Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei hoida lastani =(
13.01.2013 |
Täällä aina valitetaan (no ei aina, mutta usein, tai siltä ainakin tuntuu), miten anopit ei hoida lapsia, ja ne anopin omien tyttärien lapset saa kyllä olla hoidossa vaikka joka viikonloppu.
Ja aina selitetään miten se oma tytär vaan on jotenkin tärkeämpi, että tyttärien lapset ovat läheisemmät kuin poikien lapset, koska sen tyttären raskauteenkin voi suhtautua eri tavalla kuin miniän raskauteen.
Meillä menee ihan päinvastoin... Lapseni on nyt 1,5v, ja hän on kerran ollut äitini luona yötä. Vierailemme siellä kuitenkin n. kerran viikossa, että laåsemme saa olla mimminsa kanssa. Jotenkin matka meille on vain pidempi, ja tänne on vaikeampaa tulla, vaikka minusta kyllä ainakin meidän auton matkamittari väittää että kyseessä olisi ihan se sama 24kilsan matka, ajoi sitten kumpaan suuntaan tahansa....
Veljieni lapset sitten taas pääsevät milloin tahansa mummin luo yökylään, jopa kahdeksi yöksi kerrallaan. Kun olivat 1,5v olivat ehtineet olemaan jo moooooooooooooooooooooonta kertaa yöhoidossa.
En ole katkera, mutta tuntuu jotenkin niin turhauttavalta että äiti aina jotenkin valittaa sitten kuitenkin siitä ettei ole niin läheinen lapseni kanssa, ja on jotenkin kateellinen siitä että lapsellani on todella läheiset välit mieheni vanhempiin (käyvät meillä todella usein, vaikka on pidempi matka, mekin kyllä käymme siellä).
Ja sitten taas kun kysyn että miten olisi jos meidän lapsi jäisi heille yöksi joskus, tai menisi päiväksi käymään että saisivat rauhassa touhuta, niin ei pysty, koska veljeni lapset ovat menossa yöksi, eikä (ymmärrettävästi) jaksa kolmea vilkasta lasta hoitaa samaan aikaan...
No, ei kai tässä mitään pointtia oikeasti ollut kunhan halusin avautua.
Ja sanoa että ei ne anopit aina ne "pahikset" ole =)
Kommentit (5)
mutta sano ihmeessä suoraan, jos kerran ihmettelee tuota, että välit on etäisemmät. Etkä vaan vihjaile yökylä kyselyillä.
Kysäset, että onko niiden rasavillien pakko siellä aina olla.. jotenkin nätimmin, ettei sana lähde kiertämään katkeruudesta. :)
Mulla on veli alkanut katkeroitumaan, kun meidän äiti otti paljonkin meidän muksuja yökylään. Ensinnäkin meidän lapset olivat siellä 10 vuotta sitten, kun äitikin oli nuorempi. (parissa vuodessa on tapahtunut isompi terveydentilan muutos)
Hän ottaa meikäläisiä yökylään, kun asuttaan pidemmällä. Ja meidän lapset ovat jo yli kymmenen vuotiaita ja omatoimisia.
Veli asuu samassa kaupungissa ja äiti usein ottaa heidän pieniä tyttöjä päiväksi luokseen. Veli vaimoineen tekee vuoroduunia, joten äiti hoitaa, kun tulee päällekkäisiä viikonloppuvuoroja mm.
Eli onhan nuokin muksut paljon mummolassa, mutteivat vielä yötä kertaakaan. Siitä veljeni sitten jaksaa kuittailla kaikille. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä on äitini kanssa ollut aika.. hankalat välit joskus...
Saman katon alle ei oikein mahduttu kun tilanne oli pahimmillaan.. Välit parantunut kun ei nähty liian usein... Jossain kohtaa voitiinkin sitten nähdä kerran viikossa, jopa ennen lapseni syntymää...
Kai hiertää jotenkin eniten se, että kaipaisin äitini hyväksyntää, ja edeleen tuntuu että veljet ovat jotenkin enemmän arvoisia kuin minä... Ja nyt vastaavasti niiden lapset ovat tärkeämpiä kuin minun lapseni.. En kuitenkaan halua jättääv äliin käyntimme siellä, koska haluaisin että lapsellani (tai no, kohta lapsillani), olisi kuitenkin hyvät välit mummiinsa...
Nojoo, tää nyt meni vähän ehkä sivuraiteille, mutta tulipahan sanottua.
Ja äidille sanominen suoraan, tarkoittaisi sitä että äiti heittäytyy martyyriksi, jonka pitäisi kaiken jaksaa...
No, meillä on äitini kanssa ollut aika.. hankalat välit joskus...
Saman katon alle ei oikein mahduttu kun tilanne oli pahimmillaan.. Välit parantunut kun ei nähty liian usein... Jossain kohtaa voitiinkin sitten nähdä kerran viikossa, jopa ennen lapseni syntymää...
Kai hiertää jotenkin eniten se, että kaipaisin äitini hyväksyntää, ja edeleen tuntuu että veljet ovat jotenkin enemmän arvoisia kuin minä... Ja nyt vastaavasti niiden lapset ovat tärkeämpiä kuin minun lapseni.. En kuitenkaan halua jättääv äliin käyntimme siellä, koska haluaisin että lapsellani (tai no, kohta lapsillani), olisi kuitenkin hyvät välit mummiinsa...Nojoo, tää nyt meni vähän ehkä sivuraiteille, mutta tulipahan sanottua.
Ja äidille sanominen suoraan, tarkoittaisi sitä että äiti heittäytyy martyyriksi, jonka pitäisi kaiken jaksaa...
Oli oikeesti paska äiti aikoinaan, mutta nyt isoäitinä on huomattavasti parempi ihminen. Mä olen vain lasten takia äitiini yhteydessä.
Tottahan tuo, että marttyyrin saa vastaan, kun suoraan sanoo. :( Mun äiti ei koskaan mitään sanonut suoraan ja yleensäkään puhunut vaikeista asioista, joten mä olen sitten taas päättänyt olla päinvastainen ja useinhan sitä sitten kolahtaa, kun sanon mielipiteeni.
Kolmonenko mä olin..?
Voimia jatkoon. Päivä kerrallaan, jospa jossain vaiheessa paranisi kunnolla. :)
No, meillä on äitini kanssa ollut aika.. hankalat välit joskus...
Saman katon alle ei oikein mahduttu kun tilanne oli pahimmillaan.. Välit parantunut kun ei nähty liian usein... Jossain kohtaa voitiinkin sitten nähdä kerran viikossa, jopa ennen lapseni syntymää...
Kai hiertää jotenkin eniten se, että kaipaisin äitini hyväksyntää, ja edeleen tuntuu että veljet ovat jotenkin enemmän arvoisia kuin minä... Ja nyt vastaavasti niiden lapset ovat tärkeämpiä kuin minun lapseni.. En kuitenkaan halua jättääv äliin käyntimme siellä, koska haluaisin että lapsellani (tai no, kohta lapsillani), olisi kuitenkin hyvät välit mummiinsa...Nojoo, tää nyt meni vähän ehkä sivuraiteille, mutta tulipahan sanottua.
Ja äidille sanominen suoraan, tarkoittaisi sitä että äiti heittäytyy martyyriksi, jonka pitäisi kaiken jaksaa...
Oli oikeesti paska äiti aikoinaan, mutta nyt isoäitinä on huomattavasti parempi ihminen. Mä olen vain lasten takia äitiini yhteydessä.
Tottahan tuo, että marttyyrin saa vastaan, kun suoraan sanoo. :( Mun äiti ei koskaan mitään sanonut suoraan ja yleensäkään puhunut vaikeista asioista, joten mä olen sitten taas päättänyt olla päinvastainen ja useinhan sitä sitten kolahtaa, kun sanon mielipiteeni. < vain mielipiteeni, mutta sekin on väärin, vaikkei häntä koskiskaan.
Kolmonenko mä olin..?
Voimia jatkoon. Päivä kerrallaan, jospa jossain vaiheessa paranisi kunnolla. :)
"kivaa" kuulla että löytyy muita kenellä vastaavanlainen tilanne.... =)
jo ollut siellä kerran yökylässä.