Lue keskustelun säännöt.
Rehellisiä vastauksia
23.01.2013 |
kun ei ole enää mitään toivoa ei siis mitään niin onko itsemurha pelastus?
Minä en jaksa enää.. olen apua hakenut sain vain neurolpetejä ja masennus diagnoosin + sairaslomaa.
Jos täältä irtoo yksikin puoltava ääni toteutan aikeeni tänä iltana.
Kiitos
Kommentit (15)
mutta tullut siihen tulokseen että JOS itseni tapan, niin en ennen kuin olen käyttänyt ihan loppun kaiken mikä on yhtään missään määrin kivaa.
En nauti suuresti mistään, mutta vähästi joistain asioista. Toistaiseksi siis päätän olla tappamatta itseäni millään äkkitavalla, sillä edelleen saan jonkinasteista nautintoa syömisestä ja juomisesta. Tapan itseni mieluummin hitaasti viinalla ja epäterveellisellä ruokavaliolla kuin proaktiivisemmin esim. hukuttautumalla.
Jos tässä hitaan kuoleman prosessin aikana tervehdyn niin sitten korjaan kurssiani. Jos tappaisin itseni tänään, sitä mahdollisuutta ei enää jäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene terapiaan tai hankkiudu suljetulle osastolle toipumaan. Elämä on lahja, huomaat sen sitten, kun nouset tuolta masennuksen alhosta ja opit arvostamaan kaikkea mitä sinulla on. Kadut sitä, jos et näe, mitä tulevaisuudella on sinulle tarjottavana.
Yritän itse olla etäännytetysti utelias siitä, miten elämä kääntyilee ennen lopun luonnollista loppua.
osastolla olen ollut 3 kertaa -> ahdisti vain kahta kauheemmin, kun ei ollut takaporttiajatus toteuttavissa eli kuolema; eli osaston suljen heti pois.
Mä olen siis syönyt lääkkeitä bentsoista neurolepteihin, ei auta.
Mä en vaan jaksa, en jaksa.
Viime yönä näin unen jossa olin kolikko joka heitettiin valtameren pohjaan. Siinä kohti pohjaa mentäessä ohitseni meni entisiä tuttuja meduusojen muodossa ja hekin sanoivat ihan oikein sulle. Katsoin koti pintaa jonne oli tosi pitkä matka ja ajattelin unessa, etten koskaan jaksa enää nousta pintaan.
Ennen merenpohjaan saamistu eteeni tuli kyltti jossa luki: Pohjamuta, tätä alempana ovat vain pohjakalat. Jäin kellumaan pohjakalojen päälle.
ap
vielä olla jotain, mitä et ole kokeillut: lähde töihin kibbutsille, Ranskaan maaseudulle poimimaan hedelmiä, joogaamaan Intiaan, surffaamaan Floridaan... Älä luovuta vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on auttanut useita lääkeresistentistä masennuksesta kärsiviä.
onko ap:llä lapsia? iät? ja oli tai ei, aikasi ei ole vielä täysi. Sinä pelastut sillä, että et tee itsellesi mitään, vaan annat Luojan päättää päiviesi määrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on auttanut useita lääkeresistentistä masennuksesta kärsiviä.
hoitoja on, esim TMS.
Et voi tietää mitä elämällä on tarjottavana, pohjamudistakin on noustu. Mielestäni ei missään tapauksessa, ikinä ja koskaan kannata luovuttaa.
Tsemppiä ja jaksamista, sinä selviät kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siis vielä toivoa. Itselläni pahimpaan masennukseen on auttanut sen ajatteleminen, että lähtisin jonnekin. Siis ihan vaan lähtisin, nostaisin kaikki rahani, katkaisisin kaikki suhteeni (perhe, suku, kaverit, työ) ja ostaisin edullisimman lipun mahdollisimman kauas. (Mieluusi tietty johonkin, jossa oli lämmin!) Siellä sitten eläisin pummina kadulla. Kukaan ei tietäisi, missä olen. En ole koskaan lähtenyt, mutta pelkkä ajatteleminen usein auttaa.
Sinä olet tärkeä minulle. Jokainen ihminen on tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanon tämän omalla kokemuksella. Sinulla tulee olemaan sellaista vahvuutta, mitä kaikilla muilla ei ole.
Miten kauan tätä kestää? Kun kuvittelee jo pahimman olevan takana huomaakin, että uusi päivä on vielä vaikeampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole käynyt terapiassa ollenkaan? Osasto ei minusta ole kaikille potilaille mitään hoitoa vaan lähinnä säilytystä. Mitä ongelmia sinulla siis on, masennustako?
Sulla on varmasti joku ihminen joka tarvitsee sua. Voisit muuten kertoa meille hieman enemmän.