Onko kenelläkään muulla lasta joka ei halua oppia eikä pidä koulusta?
Meillä 3 lk:n poika jolla takunnut koulu alusta asti. Kiukuttelua, itkua joka päivä läksyjen kanssa. Hyvä matematiikassa, oppi lukemaan vasta 2 lk:lla ja vieläkin tulee virheitä äidinkielessä. 3 lk:lla alkoikin sitten englanti..
Olemme tukeneet, kehuneet, tehneet läksyjä yhdessä..jne. Mikään ei tunnu auttavan. Haluaisin rehellisesti tietää onko muilla tälläistä. Lapsi esikoinen ja meillä kaksi pienempää. Todella toivon ettei kaikkien koulunkäynti ole samanlaista.
Kommentit (17)
Poika haluaa kyllä oppia, kovasti! Mutta ei koulussa. Koulun tapa oppia ei sovi hänelle. Motivaatio nollassa, mikään ei ole kivaa, törmäyskurssilla opettajan kanssa. Näin on ollut koulun alusta saakka, nyt hän on kolmannella.
Oppimisvaikeuksista ei meillä ole kyse, vaan ainoastaan motivaatiosta - kaikesta huolimatta kantaa kotiin kiitettäviä. Odottelen pienellä pelolla, koska rajaton uteliaisuus ja kiinnostus maailmaa kohtaan sammuu täällä kotonakin....
on tärkeitä. Oppisen iloa ei juuri ole näkynyt ja koulu vaatii normia enemmän panostusta. On keskittymishäikkää olemassa, todettuna.
se voi vaikuttaa koko koulunkäynnin ajan. Siksi esiopetusvuoden aikana olisi tärkeää tehdä oikea päätös, missä lapsi koulun aloittaa (ja tarkoitan, siis, että henkilökunnan pitäisi ehdottomasti tarjota vaihtoehtoja).
On tosi hienoa, että olette jaksaneet tukea ja kannustaa lastanne, toivottavasti myös koulun puolelta ovat tukena.
Mutta ei lapsi olekaan muutenkaan ihan tavallinen. Onko teidän lapsi muuten aivan tavallinen, ettei mitään erikoisuuksia?
samanlaista, kunnes lapsellamme vihdoin havaittiin lukihäiriö. Nyt tilanne on muuttunut suotuisampaan suuntaan.
Pistä koulupsykologi testaamaan lapsesi oppimisvaikeudet!
Eskarissa lapsellamme todettiin vaikeus tunnistaa alkuäänteitä ja että tämän vuoksi todennäköisesti lukemaan oppiminen olisi hankalampaa.
No se oli. Pyysin koululta apuja ja poikaa testasi joku lukihäiriöstä. Tulos että ei ole lukihäiriötä perusteluina mm. se että on hyvä matematiikassa.
Poika on vilkas, sosiaalinen, temperamenttinen. Kirjat lentää ainakin kerran viikkoon ympäri taloa. Joka päivä saadaan taistella läksyjen teosta : (
Aikaa on annettu todella paljon lapselle. Ehkä liikaakin kun tuntuu että toiset jää huomiotta kun yksi vie kaiken energian.
Olen joskus ajatellut että josko olisi joku keskittymishäiriö tai sitten joku siinä lukemisessa on. AP
kerrot näistä vaikeuksista koulussa. Ja sitä kautta sitten tarkempiin tutkimuksiin.
Meillä juuri samankuuloiset ongelmat. Tein kaikkeni lapsen koulun eteen ja esikoinen tosiaan sai reppana selvitä itsekseen ja hienosti selvisikin. Lapsi sai pitkän piinan jälkeen sope luokan vasta 4 lk:lla. Esikoulussa ei "huomattu" mitään. Ongelmat jatkuvat edelleen, mutta on helpompaa kun lapsi on pienluokalla. Lisäksi hänellä on lievä lukihäiriö.
on matikassa hyvä??? No ne nyt ei kylläkään sulje toisiansa pois.
Ja oppilashuollosta ja lukihäiriödiagnoosista on ollut lähinnä haittaa, kun opettajakunta mollaa niiden johdosta ja niiden kautta. Entistä enemmän.
kuin jaksaa ja jatkaa samaan malliin. Poika käy äikän tukarissa aina silloin tällöin. Itsekin pelkään että leimautuu. Me vanhemmat kannattelemme häntä, muuten olisi jo aikaa sitten pudonnut kelkasta.
Harmi juttu kun on niin fiksu poika ja sitten on näin vaikeaa koulun kanssa. AP
sanonut monesti että on tyhmä ja huonoin koko luokassa.. Tämä ei tee hyvää lapsen itsetunnolle.
AP
Ja oppilashuollosta ja lukihäiriödiagnoosista on ollut lähinnä haittaa, kun opettajakunta mollaa niiden johdosta ja niiden kautta. Entistä enemmän.
me saimme suuren avun oppilashuollon kautta, lapsen ollessa 8-vuotias. Nyt on 15-vuotias ja apu on kantanut ainakin tänne asti:)
Ja oppilashuollosta ja lukihäiriödiagnoosista on ollut lähinnä haittaa, kun opettajakunta mollaa niiden johdosta ja niiden kautta. Entistä enemmän.
me saimme suuren avun oppilashuollon kautta, lapsen ollessa 8-vuotias. Nyt on 15-vuotias ja apu on kantanut ainakin tänne asti:)
Lapsi on ollut jo parissa koulussa ja useamman opettajan opetuksessa. Nyt jo yläkoululainen.
Ja oppilashuollosta ja lukihäiriödiagnoosista on ollut lähinnä haittaa, kun opettajakunta mollaa niiden johdosta ja niiden kautta. Entistä enemmän.
me saimme suuren avun oppilashuollon kautta, lapsen ollessa 8-vuotias. Nyt on 15-vuotias ja apu on kantanut ainakin tänne asti:)
Lapsi on ollut jo parissa koulussa ja useamman opettajan opetuksessa. Nyt jo yläkoululainen.
mitkä koulut? tietää varoa, koska me joudumme paljon muuttamaan miehen työn vuoksi.
neljästä lapsesta kukaan ei tykkää koulusta mutta muilla koulu sujuu ihan hyvin paitsi yhdellä.
Ei ollut mitään häiriötä oppimisessa, kirjoitti tarinoita 5-vuotiaana, tajuaa matematiikkaa helposti jos viitsii tajuta. Mutta koulu meni puihin heti alusta. Kolmannella kieltäytyi kokonaan läksyistä ja alkoi muutenkin pahan häiriökäyttäytymisen. Koko ala-aste oli yhtä tappelua. Yläaste meni vähän paremmin, koska uudessa koulussa ei enää kytätty yhtä tarkkaan tekemisiä ja saattoi jättää läksynsä tekemättä ilman sen kummempia seuraamuksia. Keskiarvo oli tosin huono eikä sillä olis päässy lukioon.
Nyt keväällä valmistuu amiksesta ja kirjoittaa samalla ylioppilaaksi. Matikan kirjoitti syksyllä, tuli L.
Suunnittelee yliopistoon menoa.
Olen itsekin opettaja, mutta silti sanon että monille pojille koulu on suorastaan perseestä. Sitä ei ole kerta kaikkiaan suunniteltu vilkkaalle ja toimintahaluiselle yksilölle, tai ylipäänsä kenellekään jolla on vahva halu päättää itse elämästään ja tehdä niitä juttuja joista pitää...