Miten mä ikinä opin hyväksyyn että mun elämäni rakkaus ei enää rakasta mua?
Aivan järkyttävä tilanne, en vaan voi hyväksyä tätä.
Elämäni rakkaus sanoo ettei enää mua rakasta, voiko olla pahempaa??
Kommentit (14)
lue tekstisi uudemman kerran ja tajua; se ei ole sun elämäsi rakkaus, jos ei kerran rakasta sua takaisin.
Sulla on tainnut olla liian helppo elämä jos toi on pahinta mitä tiedät=(
Pahempaa on lapsen sairastuminen ja kuolema. Eläinrääkkäys, seksuaalinen hyväksikäyttö, kidutukset, massatyöttömyys, nuorten syrjäytyminen, huumeet ja niiden oheisrikollisuus, järjestäytynyt rikollisuus, pedofilia, nekrofilia, lapsityövoima, alkoholismi, väkivalta...
Että on pahempiakin asioita olemassa, ne ei vaan tunnu nyt miltään..
10v suhde ja 2 lasta, kaikki hukkaan!! Ja elämän pitäs muka jatkua... Ei voi.
Ap
Sulla on tainnut olla liian helppo elämä jos toi on pahinta mitä tiedät=(
Pahempaa on lapsen sairastuminen ja kuolema. Eläinrääkkäys, seksuaalinen hyväksikäyttö, kidutukset, massatyöttömyys, nuorten syrjäytyminen, huumeet ja niiden oheisrikollisuus, järjestäytynyt rikollisuus, pedofilia, nekrofilia, lapsityövoima, alkoholismi, väkivalta...
Mutta asian käsittelyssä auttaa se että sisäistää faktan että se oli yksipuolista, jos se kerran oli.
2
Eikös pahempaa olisi, jos et koskaan olisi saanut olla elämäsi rakkauden kanssa? Nyt sinulla on 2 lasta ja ainakin muistoja. Aivan kaikki on väliaikaista tässä elämässä, myös elämä itse. Kenenkään elämä ei ole yhdestä toisesta ihmisestä kiinni.
Ja tosiaan, jos se on yksipuolista niin ei kyseessä ole enää elämäsi rakkaus.
Että on pahempiakin asioita olemassa, ne ei vaan tunnu nyt miltään..
10v suhde ja 2 lasta, kaikki hukkaan!! Ja elämän pitäs muka jatkua... Ei voi.
Ap
Etenkin jos ei itse sitä halua ja tuntee rakkautta toista kohtaan. Kyllä se on yksi "arkielämän" pahimpia kriisejä.
Faktaa on, että selviät kyllä, mutta kukaan ei tiedä kauanko se kestää, että tilanne alkaa tuntua kivuttomalta.
Itselläni on ero käsillä, enkä voisi edes puhua elämäni rakkaudesta, ja koko päätöskin on melkolailla yhteinen, JA SILTI tuntuu todella pahalta ja vaikealta ja kaikki epäilyttää ja toivoa kaikkoaa välillä. Eli en voi kuvitellakaan kuinka pahalta sinusta tuntuu.
Toivottavasti löydät hyviä keinoja surra ja ylittää tämä kriisi, ja lopulta suunnata kohti uusia tuulia, mikäli ero on todella lopullinen, eikä vain jokin miehen oma väiaikainen myllerrys.
Että mies vaan sanois et kaikki hyvin, eikä erottais. En pysty hyväksymään tätä. Etin koko ajan syitä miks se näin tekee ja elättelen toivoa jostain mitä ei tapahdu.
Tää on vaan niin kauheaa!
Ap
Koita jaksaa muutama viikko eteenpäin niin alkaa helpottaa ja ota kaikki tuki ja apu vastaan. Voimia!
Tosin vuosia vain 4, mutta kukaan ei ole ollut noin toimiva ja sopiva minulle ikinä. Rakastan sydämestäni, mieskin saattaa rakastaa mutta olemme eronneet emmekä ole tekemisissä. Kuukausi oli arpomista, nyt reilu viikko kokonaan välit poikki. Minulla ei elämä mene muuten uusiksi, mutta olen pohjattoman surullinen ja lamaantunut.
Missä asut ap? Jos haluat vuodattaa, minulle voi.
Ajatteles, jos olisi jonkun kanssa yhdessä teinistä vanhukseksi. Sitten 85-vuotiaana se puoliso sanoo, että ennen rakasti mutta nyt ei enää. Menisi lähes 70-vuotta ihanaa yhteiseloa täysin hukkaan. Siis täysin hukkaan!
Tuo ON tosi kamalaa ja vie aikaa että tuollaisesta toipuu edes jotenkin, mutta jos yrität ajatella sitä siltäkin kannalta edes sitten myöhemmin. Eli kun ei rakasta niin ei rakasta, ei vaan voi pakottaa ketään rakastamaan itseään. :/ Tsemppiä sulle, ota päivä kerrallaan ja sure oikein kunnolla, kun et sä nyt vaan muutakaan voi.
kauheesti helpottaisi se, että joku tulee toitottamaan "että ei se voi olla elämäsi rakkaus jos se on yksipuolista blaa blaa blaa". Täytyy sanoa, että tommosilla on näkemys asioista jotenki aika yksioikoinen ja ilmeisesti joku empatiakyvyn häiriö.
Noh, tottakai se mies on ollut SUN elämän rakkaus!! En voi kertoa miten siitä pääsee yli, itse en ole vielä kokonaan päässyt. Oltiin sielunkumppaneita, mutta se toinen sielu vaan vähän muuttui matkalla.
Sen oli tarkoitus olla rohkaisevasti sanottu, koska jos se mies ei rakasta niin ei se vaan rakasta. En mä ainakaan haluaisi että kanssani olisi ihminen joka ei minua yhtään rakasta. Ei se siitä muuksi muuttuisi ja mun on vaikeaa kuvitella että se yhden tuntema tosi suurikin rakkaus riittäisi sentään kahden edestä. Niin että älä ala räkyttää mulle vaan ajattele hieman pidemmälle mitä sanoin. Ja mä tiedän täysin miten kammottavan surullista tuo on käydä läpi, omasta kokemuksestani tiedän.
12
aika parantaa haavat. Vuosi, kaksi, niin ajattelet toisin. Joskus on vaan pakko hyväksyä, että rakkaus loppuu.
Minäkin luulin vielä puolitoista vuotta sitten, että exääni ihanampaa miestä en tule löytämään, mutta kas, niinpä vain sellainen ilmestyi elämääni juuri kun vähiten häntä odotin.