Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

ADHD-, ADD, tai aspergerlasten vanhemmat! (harrastuksista)

Vierailija
26.01.2013 |

Mikä on ollut se harrastus, mistä lapsenne on innostunut ja mistä on tullut hänen "juttunsa"? Entä millaisia epäonnistuneita kokeiluja teillä on mahdollisesti ollut?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

- taekwondo

- jalkapallo

- karate



+ animaatiokerho

+ capoeira

+ BJJ

+ ratsastus

Vierailija
2/7 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvin on mennyt, pahimmat ylilyönnit on ne isommat vetäjät osanneet hienosti hoidella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitää kaikesta. ei epäonnistuneita harrastuksia

Vierailija
4/7 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi piti kuvataiteesta ja sarjakuvienpiirtämisestä, mutta aikaa myöten ei halunnut enää tehdä niitä ohjatusti vaan vain itsekseen. Hän piti uimisesta, mutta halleis oli usein liikaa melua. Suunnistus sukui hyvin, mutta sitten tuli jalkaongelmia. Nykyään, teininä, harrastaa enduropyöräilyä.



Ainoita todella epäonnistuneita harrastuksia oli sirkuskoulu janjalkapallo. Siitä ei vaan tullutitään -paitsi laskut.



Dg:t as ja adhd.

Vierailija
5/7 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä harrastetaan uintia ja ratsastusta. Kirjastossa käymme kerran viikossa lainaamassa kirjoja, lapsemme kun on myös innokas lukija.



Samoilemme koirien kanssa metsässä ja ulkoilemme päivittäin.



Lapsemme nauttii musiikin kuuntelusta omassa huoneessaan. Musiikkimaku vaihtelee vireystilan mukaan. Rentoutusmusiikki kuuluu iltarutiineihimme.



Kokeilimme joskus muskaria, satujumppaa, äiti-lapsijumppaa ja seurakunnan kerhoa. Mikään näistä ei sopinut lapsellemme.



Toivottavasti löydätte oman juttunne! :)

Vierailija
6/7 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla diagnoosi vasta vuoden verran... Lapsena innostuin aina jostain harrastuksesta, mutta niissä käyminen alkoi ahdistaa jo melko pian ja sitten koin huonoa omatuntoa. Jos olisin silloin ymmärtänyt että minulla add, olisin rauhassa aloitellut ja lopetellut uusia juttuja ilman huonoa omatuntoa. Siis oikeasti käyttänyt sitä joskus aivan valtaisaa, kaiken nielevää alkuinnostusta tutustuakseni kaikkeen mahdolliseen.



Lapsen kanssa kannattaa ehkä sopia joku realistinen aika, mikä on ainakin pakko käydä -esim. riippuen maksuista 1-3kk. Kannattaa sopia mieluummin lyhyitä maksuvälejä, ettei sitten ainakaan sen takia pakota lasta väkisin menemään. Ja positiivinen kannustus, ole kiinnostunut ja läsnä. Minä olin esim. jo hyvin pienestä todella omatoiminen, enkä juurikaan vaatinut vanhempieni huomiota, jolloin oli myös todella helppo lintsailla ja vältellä epämielyttäviä juttuja. Jos vanhempani olisivat olleet enemmän läsnä minun arjessani, olisi luistamisen kynnys kasvanut...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

onnistunut oli piirustuskerho, epäonnistunut trampoliinikerho