Miten jotakuta voi vituttaa oma pieni viaton vauvansa?

äitiyteen mahtuu monenmoisia tunteita.

äitiyteen mahtuu monenmoisia tunteita.

äitiyteen mahtuu monenmoisia tunteita.

Minusta vitutus on terminä todella alatyylinen, enkä ikinä voisi käyttää sitä määritellessäni tunteita perhettäni kohtaan.

Muutenkin tällä palstalla törmää ihmeen usein vitutuksen, oli syy mikä tahansa - ei osata itseään paremmin kai ilmaista.

Terv. Ei-Ap

Varsinkin jos on äärimmäisen väsynyt

niin.

Kun se äitiyskään ei ole pelkkää vaalenapunaista hattaraa ja onnellisia huokailuja. Äitiys on ihan samanlaista elämää kuin mikä tahansa muukin asia. Välillä on ihanaa, välillä vituttaa ja suurin osa jotain siltä väliltä.

äitiyteen mahtuu monenmoisia tunteita.

Minusta vitutus on terminä todella alatyylinen, enkä ikinä voisi käyttää sitä määritellessäni tunteita perhettäni kohtaan.

Muutenkin tällä palstalla törmää ihmeen usein vitutuksen, oli syy mikä tahansa - ei osata itseään paremmin kai ilmaista.

Terv. Ei-Ap

Varmaan sitten voisi ilmaista että on äärimmäisen harmissaan. On kukkahatutkin tyytyväisiä.

Ekana mieleen univelka ja se, ettei vanhempi ymmärrä vauvaansa, ei ymmärrä mistä itku johtuu ja mitä voisi tehdä vauvan olon helpottamiseksi. Ei ymmärretä että vauvan ei kuulukaan nukkua öitä putkeen, ja sitten ollaan niin hermostuneita vauvaan kun hönessä on jotain vikaa, kun ei nuku öitä putkeen.

Itsekin olin esikoisen kanssa ihan ulalla ja pelkäsin aina niitä hetkiä kun hän herää ja alkaa itkemään.

Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä, välillä sitä vaan hermostuu lapseensa, vaikkei pitäisi.

Isyyteenkin kuuluu myös negatiivisia tunteita.

herännyt joka yö 7-10 kertaa viimeisen viiden kuukauden ajan? Tule sitten sanomaan,mitä tunteita saa kokea.



Siinä tilanteessa ainakin minulla oli nimittäin myös vitutuksen tunteita. Nykyään tämä (silloin allerginen vauva) on terve 8-vuotias, ja omakin mielenterveyteni on jo toipunut :)

että miten. Koska itsehän sen lapsen jokainen on halunnut, mahdollisuus olisi myös ollut jättää lapsi tekemättä tai antaa adoptioon.

Ja miksi se yleensä on niin, että eniten vituttaa se lapsen itku? Herran jumala, eihän se vauva osaa muuten ilmaista itseään! Se on ihan luonnollista. Oikein tekee pahaa, kun kuulee, kuinka joku kiroaa sen oman vauvansa alimpaan helvettiin, kun se nyt huutaa ja pilaa yöunet.

:(

olen kanssasi ap. Äskeinen aloitus oli surullista luettavaa, todella rumasti kirjoitettu omasta avuttomasta vauvasta.



Mutta tietenkin, kun ei ole järkeä eikä (perusmamman tuntien) varmaan rahaakaan viedä vauvaa lääkäriin tarkistettavaksi, niin kiroillaan sitten av:lla...

että ensin on nukkunut monta kuukautta pätkissä ja huonosti. Univelka tekee ihmiselle jänniä juttuja. Ei siinä auta ymmärrys siitä, ettei vauvan kuulukaan nukkua täysiä öitä jne. Se tunne on todella raivostuttava, kun olet tehnyt kaikkesi ja edelleen vauva kitisee ja itkee tyytymättömänä. Siinä vaiheessa nimenomaan harmittaa, vituttaa ja itkettää, että miksei se perkele ole jo hiljaa ja tyytyväinen.

joka saisi jostain supervoimia kestää mitä vaan onnellisena hymisten. Joskus äitiys vaan on raskasta, ja silloin se herättää myös niitä negatiivisia tunteita.



Muistetaan myös, että meistä ihan joka ikinen on ollut joskus se vauva ja lapsi joka on ajanut oman äitinsä raivohulluuden partaalle, ja silti äiti on ollut ihan riittävän hyvä äiti. Sitä ei vaan ennen ole saanut myöntää senkään vertaa mitä nyt, vaan naisten on pitänyt kieltää itseltäänkin kaikki vähemmän myönteiset tunteet. Sekään kulttuuri ei ole ollut aivan tervettä. Vasta nyt aika on kypsä sille, että äideillä on lupa ylipäänsä tuntea muuta kuin suurta rakkautta ja kiitollisuutta joka ikinen hetki, ja oppia käsittelemään rakentavasti aggressiivisia tunteitaan.

vaan se, että vauvalla saattaa olla jokin hätänä ja sitä kokee itsensä avuttomaksi kun ei osaa auttaa, eikä vauva osaa kertoa hätäänsä.



Vitutus nyt on yksi sana sellaiselle turhautumisen tunteelle ja miksipä sitä ei saisi tänne kirjoittaa?



Ihan ihme jeesustelua, eka tsempataan toisessa ketjussa ja sitten perustetaan oma ketju kertomaan kuinka ylivertaisia sitä ollaan.



Minuapa vituttaa ihan tosissaan tällä hetkellä koko raskaana oleminen, olenpa kamala äiti.

jotka sanoo sen oman lapsen vituttavan kun se huutaa, on näitä, jotka ovat lapsen saaneet 30v. Kertaakaan en ole nuoren äidin kuullut sanovan, että se oman lapsen itku vituttaa, kun se ei millään rauhoitu. Mutta tosi moni ystävistäni, ketkä ovat hommanneet lapsen vasta tuossa 30v iässä, niin valittaa, kun se vauva huutaa ja huutaa ja mikään ei auta. Sitten samalla haukutaan nämä nuoret äidit, jotka ovat niin kauhean huonoja äitejä lapsilleen :(

joka yö koko yön. Mitään syytä ei löydetty.

Kyllä se varmaan alkaa ottamaan päästä jokusen kuukauden kuluttua...

että miten. Koska itsehän sen lapsen jokainen on halunnut, mahdollisuus olisi myös ollut jättää lapsi tekemättä tai antaa adoptioon.

Ja miksi se yleensä on niin, että eniten vituttaa se lapsen itku? Herran jumala, eihän se vauva osaa muuten ilmaista itseään! Se on ihan luonnollista. Oikein tekee pahaa, kun kuulee, kuinka joku kiroaa sen oman vauvansa alimpaan helvettiin, kun se nyt huutaa ja pilaa yöunet.

:(

että miten. Koska itsehän sen lapsen jokainen on halunnut, mahdollisuus olisi myös ollut jättää lapsi tekemättä tai antaa adoptioon.

Ja miksi se yleensä on niin, että eniten vituttaa se lapsen itku? Herran jumala, eihän se vauva osaa muuten ilmaista itseään! Se on ihan luonnollista. Oikein tekee pahaa, kun kuulee, kuinka joku kiroaa sen oman vauvansa alimpaan helvettiin, kun se nyt huutaa ja pilaa yöunet.

:(

samalla logiikalla voisi myös sanoa, että jos parisuhteessa jokin hetkellisesti vituttaa, ei olisi pitänyt mennä naimisiin tai pitäisi heti erota.

Herranjumala, vitutus kuuluu elämään. Ei se ole niin kamalaa, että pitää heti antaa lapset adoptioon tai erota tai ottaa itsensä hengiltä. Toiset nyt vain käyttää vähän rumempaa nimitystä siitä mielentilasta.

itku tuli vasta, kun oltiin teini-iässä. Vauva-ajan huutamiset kesti ilman mitään itkua, ilman että olisi vituttanut nousta sängystä ylös. Siinä vaiheessa, kun viimeinenkin meistä oli teini-iässä, äiti itki, kun kohta viimeinenkin muuttaa pois kotoolta...

herännyt joka yö 7-10 kertaa viimeisen viiden kuukauden ajan? Tule sitten sanomaan,mitä tunteita saa kokea.

Siinä tilanteessa ainakin minulla oli nimittäin myös vitutuksen tunteita. Nykyään tämä (silloin allerginen vauva) on terve 8-vuotias, ja omakin mielenterveyteni on jo toipunut :)

Ja ei kyllä ole koskaan vituttanut omat lapset silti. Naapurin kersat kylläkin.

oman vauvan huuto ikinä, vaikka sitä joutui heräämään yöllä monta kertaa. Ei tullut harmistunut olo, eikä itkettänyt, vaikka se vauva huusi eikä viihtynyt mitenkään aina välillä. Ei sillä tosiaan ole mitään muuta keinoa, kuin huutaa. Mielelläni valvoin vauvan kanssa, koitin saada rauhoittumaan ja nukahtamaan. Mentiin 3 tunnin yöunilla, tehtiin kotityöt ja hoidettiin koululäksyt, käytiin koulussa ja vuoroin töissä. Ei se vauva tarkoituksella huuda!



T: esikoisen sain 18v