Lue keskustelun säännöt.
Kommunikoinnista
28.01.2013 |
Kerroin äsken miehelleni, että minulla taitaa olla ripuli, kun äsken vessassa tuli hyvin nestepitoista kakkaa. Myönnän, ei kovin mukava aihe.
Mies vastasi sanatarkasti näin:
- Entä sitten? Mitä minä sille voin?
Ja kun näytin tyrmistyneeltä,tuhahti päälle ja totesi:
- Ihan kuin muka voisin sille jotain...
Mies käyttäytyi kuin olisin vaatinut jotain kohtuutonta. Ihan tarkoitus oli ilmaista, että perheeseemme saattaa rantautua ripuli.
Mitä ajattelet tästä kommunikoinnista? Missä mennään vikaan vai onko ihan normaalia reagointia? Kuka oli tyhmä vai ei kumpikaan?
Taustalla ei ole riitaa eikä sanaharkkaa.
Kommentit (2)
Olisihan siihen voinut todeta vain, että ok tai vaikkapa vain hymähtää. En varmaan olisi asiasta enempää jatkanut enkä ainakaan olisi pahoittanut mieltäni. Nyt pahoitin mieleni. En kerta kaikkiaan käsitä, miksi piti kommentoida noin hyökkäävästi. Eihän aihe nyt ollut mikään salonkikelpoinen mutta senkin olisi voinut kuitata sillä hymähdyksellä tai huumorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsaantöisesti jos ajatellaan ihan yleisesti niin kun nainen ottaa esille jonkin ongelman, niin miehen aivoissa syntyy heti ajatus, että miehen pitäisi keksiä jokin ratkaisu ongelmaan siltä seisomalta.
En nyt ota sen enempää juuri sinun esimerkkiisi kantaa,mutta kun nainen haluaisi käsitellä ongelmaa, miettiä sen eri puolia, puhella ja miettiä eri näkökantoja (puhun siis vähän eri tyyppisistä asioista)
Niin miehelle se voi olla vaikeaa ja mies saattaa jopa ärsyyntyä vain siksi jonkin ongelman puheeksi ottamisesta, että hän jostain kumman syystä, ilmeisesti biologinen yllyke aivoissa, luulee että nainen odottaa että mies ratkaisee ongelman siinä silmän räpäyksessä - että nainen ottaisi siksi asian esille. nainen vaan saattaa kaivata kuulluksi tulemista, tai vain kuten sinun tapauksessasi, kertoa kuulumisistaan.