liikenteessä.

en voi pakottaa kavereitani jaksamaan. Mun kaveripiirissä harva enää jaksaa jorata pilkkuun asti, eikä kenelläkään ole lapsia. Enkä siis jaksa minäkään.



Sä varmaan loukkaannuit ja suutuit? Kun sulla kesti aikaa järjestellä itsesi ulos ja miehesi joutui perumaan omat iltajuoksunsa. Elämä on.

mullekaan kävisi noin ylipäänsäkään koska en halua ryypätä enkä toisekseen jaksa valvoa yli yhdentoista:D

Mutta jos nyt kuvitellaan että tuo olis sattunut mulle sillon 10 vuotta sitten ku harrastin vielä tota, niin mun reaktio olis ollut ettei varmaan ilmekään olis värähtänyt ja olisin vaan jatkanut tanssimista ja bilettämistä.

olisin ihan järkyttävän pettynyt! Kauhealla vaivalla järjestetty mahdollisuus ja sitten se ikäänkuin kuivuu kokoon toisten vuoksi. Olen vaan sen verran kiltti, etten koskaan kehtaa sanoa suoraan ajatuksiani tuollaisissa tilanteissa, joten ystävilleni en varmaan olisi alkanut räyhätä.



Kun tarkemmin mietin, niin tuollaisessa tilanteessa saattaisin kaikesta siitä harmituksesta jäädä sinne yökerhoon jopa yksin tanssimaan. Jos juhlakansa on tarpeeksi humalassa, eivät ne edes huomaa, että tuo tuossa on ihan yksin täällä. Jos olisi kovin tyhjää ja tuntisin oloni vaivaantuneeksi yksin, lähtisin kotiin pala kurkussa. Katkera olisin.



En varmaan ihan heti tuon jälkeen viitsisi hirveällä vaivalla junailla itselleni sitä vapaailtaa, kun väkisinkin ajattelisin, että samalla tavalla siinä taas käy :(

Ihme juttu. Kuulumiset vaihdettu ja siirrytty melun keskelle, joten ihan se ja sama, missä ne ystävät on. Ei yökerhossa enää rupatella.



Jatkaisin tanssimista pilkkuun asti. Ja ymmärtäisin, että seuraavaan 2 viikkoon ei kannata valittaa väsymystä. Ihan itseaiheutettua.

Pääsen harvoin lähtemään ulos tyttöjeniltaa viettämään, sillä minulla on pieni vauva. Mieheni tekee pitkiä työpäiviä, sekä pidempiä työreissuja.

Ystäväni pyytävät minua extempore lauantai iltana mukaan baariin. Mieheni ei ole juuri silloin kotona, mutta saan hänet puhelinsoitolla kiinni ja hän keskeyttää oman iltansa, jotta minä kerrankin pääsen ystävieni kanssa ulos. Ihana mies!

Sovimme ystävieni kanssa, että tanssimme jalat kipeiksi pilkkuun asti. Pääsen lähtemään yhdeksän aikaan, kun mieheni tulee kotiin ja olen kaupungilla klo 22. Odotan iltaa innolla.

Tapaan ystäväni pienessä kuppilassa, jossa vaihdamme kuulumisia ja juomme muutamia lasillisia viiniä, ennen kuin siirrymme yökerhoon.

Klo 24 siirrymme yökerhoon ja kiljun riemusta, kun pääsen tanssimaan. Tanssittuamme muutamia kappaleita, huomaan ystävieni vaitonaisuuden ja ihmettelen tilannetta. He alkavat valittamaan väsymystä ja lähtevät kotiin jättäen minut yksin baariin. Ennen, kuin kerron, miten reagoin, niin haluan tietää:

Miten sinä reagoisit tuossa tilanteessa?

joten heitit diivamaiset itkupotkuraivarit?

se ei ollut aikuista käytöstä. Ja lähtisin kotiin ennen kuin mopo karkaa lopullisesti käsistä.

Yleensä tuollaiset tyttöjen illanvietota alkaa jo alkuillasta, 18 tai viimeistään 19 aikaan. Kun ap pääsi kotoaan liikenteeseen vasta klo 22, kaverit olivat varmasti viettäneet jo pitkään iltaa. Ensi kerralla ap koita järjestää niin, että pääset aikaisemmin mukaan!

pyytää sinua ulos. Ei ne oedesodottaneet, että pääsisit, ja kun sitten pääsitkin niin ei niitä kiinnostanutkaan koko homma.



Halusivat vain pikkasen tehdä kiusaa kun luulivat, ettet pääse kuitenkaan..



Tosi kivoja kavereita sulla..

jos nimenomaan olisi sovittu että tanssitaan pilkkuun asti. Toisaalta minusta illanvieton paras osuus on aina se, jossa istutaan ja jutellaan, joten sinänsä voisin kuvitella itsekin väsyväni yökerhossa nopeasti jos meno/porukka/musiikki ei ole mieleistäni. Mutta toki on tökeröä häipyä jos on jo sovittu jotain muuta. Oliko kavereilla mitään hyviä selityksiä vaiko pelkästään "väsyttää, moikka"?

itse tuossa sinun tilanteessasi olleena ja nyt pienten lasten työssäkäyvänä äitinä voin sanoa, että väsy vaan pitkän työviikon jälkeen tulee ja kun kaikki ne kotihommat odottaa siellä kotona tekijäänsä viikonloppuna (kun viikolla ei vaan yksinkertaisesti ehdi), ei vaan jaksa hipata aamuun. Tylsää, että teillä meni homma noin ristiin, mutta ei tuota sinulle kukaan tahallaan tehnyt.

vaikka heitä väsyttäis tai ei huvittais tms, niin he sinnittelis pidemmälle jos oli kerta sovittu että tanssitaan pilkkuun asti! Varsinkin kun mun mukaan pääseminen olisi vauvan takia harvinaisempaa.

Mä olisin ollut sinuna tosi pettynyt.

että ottaisi päähän. Ystävillä on kuitenkin oma elämänsä, ja jos väsyttää niin sitten väsyttää, ei sille minkään mahda. Jos eivät yleensäkään jaksa myöhempään olla niin kannattaa varmaan jo nyt pyrkiä sopimaan uusi päivä iltamenoille ja mennä vaikka aiemmin yökerhoon, että ehtii vähän tanssiakin.

koska tuossa vaiheessahan oli jo humala päällä. En ehkä sitten olisi ihan pilkkuun asti mutta hilluisin ainakin pari tuntia.

Tietysti pettymys ystäviin olisi suuri! Mutta ei olisi kiva mennä häntä koipien välissä kotiin.

Hankala sanoa, mitä pitäisi tehdä ystävien kanssa, ehkä rakentavinta olisi puhua vasta seuraavana päivänä tai kun on selvästi toivuttu asiasta.

olisin ihan järkyttävän pettynyt! Kauhealla vaivalla järjestetty mahdollisuus ja sitten se ikäänkuin kuivuu kokoon toisten vuoksi. Olen vaan sen verran kiltti, etten koskaan kehtaa sanoa suoraan ajatuksiani tuollaisissa tilanteissa, joten ystävilleni en varmaan olisi alkanut räyhätä.

Kun tarkemmin mietin, niin tuollaisessa tilanteessa saattaisin kaikesta siitä harmituksesta jäädä sinne yökerhoon jopa yksin tanssimaan. Jos juhlakansa on tarpeeksi humalassa, eivät ne edes huomaa, että tuo tuossa on ihan yksin täällä. Jos olisi kovin tyhjää ja tuntisin oloni vaivaantuneeksi yksin, lähtisin kotiin pala kurkussa. Katkera olisin.

En varmaan ihan heti tuon jälkeen viitsisi hirveällä vaivalla junailla itselleni sitä vapaailtaa, kun väkisinkin ajattelisin, että samalla tavalla siinä taas käy :(

Kiitin illasta ja hyvästelin kaverit. Jäin "iloisena" vielä baariin vähäksi aikaa ja lähdin sitten taksilla kotiin.

-ap-

Ja alkaisi varmaan vituttamaan mokomat tylsimykset.

Sulla vissiin oli niiden mielestä liian hauskaa?

KYLLÄ ON TYMPEÄ PALSTA, KUN ISO OSA KIRJOITTAJISTA NÄYTTÄÄ OLEVAN IHAN KESKENKASVUISIA KAKAROITA, JOILLA KIELENKÄYTTÖ ON PELKKÄÄ V-KIELTÄ.